Jatkosotaa (1941-1944), jonka alkamisesta tulee lauantaina kuluneeksi 70 vuotta, on tutkittu Suomessa perinpohjin. Tätä on edesauttanut se, että edelleen on elossa koko joukko ihmisiä, jotka kokivat jatkosodan ja sota-ajan omakohtaisesti.
Sodan syyt ja kulku on kiistojenkin kautta selvitetty kutakuinkin tyhjentävästi. Koska sotahistoria kuitenkin kiinnostaa, jatkosota innoittaa varmasti vastakin uusia tutkijoita, jotka esittävät omia tulkintojaan käsiinsä saaman aineiston perusteella.
Vain ylimmän neuvostojohdon arkistoista saattaisi tulla vielä tärkeää lisätietoa jatkosodasta ja etenkin Neuvostoliiton aikeista Suomen suunnalla sodan aikana ja sen jälkiselvittelyissä. Vielä Venäjänkin vallanpitäjille Kremlin arkistojen avaaminen tuntuu olevan yhä arka asia.
Suomessa on eri aikoina pohdittu sitä, kuinka Suomi saattoi sotia Hitlerin Saksan rinnalla. Osoittihan natsi-Saksa jo varsin varhaisessa vaiheessa fasismin mielettömyyden ja julmuuden.
Kansan saaminen jatkosodan taakse on selitettävissä paljolti sillä, että Neuvostoliitto aloitti talvisodan ja että suomalaiset kokivat talvisodan rauhan epäoikeudenmukaisena. Oli alttiutta hakea hyvitystä.
Suomessa on eri aikakausina esitetty erilaisia arvioita siitä, miksi Suomi talvisodan jälkeen kävi vielä jatkosodan. Tämä keskustelu jatkuu edelleen, tosin takavuosikymmeniä pienemmillä kierroksilla.
Pitkään tarjottiin ajopuuteoriaa, jonka mukaan Suomi ajautui omasta tahdostaan riippumatta natsi-Saksan rinnalle Neuvostoliittoa vastaan. Tämä tulkinta antoi oikeutuksen tunteen sotaan ryhtymiselle.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen arvioi vielä voitonpäivän 60-vuotisjuhlinnan alla 2005, etteivät Saksa ja Suomi olleet liitossa, vaan että Suomi kävi omaa erillissotaansa.
Tämän päivän historiantutkijoiden enemmistö on selvästi kallistunut sille kannalle, ettei Suomi käynyt erillissotaa. Suomesta on suhteessa Saksaan käytetty termejä asetoveri, kanssasotija ja liittolainen. On tulkinta- ja makuasia, mitä niistä käyttää. Joka tapauksessa on kiistatonta, ettei Suomi vain ajelehtinut sotaan. Valtiojohto oli valinnut puolensa jo ennen kuin sotatoimet käynnistyivät.
Suomi oli suostunut saksalaisjoukkojen tuloon maahan. Kun Hitler aloitti 22. kesäkuuta 1941 operaatio Barbarossan eli suurhyökkäyksen Neuvostoliittoon, Saksan ilma- ja merivoimat saivat käyttää Suomen tukikohtia. Itse sotaa käytiinkin rinta rinnan, mutta merkittävää oli, ettei Suomi osallistunut Leningradin saartoon, ettei Murmanskin rataa katkaistu ja että Suomi irtautui sodasta presidentti Risto Rytin uhrauduttua.
Jatkosodan suurimmat avoimet kysymykset liittyvät Neuvostoliiton toimiin. Yksi täydellistä vastausta vailla oleva kysymys on, miksei Neuvostoliitto miehittänyt Suomea samalla tavalla kuin Baltian maita. Yleinen arvio on, että Stalin tarvitsi divisioonia kilpajuoksussa Berliiniin.
Suomessa on vielä noin 60 000 sotien veteraania. Heille sota on yhä kipeä kohta. Yhä useammalle jatkosota on jo historiaa, josta halutaan vain saada todenmukainen kuva.