Kohusta tuli melkoinen, kun suuri yleisö tajusi, että Suomen sankaria marsalkka Mannerheimia esittää hänestä tehdyssä elokuvassa tummaihoinen kenialainen.
Eikä hämmästyksen, jopa suuttumuksen määrää netin keskustelupalstoilla suinkaan vähentänyt se, että elokuvan käsikirjoittamiseen ja tuottamiseen ovat osallistuneet kenialaiset ja että elokuvan ohjaaja on kenialainen.
Suomen marsalkka -elokuvaa ei ole vielä esitetty, se ei ole edes valmis, mutta suurella yleisöllä tuntuu olevan siitä jo selkeä näkemys.
Syitä on kaksi.
Ensiksi näyttää siltä, että Renny Harlinin haaveilema produktio on mielikuvien tasolla sekoitettu Ylen tilaamaan elokuvaan. Harlinin aikaisemmat työt huomioon ottaen suomalaiset odottivat seikkailuelokuvaa myyttisestä sankarista. Syyskuun lopussa teattereihin ilmestyvä 50 minuutin mittainen elokuva on jotakin aivan muuta.
Toiseksi sekä Yle että elokuvan puuhaihmiset epäonnistuivat viestimään sen, että kyseessä on taiteellinen elokuva. Suuri yleisö odotti harlinmaista Hollywood-spektaakkelia, joka yhä kirkastaisi historiankirjoihin jääneen suurmiehen sädekehää. Tätä odotusta vasten reaktioissa näkyy ihmetyksen lisäksi pettymys. Mannerheimista kertovaa elämäkerrallista draamaelokuvaa odotettiin tosissaan, siihen suhtauduttiin innokkaasti.
Ylen Mannerheim-elokuvassa ihmettelyn aihe ei suinkaan ole päänäyttelijän ihonväri. Eikä sekään, että tuotanto on pääosin kenialaisten vastuulla. Ilmaisun vapauteen kuuluu oikeus käsitellä aiheita kuin aiheita eri näkökulmista, jopa provosoivasti. Vastaavasti yleisöllä on oikeus pitää tai olla pitämättä tuloksesta. Arvioitakoon elokuvan taiteellisia ja muita ansioita vasta sitten, kun se on valmiina katsottavissa.
Oleellisempi ihmettelyn aihe on se, miksi Yle sekaantui hankkeeseen. Elokuvan suomalainen tuottaja Erkko Lyytinen osoitti virtuoosimaisia verbaalisia taitoja tapausta selittäessään. Hän sanoi halunneensa tuoda taustoja Mannerheimista, tutkia sankarimyyttiä ja luoda kuvaa tästä ihmisenä.
Hienoja asioita, jotka voidaan oikein hyvin toteuttaa suomalaisin voimin. Julkiseen palveluun, jota Oy Yleisradio Ab ansiokkaasti toteuttaa, ei kuulu moisten elokuvien tekeminen Keniassa.
Yle voi ostaa valmiita filmejä halutessaan, mutta niiden tuottaminen nyt nähdyllä tavalla vie yhtiötä yhä kauemmaksi sen perustehtävästä. Taiteellinen vapaus saattoi sittenkin hypätä suuremmalle laukalle Ylen hallinnossa kuin työtä tekevien taitelijoiden keskuudessa.
Pää on pidettävä kylmänä. Ylen ohilaukauksesta huolimatta historian suurmiehiä on jatkossakin voitava käsitellä uusista ja yllättävistä näkökulmista. Mannerheimin ansioita ei millään muotoa vähennä hänen kuvaamisensa tuntevana ihmisenä, joka vaikeina hetkinä takuulla koki pelkoa, surua ja pettymystä. Tai vihasi ja rakasti, kuten kuka tahansa.
Ylen vain on entistäkin tarkemmin mietittävä, mihin se tulevina vuosina saamaansa automaattista ja runsasta rahoitustakäyttää.
Kommentit
Taisipa YLEN väki järjestää mukavan loman Afrikkaan,vaan kiinni jäivät.
Kivisen tilalle Soranen,jospa ne nuo uusintojen usinnat vähenisivät,on kiellettyä myöhäisohjelmia ja uusinnat iltapäivällä,varmaan pitäisi lasten mennä nukkumaan iltapäivä uusintojen ajaksi.Koko Ylen porukka uusiksi ja pikkusen pätevyys vaatimuksia hakijoille,eikä mittään ammoisten aikojen rokkareita.
Taiteen ja sanan vapauden nimissä voi tehdä mitä vaan. Jostain kumman syystä seuraamusten kestäminen on vain sitten vaikeaa. Voi piirtää loukaavia Muhammed kuvia, voi tehdä homoseksuaalisen Mannerheimin jne. Mutta kaikella on yleensä tavoite, taiteellakin. Keskustelun herättäminen? Mistä? Sanan vapaudesta? Välittämättä siitä miten muut suhtautuvat. Entäs jos lapsi kertoo kiusaaavnsa kaveriaan tateen nimissä, sehän oli sellainen perfonmanssi, jossa joku joutui yllättäin uhriksi. Miksi siitä nyt suuttua. Yhteiskuntaamme on syntynyt rajojen rikkomissyndrooma. Kun murrosikäinen testaa rojoja hän tekee ymmärtäkseen ja oppiakseen, mutta rajat tulevat ihan varmasti vastaan. Mutta nämä taiteen murkut ovat syvästi loukkaantuneita ja ihmeissään ymmärtämättömyydestä. Aikuisuuteen liittyy analyyttisyys ja ymmärrys syy-seuraus-prosessista. Jos loka lentää, niin sehän on vain jatkoa taideprosessille. Tunteet on herätetty ja turha kesken vetää käsijarrua päälle.
