Keskustelu armomurhasta eli eutanasiasta on virinnyt pienen tauon jälkeen uudestaan, kun poliittisista puolueista vihreät otti ensimmäisenä eutanasian sallimisen periaateohjelmaansa. Vihreät muotoilevat asian ihmisten oikeutena hyvään kuolemaan ja viime kädessä jopa avustettuna.
Aiheesta on saatu aikaan kärjekäs eipäs- juupas -keskustelu, kun paikallaan on harkittu ja asiallinen puntarointi. Kyselytutkimuksissa jopa kolme neljästä hyväksyy armokuoleman. Se ei ole kuitenkaan vielä riittävä peruste nopeaan johtopäätökseen.
Eutanasia on lääketieteellisesti, eettisesti ja juridisesti kiistanalainen kysymys, josta ei edes pidä kiirehtiä nopeaa ratkaisua. Poliittista kiihkoilua puolesta ja vastaan on syytä välttää.
Keskustelussa on nostettu esille hyvän saattohoidon, passiivisen eutanasian ja riittävän kivunlievityksen merkitys kuolevalle potilaalle. Omaisilla ja hoitohenkilökunnalla on kokemuksia myös sen puolesta, että eutanasia voisi yksittäistapauksissa olla potilaan kannalta helpotus.
Ketään ei kuitenkaan pidä pakottaa tekemän hoitotestamenttia. Ketään ei voi liioin pakottaa miettimään ja päättämään etukäteen, miten haluaa kuolla.
Vihreitä voi kiittää rohkeudesta ottaa vaikea ja kiistelty asia esille. Yksittäisen puolueen periaateohjelmalinjauksesta on kuitenkin vielä pitkä matka lainsäädännön muuttamiseen. Se ei liioin tarkoita sitä, että eutanasia väistämättä tulisi joskus lainsäädäntöön.
Tällä hetkellä ei ole näköpiirissä, että puolueet olisivat halukkaita edistämään eutanasiaa. Toistaiseksi yhteiskunta ei ole valmis siihen, että asia reguloitaisiin lainsäädännöllä, vaikka yksilötasolla asiasta olisikin monenlaisia mielipiteitä.