Suomalaisten rakastama jääkiekko on urheilulaji, jonka harrastajista harva selviää ilman vammoja.
Loukkaantumisia tapahtuu aivan normaaleissa pelitilanteissa. Puhumattakaan siitä, että jotkut pelaajat ovat ottaneet tehtäväkseen tai saaneet valmentajiltaan määräyksen tietoisesti vahingoittaa vastustajia.
Helsingin Jokereiden Jarkko Ruutu, 37, tunnetaan pelimiehenä, jolla on taipumus purkaa aggressioitaan kaukalossa vastapuolen pelaajiin. Viimeksi tämän sai kokea Kuopion KalPan nuori Artturi Lehkonen, 17, viime lauantaina.
Ruutu ryntäsi päin kiekotonta Lehkosta sillä seurauksella, että tämä kaatui jäähän ja sai aivotärähdyksen. Tekoa voi luonnehtia törkeäksi sikailuksi. Ruudun väitetään uhanneen Lehkosta ottelun aikana ja yrittäneen saalistaa häntä useita kertoja aina tyrmäykseen saakka.
Jääkiekkoliitolla on ollut taipumus hyssytellä kaukaloväkivallan edessä. Vilpillistä väkivaltaa ei suoranaisesti hyväksytä, mutta mitään todellista sen kitkemiseksi ei tehdä.
Ruutu sai teostaan pelissä annetun jäähyn lisäksi vain kolmen ottelun pelikiellon ja sakon. Tällaisen rangaistuksen merkitys on yhtä tyhjän kanssa. Se on nähty niin moneen kertaan.
Jos Jarkko Ruutua ja hänen hengenheimolaisiaan ei saada ruotuun, jääkiekko on se, joka tässä lopulta häviää.
Ruudun kaltaisten tappelijoiden paikka on muilla areenoilla kuin jääkiekkokaukaloissa. Sinne joutaa myös se äänekäs osa yleisöä, joka hurraa tällaisille nykyajan gladiaattoreiden toilailuille.
Yksi syy väkivallan hyväksymiselle kaukaloissa on siinä, että osa yleisöä tulee katsomaan nimenomaan tappeluita eikä taitolajia nimeltään jääkiekko.