Oulun seudun yli maanantaina pyyhkinyt ukkosrintama synnytti monenlaisia vahinkoja. Niitä aiheuttivat kaatuvat puut, sisätiloihin ryöpynneet sade- ja viemärivedet sekä autojen jumiutuminen kaupungin alikäytävien petollisiin syvänteisiin.
Kansalaiset turvautuvat erilaisia yllättäviä vahinkoja vastaan ostamalla vakuutuksia. Vakuutusyhtiöille maksetaan siitä, että ne vahinkojen sattuessa tulevat asiakkaan apuun. Tämä maksua vastaan tarjottava turva on – ainakin sen pitäisi olla – edelleen koko vakuutustoiminnan perusidea.
Vakuutusalan edustajien keskiviikon Kalevassa antamien kommenttien perusteella vaikuttaa ikävä kyllä siltä, että ainakin osalla Oulussa vahinkoa kärsineistä tulee olemaan vaikeuksia korvausten saannissa. Näin siksi, että vakuutuksissa on niin sanottuja luonnonilmiörajoituksia.
Kohtuuttomalta tuntuu sekin näkemys, että autoilija jää ilman vakuutuskorvausta, jos ajaa edes osittain veden peittämällä tiellä.
Vakuutuksen ottajan kannalta tilanne on ristiriitainen: vakuutuksia ostetaan ennakoimattomien vahinkojen varalta, mutta korvaus voi jäädä saamatta, jos vahingon aiheuttaja on liian poikkeuksellinen.
Oulussa ei kuitenkaan ollut kyse vanhatestamentillisista vitsauksista, maanjäristyksestä tai hirmumyrskystä. Pitää siksi olettaa, että yhtiöt toteuttavat sitä tehtävää, josta asiakkaat ovat heille maksaneet, eli korvaavat sen, minkä ovat luvanneet.
Oikeassa yhtiöt ovat kuitenkin siinä, kun ne peräävät vastuusta myös Oulun kaupungilta. Pohjoisen alikulun loukkuun jää käytännössä vuosittain autoilijoita, jotka yllättyvät roopin syvyydestä. Harvan kansalaisen voimat ja rahat vain riittävät oikeusjutun nostamiseen kaupunkia vastaan.