EVM:n lainojen ensisijaisuusperiaatteesta syntynyt sekaannus osoittaa, kuinka vaikeaa euroalueen johtajien on tehdä yksiselitteisiä päätöksiä epämiellyttävistä asioista.
Suomessa on kehkeytynyt kova poliittinen kiista siitä, mitä euroalueen huippukokouksessa kesäkuussa tosiasiassa päätettiin. Kiista kulminoituu Euroopan pysyvän vakausrahaston EVM:n asemaan rahoittamiensa maiden velkojana.
Kysymys on keskeisestä vakausrahastoon liittyvästä periaatteesta, joten siihen on saatava selvyys. Ei voi olla niin, että samaan aikaan on olemassa Suomen oma käsitys asiasta ja EU:n varapuheenjohtaja Olli Rehnin suulla lausuttu komission käsitys, jotka poikkeavat täysin toisistaan.
Hallituksen on pikaisesti selvitettävä, mistä on oikeasti sovittu ja onko eduskunta tehnyt EVM:ää koskevat päätöksensä oikean tiedon varassa.
Eduskunta hyväksyi kesäkuun lopulla EVM-ratkaisun siinä uskossa, että EVM:llä on ensisijainen velkojan asema. Tämä mainitaan EVM-sopimuksen johdantotekstissä. Toisin sanoen maan ajautuessa maksuvaikeuksiin EVM:n saatavat menevät yksityisten sijoittajien saatavien edelle.
Tästä periaatteesta tehtiin poikkeus Espanjan lainaohjelman kohdalla, koska EVM ei ole vielä toiminnassa. Espanja saa aluksi tukea väliaikaisen vakuusrahaston ERVV:n kautta ja vasta myöhemmin EVM:ltä. Suomi turvasi oman asemansa sopimalla vakuusjärjestelyistä Espanjan kanssa. EVM:n ensisijaisperiaatteen on tarkoitus myöhemmin poistaa tällaisten erillisratkaisujen tarve.
Valtiovarainministeriö antoi oman selvityksensä EVM:n lainojen ensisijaisuusperiaatteesta. Sen mukaan asiassa ei pitäisi olla epäselvyyttä. Tiedotteessaan ministeriö toteaa, että Espanjan lainaohjelmaan ensisijaisuutta ei kirjata, vaan Suomen asema turvataan vakuuksin ja EVM-valtiosopimukseen sisältyy EVM-lainojen ensisijaisuus.
Soppa kiehahti hellalle Euroopan komission varapuheenjohtajan Olli Rehnin sanottua, että EVM:n asemasta ensisijaisena velkojana tehdään päätökset aina tapauskohtaisesti. Rehnin tulkinta on erikoinen, ja sitä on vaikea mieltää muuksi kuin keinoksi yrittää tyynnytellä levottomia markkinoita.
Suomessa oppositio ärähti ja väitti, että kansanedustajia oltaisiin sumutettu EVM-ratkaisussa. Rehn pelästytti myös Espanja-ratkaisua tukeneet demarikansaedustajat.
Eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja Miapetra Kumpula-Natri (sd.) sanoikin, että päätökset Suomessa on tehty EVM-lainojen esisijaisuuden pohjalta. Jos asia katsotaan uudelleen, vaatii se hänen mukaansa valtioiden välisen sopimuksen muuttamista ja johtaisi lain uudelleentarkasteluun Suomessa.
Euromaiden johtajien huippukokouksille on ollut ominaista se, että kokousten jälkeen päätöksistä on välitetty erilaista tietoa eri maissa.
Ilmeisesti kullakin maalla on tarvetta selitellä kiusallisia ja tulkinnanvaraisia päätöksiä omille kansalaisilleen mahdollisimman edullisella tavalla. Tällainen toiminta lisää epäluottamusta euromaiden johtajien päätöksentekoa kohtaan. Luottamus syntyy vain sitä kautta, että vaikeistakin asioista puhutaan avoimesti.
Kommentit
Pääministeri Katainen on ennenkin sanonut "absoluuttisia totuuksia", jotka perustuvat enemmän kuvitelmiin kuin tosiasioihin. Todennäköisesti hän on tässäkin asiassa väärässä niin kuin monissa muissakin.
Koska hallitus on päättänyt jatkaa tukipaketteihin osallistumista, kasvattaa Suomen vastuita sekä ulottaa ne pankkeihin ja euroalueen suuriin maihin, niin totta kai se on tehtävä kriisinhoidon kannalta tehokkaimmalla tavalla. Se puoltaa ensisijaisuuden arviointia tapauskohtaisesti.
Eihän siinä olisi mitään järkeä, jos EVM-lainoille annetaan ensisijaisuus, mutta samalla ulkokehälle heitetyt sijoittajat tulkitsevat maan maksukyvyttömäksi ja irtisanovat antamansa joukkovelkakirjalainat välittömästi maksettavaksi. Se johtaisi sihen, että EVM olisi kohtapuolin euromaiden ainoa rahoittaja.
Kannattaa myös muistaa Suomen muista poikkeava asema euroalueen kriisinhoidossa. Etelä-Euroopan maat eivät vingu vakuuksia siksi, että ne ovat lainalaarin nykyisiä ja tulevia asiakkaita. Saksalle, Ranskalle ja Itävallalle vakuudet ja ensisijaisuusklausuulit ovat yhdentekeviä, koska samalla pelastetaan yhteisvoimin heidän pankkejaan täystuholta, mikä ei onnistuisi heiltä yksinään.
Suomen rooli on muita korostetummin olla pelkkä lainatakauksien antaja. Tätä taustaa vasten Urpilaisen ja sdp:n vakuuksia vaativa linja on ollut oikea. Vaikka saadut vakuudet ovat vain osavakuuksia, ovat ne tyhjää parempia.
Näyttää siltä, että kiista ensisijaisuustulkinnasta tulee jatkumaan, koska siihen ovat olemassa vallan erinomaiset ainekset. Tosiasiassa on kuitenkin niin, että velkojan ensisijaisuus perustuu euron jäsenmaiden poliittiseen tahtoon asettaa EVM-lainat etuoikeutettuun asemaan yksityisiin lainoihin nähden, mikä on ravisuttanut pahemman kerran rahoitusmarkkinoita. Kysymys ei ole siis euromaiden sopimuksesta vaan tulkinnasta, kuten pääministerin sanoista käy ilmi. Toinen päähallituspuolue on nyt monta selitystä velkaa. Avainmisnisterinsä johdolla puolue on saarnannut vakuuksista ja ensisijaisuuksista, jotka tosiasiassa ovat toisensa poissulkevia tällä hetkellä voimassa olevien rahastojärjestelyjen valossa. Sisäpolitiikkaa ei pitäisi sotkea europolitiikkaan, jotta tällaisilta sotkuilta vältyttäisiin. Ja aivan turhaa on lähteä etsimään syntipukkeja Brysselistä tai talouskomissiosta, koska sylttytehdas löytyy kotinurkilta.
Kyllä tämä EVM solmu on sen luokan nuorallatanssimista, että tässä leikissä joku putoaa ei voi mitenkään olla mahdollista, että tilanne rauhoittuisi ja kaikki eläisivät onnellisina niin kuin saduissa ja saduissakin äitipuoli tai susihukkanen polttaa näppinsä ja tämä on vielä isomman luokan satuilua jonka käsikirjoitus on mennyt sekaisin.