Home- ja kosteusongelmia on katsottu liian pitkään sormien läpi. Valvontaa voidaan kiristää, mutta vastaus löytyy rakennusalalta, jonka pitää tuottaa laatua, ei sekundaa.
Eduskunnan tarkastusvaliokunta antaa pyyhkeitä vuosikymmeniä jatkuneiden kosteus- ja homeongelmien huonosta hoitamisesta ja torjumisesta.
Kun ongelmaan havahduttiin heikon rakentamisen jäljiltä 1990-luvulla, asian kimpussa on ollut jos jonkinlaista tutkimusryhmää, selvitystä, periaatepäätöstä, kampanjaa ja talkoota.
Silti perimmältään terveyteen vaikuttavaa ongelmavyyhteä ei ole saatu hallintaan. Päinvastoin, home- ja kosteusongelmien odotetaan edelleen pahentuvan.
On käsittämätöntä, miten arkkitehtuurillaan ja rakentamistaidoillaan ylpeilevä kansakunta oirehtii näin pahasti home- ja kosteusvaurioiden keskellä kodeissa, kouluissa, virastoissa ja sairaaloissa.
Hälyttävää on, että kosteus- ja homevaurioita esiintyy laajasti koko rakennuskannassa. Korjausvelan arvioidaan nousevan 30–50 miljardiin euroon. Terveyshaitat ovat vuositasolla 450 miljoonaa euroa.
Jopa 800 000 suomalaista altistuu päivittäin kosteus- ja homevaurioiden aiheuttamille epäpuhtauksille. Erityisen huolestuttavaa on, että eniten home- ja kosteusvaurioita esiintyy kouluissa, päiväkodeissa ja hoitolaitoksissa.
Yhteiskunnallisesti ja kansanterveydellisesti lasku on aivan liian kova. Home- ja kosteusvaurioiden aiheuttamia terveysongelmia on vähätelty vuosikausia, ja hometaloissa elävät ihmiset ovat kokeneet tulleensa huonosti kohdelluiksi. Asiaan ei ole suhtauduttu riittävän vakavasti, vaan kelvoton meno on saanut jatkua.
Rakentamisen laatu ei ole parantunut, rakennusten kunnossapito ontuu ja korjauskulttuurissa on puutteita. Menetelmät ja toimintatavat eivät nykyisellään takaa laatua, kun jo uusissa rakennuksissa törmätään kosteusvahinkoihin ja homeongelmiin.
Seurauksena on myös henkilökohtaisia tragedioita, kun kalliisti maksettu koti osoittautuukin terveysuhaksi. Voi lohkaista kuten vanha kansa, että koti ja terveys menivät, mutta henki säästyi.
Rakentajat syyttävät kiirettä, urakoiden viipalointia ja kustannuksia tehdessään huonoa jälkeä. Valvonta on puutteellista.
Rakentamisessa korostuukin asiantuntemus, osaaminen ja valvonta. Malliesimerkiksi valiokunta nostaa Oulun rakennusvalvonnan. Avainsanoja ovat asiakkaiden neuvonta, ohjaus, laatuhankkeet ja rakennusvalvonnan verkottuminen alan kanssa.
Valiokunta esittää toimenpiteitä, joilla kosteus- ja homevaurio-ongelmaan voidaan puuttua. Yksi niistä on rakennushankkeiden vahingonkorvaus- ja rikosoikeudellisen vastuun ja takuuaikojen tarkentaminen ja pidentäminen. Urakoiden pilkkominen ja ketjutus ovat nyt hämärtäneet rajaa.
Rakentamisessa kuten muussakin bisneksessä toimii voitontavoittelun logiikka. Home- ja kosteusongelmiin voidaan puuttua valvonnalla, ohjeistuksella ja koulutuksella. Ratkaisun avaimet ovat kuitenkin rakennusalalla, jonka aika on katsoa peiliin ja ottaa kunnia-asiaksi sekundan sijaan laaturakentaminen.