STUKin pääjohtajan tehtävät jättäneen Jukka Laaksosen olisi kannattanut pitää välivuosi ennen siirtymistään venäläisen Rosatom-ydinvoimayhtiön palvelukseen.
Suomen säteilyturvakeskuksen STUKin pääjohtajan tehtävät tammikuun lopulla jättäneen Jukka Laaksosen siirtyminen venäläisen ydinvoimayhtiö Rosatom Overseasin varajohtajaksi on herättänyt keskustelua siitä, onko oikein, että korkea-arvoinen virkamies siirtyy suoraan virkatehtävistä yhden samalla alalla toimivan suuryhtiön palvelukseen.
Asia tupsahtaa pintaan silloin tällöin. Pitkäaikaisen pääministeri Paavo Lipposen (sd.) loikkaa politiikasta venäläis-saksalaisen Nord Stream -maakaasuyhtiön lobbariksi arvosteltiin kovin sanoin. Saipa osansa myös ex-pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) siirryttyään edunvalvojaksi, Perheyritysten liiton johtoon.
Mitään väärää ei ole siinä, että ihmiset vaihtavat työtä ja jatkavat työelämässä vielä eläkeiässäkin. Asiasta tulee ongelma, jos siirtyminen tapahtuu nopeasti vastuullisen viran päätyttyä ja varsinkin jos kyse on töistä, jotka liittyvät oleellisesti juuri loppuneeseen julkiseen tehtävään.
Tällöin herää perusteltu epäily siitä, että henkilö voisi käyttää yhteiskunnallisessa tehtävässä saamiaan luottamuksellisia tietoja omaksi edukseen sekä yhden yrityksen hyväksi toisia yrityksiä vastaan. Tällainen menettely on tuomittavaa.
Ydinvoimalakaupassa kilpailu käy kuumana. Vuoden takainen Fukushiman onnettomuus sotki monet suunnitelmat. Tämä on lisännyt hermostuneisuutta alan suuryritysten keskuudessa.
Laaksonen perustelee siirtymistään venäläisyrityksen leipiin sanomalla haluavansa antaa oman panoksensa ydinenergian turvalliseen käyttöön eri puolilla maailmaa.
Ajatus sinänsä tuntuu kauniilta, pidetäänhän Suomen ydinvoimaturvallisuutta hyvänä. Tärkeä rooli tässä on ollut Laaksosen johtamalla STUKilla. Venäläisten ydinvoimaloiden turvallisuutta on pitkään epäilty.
Asia ei kuitenkaan ole aina sitä, miltä se näyttää. STUK on vahtinut silmä tarkkana ranskalaisen ydinvoimaloita rakentavan Arevan toimia Olkiluodon kolmosreaktoria rakennettaessa.
Laitoksen piti valmistua jo vuosia sitten, mutta osin STUKin tiukkojen määräysten vuoksi rakennustyöt ovat vielä pahasti kesken. STUK ansaitsee kiitokset siitä, ettei turvallisuudesta tingitä.
Rosatom on Arevan kilpailija, joten ei ole ihme, että ranskalaisyhtiön pääjohtajan käämit paloivat hänen tavattumaan Laaksosen ydinvoima-alan symposiumissa Etelä-Koreassa viime viikolla. Ranskalaiset syyttävät Laaksosta siitä, että tämä veisi mennessään liikesalaisuuksia kilpailijalle.
On imartelevaa, että suomalaisasiantuntemusta arvostetaan. Laaksonen on eittämättä yksi ydinturvallisuuden huippuosaajista maailmalla.
Tässä kohden olisi vain voinut harkita tarkemmin. Riippumattomuuden ja luottamuksen säilyttämiseksi Laaksosen ja muiden hänen kaltaistensa korkeassa asemassa olevien pitää malttaa odottaa ainakin vuosi ennen kuin ottaa vastaan tällaisia tehtäviä. Suomessa ei ole asiaa koskevia karenssisääntöjä. Niitä tarvitaan.
”Asia muodostuu ongelmalliseksi, jos siirtyminen tapahtuu nopeasti edellisen vastuullisen pestin päätyttyä ja jos kyse on töistä, jotka liittyvät juuri loppuneeseen julkiseen tehtävään. ”