Euroopan elintarvikemarkkinoita kovalla kädellä ravisuttanut ja Suomeenkin loiskeensa lennättänyt hevosenlihaskandaali ei ota laantuakseen.
Skandaalin lonkerot ulottuvat paljon syvemmälle kuin kukaan osasi kuvitella tapahtumien vyöryn alkaessa. Nyt loppua ei ole näköpiirissä.
Tänään puhutaan hevosesta, huomenna jo jostain muusta. Tämän takaa kiero järjestelmä, jossa lyhytnäköisen voitontavoittelun hengessä huijataan kuluttajia.
Hevosenlihaskandaalin eri käänteissä on useita kertoja todettu, ettei hevosenlihassa ole mitään vikaa. Se on yhtä hyvää ja terveellistä syötävää kuin mikä tahansa liha, kunhan se täyttää samat eläinten kohtelulta ja käsittelyltä vaadittavat kriteerit kuin muidenkin lihojen tulee täyttää.
Ongelma on ollut siinä, että hevosenlihaa on myyty naudanlihana. Valmisruokapakkausten tuoteselostuksissa ei ole mainittu, että tuote sisältää hevosta, vaan sen on kerrottu sisältävän nautaa. Näin on toimittu siksi, että joissakin maissa kuluttajat suhtautuvat varauksellisesti hevosenlihaan ruokana.
Hevosenlihaa saa maailman lihamarkkinoilta halvemmalla kuin nautaa. Tämä selittää elintarviketeollisuuden kiinnostuksen sitä kohtaan. Kun vielä kaiken lisäksi lihan hankintaketju on riittävän monimutkainen, loppupäässä voidaan heittäytyä autuaan tietämättömäksi siitä, mitä valmisruokiin on pantu.
Kauppa pesee kätensä. Sille tuntuu riittävän, että se saa tavaraa mahdollisimman halvalla. Niinpä omien tuotemerkkien takaa saattaa paljastua mitä tahansa.
Elintarviketeollisuuden ja kaupan on nyt korkea aika katsoa peiliin ja tehdä selväksi se, ettei asiakasta saa missään tapauksessa huijata.
Elintarvikkeiden kulkuketjun tulee olla teollisuuden, kaupan ja asiakkaiden tiedossa.
Tuotepakkausten on kerrottava valmistus- ja alkuperämaa senkin uhalla, että selosteeseen joudutaan kirjoittamaan jokunen rivi lisää.
Osalle suomalaisista ostopäätöksen kannalta tärkeää on tuotteen kotimaisuus. Tämän vuoksi lihan alkuperä ja lopullisen tuotteen valmistusmaa tulee kertoa avoimesti.
Vaikka eri puolilla maailmaa tuotetaan hyvää lihaa, jopa parempaa kuin Suomessa, alkuperämerkinnällä on väliä. Monelle kuluttajalle tuotteen kotimaa kertoo siitä, miten eläintä on kohdeltu ja millaisin kriteerein tuotetta on käsitelty.
Joillekin riittää takuuksi tuotteen hyvästä laadusta maininta siitä, että se on peräisin EU:n alueelta.
Toisille tämä ei riitä.
Jos elintarviketeollisuuden ja kaupan kannattavuus on kiinni siitä, että viimeiset katteet ulosmitataan kepulikonstein, on korkea aika havahtua.
Kasvava globalisaatio lisää tavaran kulkua entistä pidempiä matkoja ja entistä useamman välikäden kautta. Sitä tärkeämpää on tietää, mistä tuotteet ovat kotoisin.
Viime kädessä kuluttajien käytös ratkaisee. Jos tuijotetaan pelkkää hintaa, saadaan kyllä halpaa tavaraa, mutta eri asia on mitä se on.