Ruotsissa nuorten alkoholinkulutus on kääntynyt jyrkkään laskuun 2000-luvulla. Tuore ruotsalaistutkimus kertoo, että yhä useammat nuoret eivät edes kokeile juomista ja ensihumalat siirtyvät myöhäisemmäksi.
Kymmenessä vuodessa on tapahtunut merkittävä kehitys parempaan suuntaan yhdeksäsluokkalaisten, mutta myös nuorten aikuisten keskuudessa.
Ruotsalaisnuorten vähentynyttä juomista selitetään terveystrendeillä ja vanhempien muuttuneilla asenteilla.
Samanlainen kehityssuunta on havaittavissa myös Suomessa. Alaikäisten alkoholinkäyttö on vähentynyt ja täysraittiiden määrä on noussut. Säännöllinen ja tiheä humalahakuinen juominen on vähentynyt 2000-luvulla.
Myönteinen kehitys ei merkitse sitä, että tilanne olisi niin hyvä, että voisimme olla siitä ylpeitä. Nuorten juomisessa tapahtunut selkeä väheneminen ei vielä riitä, sillä 1990-luvun vertailulukemat olivat kansainvälisesti korkealla tasolla.
Vaikka alaikäisten juomisessa on tapahtunut myönteistä vähenemistä, on tilanne nuorten aikuisten kohdalla huolestuttava. Heidän juomisensa kulkee aivan toiseen suuntaan kuin Ruotsissa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen seurantatutkimus viime lokakuulta paljastaa, että humalajuominen on Suomessa yhä korkealla tasolla nuorten keskuudessa.
Lisärasitetta tuo se, että nuorten kohdalla kannabiksen käyttö, samoin kuin alkoholin ja pillereiden yhteiskäytön tähän saakka laskenut trendi on pysähtynyt.
Suhtautuminen alkoholiin on meillä kaksijakoista. Keskustelua leimaa humalan hallitsematon tila, väkivalta ja häiriökäyttäytyminen. Toisessa päässä humalaa pidetään osana harmitonta hauskanpitoa.
Humalasta kieltäytyvien nuorten alkoholikielteisyys on osa nuorisokulttuuria, jossa humalaan liittyvät mielikuvat eivät ole vetovoimaisia. Örveltämistä pidetään junttimaisena, eikä ollenkaan ”coolina”.
Mielikuvien merkitystä nuorten alkoholinkäytössä ei pidäkään vähätellä.
Lakialoite nuorille suunnatun alkoholin mielikuvamainonnan kieltämisestä on edennyt poikkeuksellisen tahmeasti. Ensi viikolla kansanedustaja Inkeri Kerolan (kesk.) lakialoite on kuitenkin tulossa eduskunnan käsittelyyn.
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonilla (sd.) ei ole asiassa samaa henkistä sidosta alan teollisuuteen, kuten edeltäjällään.
Kännäämisen kulttuuri on meillä yhä osa humoristista kansanperinnettä. Raittiuden kulttuuri ei sitä vastoin ole saanut vastaavaa myönteistä leimaa.
Kohtuullisuuden ja juomattomuuden kulttuurille alkaa, toivon mukaan, vähitellen olla sosiaalista tilausta terveellisten elämäntapojen ihannoinnin myötä.
Toivoa antavat ne humalaa epäaitona tilana pitävät nuorisokulttuurit, jotka luonnehtivat alkoholilla läträystä lähinnä säälittäväksi. Nämä nuoret ruokkivat uusia, vähemmän viinanhuuruisia trendejä.