Niin paljon kuin perussuomalaiset on moittinut mediaa puolueensa saamasta kohtelusta, julkisuus tasoitti tietä historialliseen vaalivoittoon vuonna 2011.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini nousi puolueensa kokoa suuremmaksi hahmoksi ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja. Tämä tapahtui, kun Soini otettiin television vaaliväittelyihin kolmen suurimman puolueen puheenjohtajien rinnalle aikana, jolloin perussuomalaiset oli vielä eduskunnan pienin puolue viidellä kansanedustajallaan.
Soini nostettiin keskusteluihin, koska perussuomalaiset oli mielipidemittauksissa kasvattanut kannatustaan koko ajan vuoden 2010 kesästä lähtien.
Tämä oli käänteentekevä muutos median toiminnassa, vastaavaa kohtelua ei ole tapahtunut millekään muulle puolueelle aikaisemmin.
Soinin puolueelleen saama suuren puolueen kohtelu oli omiaan auttamaan perussuomalaisia historiallisen suureen vaalivoittoon. Tämä ilmenee maanantaina julkistetusta Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkimuksesta.
Kevään 2011 eduskuntavaalien tulos oli monella tavalla poikkeava. Vastaavia muutoksia ei ole tapahtunut Suomen poliittisessa historiassa normaalioloissa.
Vaaleissa perussuomalaiset nousi pienimmän puolueen paikalta kolmanneksi suurimmaksi. Se kasvatti edustajapaikkojensa määrän 39:ään, ja vastaavasti kaksi kautta pääministeripuolueena toiminut keskusta jäi sen taakse.
Ensimmäisen kerran suurimmaksi puolueeksi ylsi kokoomus. Sekin menetti kannatustaan samalla tavalla kuin muut puolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta.
Poliittinen kartta on ollut melko samanlainen satakunta vuotta. Sitä sävytti pitkään vuoden 1918 sisällissodan jako. Sodan perintö on alkanut haalentua vasta parin kolmen viime vuosikymmenen aikana. Sen tilalle on tullut hyvinvointivaltiopolitiikka, joka korostaa eri yhteiskuntaryhmien yhteistyön merkitystä, konsensusta.
Konsensuspolitiikan seurauksena puolueet ovat alkaneet muistuttaa toinen toisiaan aina politiikan kieltä myöten. Tämä on ollut omiaan vieraannuttamaan ihmisiä politiikasta, mutta samalla se on tehnyt tilaa perussuomalaisten viljelemälle monimutkaisten asioiden yksinkertaistamiselle, kansan kosiskelulle, jota kutsutaan populismiksi.
Populismi on ammentanut polttoainetta etenkin Eurooppaa muutaman vuoden ravisuttaneesta talouskriisistä. Lisäksi vaalirahakohu, maahanmuuttoon liittyvät ongelmat, valtion ja kuntien talouden vaikeudet sekä politiikan vaihtoehdottomuus ovat olleet omiaan ruokkimaan harjoitetun politiikan arvostelua.
Perussuomalaiset on käyttäytynyt jytkyn jälkeen kuin murrosikäinen poika, jolle rippipuku on jäänyt pieneksi. Joidenkin on ollut vaikea ymmärtää puolueen kasvanutta kokoa ja sitä, mikä siitä seuraa.
Jotkut perussuomalaiset ovat olleet varsin hyökkääviä, jos puolueen kannanottoja tai ihmisten tekemisiä on käsitelty kriittisin ottein julkisuudessa. Tähän perussuomalaistenkin on syytä totuttautua.