Vielä äsken kaupunkien taloudelliseen kermaan kuulunut Oulu on nyt pahassa pulassa, kun menot kasvavat mutta verotulot hiipuvat. Oikaisun pitää tapahtua menoihin puuttumalla.
Uuden Oulun synnyttäminen oli järkiratkaisu, mutta uuden kunnan liikkeellelähdöstä tuli lopulta kaikkea muuta kuin unelmastartti.
Talouden heikko jama oli tiedossa viime vuoden lopussa kaupungin talousarviosta päätettäessä. Maanantaina valtuutettujen syliin kaadettiin kuitenkin lisää huonoja uutisia: vuoden kahden ensimmäisen kuukauden perusteella talousarvion pohja vuotaa jo.
Huonoimman näkymän mukaan kaupunki saisi vuoden aikana tuloja 39 miljoonaa euroa arvioitua vähemmän. Verotulojen vajaus voisi olla 25 miljoonaa euroa.
Entinen vauras Oulu on nyt nopeasti valumassa talousvaikeuksissa kitkuttelevien kuntien joukkoon. Uuden Oulun aloittaessa kaupungilla oli velkaa jo lähes 350 miljoonaa euroa, ja vuoteen 2015 mennessä sitä saattaa olla sovittujen investointien takia jo 750 miljoonaa.
Vielä vuonna 2005 Oulu oli velaton, ja kaupungin kassassa oli rahaa lähes sata miljoonaa euroa.
Nokian syöksy ja Eurooppaa ravisteleva talouskriisi eivät ole Oulun syytä, mutta tämä ei auta väistämään väistämätöntä. Oulun on ryhdyttävä tervehdyttämään talouttaan vielä ankarammin kuin viime vuoden puolella näytti.
Oulun kuntapäättäjiltä vaaditaan nyt selkärankaa, sillä palvelujen heikentäminen harvoin kerää äänestäjien kiitosta. Säästöpäätösten teolle on kuitenkin siinä mielessä edellytyksiä, että seuraavat kunnallisvaalit ovat edessä vasta kolmen ja puolen vuoden päästä. Äänestäjien kostoa ei tarvitse ihan heti pelätä.
Olennaisten henkilöstösäästöjen tekemiselle Oululla on vaikeasti kierrettävä este. Kuntajakolain mukaan työnantaja ei voi irtisanoa palvelussuhdetta taloudellisilla tai tuotannollisilla perusteilla viiteen vuoteen kuntaliitoksen voimaantulosta.
Vaikka Oulu on kaupunkina suuri, 13 000 työntekijän henkilöstökin on valtava. Mahdollisuuksia henkilöstömenojen vähennykseen tarjoaa sentään se, että henkilöstöä eläköityy lähivuosina nopeaan tahtiin.
Säästöjä ei kuitenkaan synny, jos lähtevien työntekijöiden tilalla palkataan aina tai useimmiten uusi. Jos muutama vuosi sitten päätetty virkojen ja tointen täyttökielto on unohtunut matkan varrelle, se on syytä ottaa uudelleen käyttöön.
Epäilemättä paineet nousevat myös siihen suuntaan, että Oulun pitäisi jälleen nostaa veroprosenttia. Sen kannalle taipuvat helposti kaupunkilaisetkin siinä vaiheessa, kun alkaa selvitä, kuinka monta terveysasemaa, koulua tai kirjastoa on menossa kiinni.
Veroprosentin kuten maksujenkin nostoon sisältyy kuitenkin ongelmia. Ne esimerkiksi syövyttävät paikallista ostovoimaa ja heikentävät Oulun houkuttelevuutta yritysten ja kansalaisten silmissä.
Veroprosentin korotus ei voi olla vaihtoehto säästöille ja rakenteellisille uudistuksille. Viime vuosien historia myös kertoo, että harva kunta onnistuu päättämään veroprosentin laskusta, vaikka paranevat ajat antaisivatkin siihen mahdollisuudet.