Näin ensimmäisenä ilmoitan että olen katsonut eläessäni tasan yhden jakson Kotikatua. Pidin sitä totaalisena roskana. Ja tätä roskaa tuotetaan Ylen rahoilla.
En ole kertaakaan tätä ennen valittanut aiheesta, mutta nyt kun Yleä kritisoidaan niin oma mielipiteeni on se, että on törkeää pakottaa kansalaiset maksamaan niinkin huonosta sarjasta kuin Kotikatu.
En myöskään katso urheilua. Voisiko jostain saada nämä rahat takaisin Yleltä?
Eli toisin sanoen: Heittäkää se vinkuminen jo pois. Yle pukkaa rahaa milloin mihinkin, suurimman osan ajasta semmoiseen mitä minä henkilökohtaisesti en katso. Voi voi!
Jos tämä elokuva olisi tuotettu kehitysyhteistyövaroista, niin kaikki olisi ok, vai?
Roskaa! Ja taas selitetään roska taiteeksi.
Aika hyvä veto palkata afrikkalaisia näyttelijöitä, tulen ehdottomasti katsomaan tämän elokuvan ;D
Kyllä, kiinnostaa hetki hetkeltä enemmän, Ja taidanpa palata tänne kalevan keskustelupalstoille sen jälkeen kehumaan elokuvaa. Ihan vaan kaikkien vaahto suupielessä kouhottajien iloksi :-D
Joo, ei kuulu Ylen tehtäviin tämä. Päätöksestä vastuulliset on pantava vaihtoon. Voivat sitten matkailla Keniassa safarilla ihan omilla rahoilla.
tehdään elokuva Mandelasta ja pääosaan sopisi hyvin Jasper Pääkkönen,mitä?Taiteilijalla on oltava vapaus ilmaista itseään,mutta raja se on kerjätessäkin,enpä olisi koskaan uskonut näkeväni tälläistä roskaa.Lähinnä umpisurkea vitsi.
Kyllä, jopas oli väläys! suomalaista tuotantoa ja made in kenia. Olisiko sittenkin parempi rahoitus YLE:lle "maksa mitä katsot" periaate. Tähän voisi tietenkin heittää persumaiset "taideapurahat kortille" kommentin, mutta uskoakseni tässätapauksessakin nämäkin rahat olisivat ohjautuneet suomalaista tuotantoa suomesta linjoille jos yleisö saa päättää mitä verorahoilla ostetaan. Eletään näköjään kuin siat pellossa muiden rahoilla!
Kaksi vuotta sitten juuri vaihtunut YLE:n toimitusjohtaja Lauri Kivinen vastasi kritiikkiin (HS 28.8.2010):
"--Ylessä löytyy vieläkin tehottomuutta sekä henkilöstön että tekniikan käytössä. Lähdemme liikkeelle ensisijaisesti sisällöllisistä asioista. Siitä, mitä mitä kannattaa tehdä ja missä ja miten. Etsimme sisäisiä synergioita. Tehoja sisällön tuottamiseen."
Mannerheim-elokuva on tuon käytännön sovellutus.
Morjensta päivää mitä spekulointia Yleisradion roolista!
Kyseisen elokuvan budjetti on vaivaiset 20 000 euroa. Tämä on suunnilleen sen verran mitä keskiverto Suomalainen pitkä elokuva (useasti jopa lyhyelokuvat) saavat pelkkää käsikirjoitus- tuotanto -etc.-tukea. Älkää nyt hyvät ihmiset sotkeko tätä millään tavalla Yleisradion roolittamiseen tai sen tehtävään ylipäänsä Suomessa. Kyseessä on pikkiriikkinen yksittäinen Ylen rahoittama tuotanto, jonka julkaiseminen on paisunut ääliömäisiin mittasuhteisiin pääasiallisesti sen takia, että tämän maan idioottimaiset punaniskat eivät ymmärrä sen ehkä vähän taiteellisempaa suuntausta. Äääh: - miksi Mikko Leppilampi ei olekkaan Marsalkkana, - Miksi se kuvattiin Keniassa... blaah, blaah blaah! Ja tästä syystä myös lehdistö rakastaa tästä kirjoitella.
20 000 euroa, hei haloo! Kotikadun vuosipudjetti oli/on 7 000 000 euroa VUODESSA!
Elokuvantekijät yrittivät antaa virheellistä tietoa budjetista. Todellinen käytetty rahamäärä on jo kerrottu olevan vähintään yli 170 000€.
Lisäksi iso joukko ihmisiä tuottajan lisäksi on tehnyt töitä toista vuotta ja on olemassa arvioita, että todellinen bujetti olisi lähempänä 2000 000€.
Tuskimpa oli tahatonta tuollainen viestintä elokuvasta. Selvästi haluttiin provosoida, jotta elokuva saisi enemmän näkyvyyttä kuin mitä ansaitsisi. Kyseessä ei todellakaan ole se elokuva, jota suuri yleisö haluaa nähdä. Elokuva luokittuu taiteelliseen genreen, jolla on vain rajallinen katsojakunta. Ylen ei todellakaan pidä tällaista olla tuottamassa. Yle on nyt rahoituksensa (yle-vero) takia suurennuslasin alla. Yrittääkö ylessä joku/jotkut tosissaan tahallaan ärsyttää ihmisiä, kun laittavat ihmisten rahoja tällaiseen?
nyt YLE on täysin aliarvioinut sitä ylläpitävän ja kaiken maksavan YLEVERONMAKSAJAN joille pitäisi olla jotenkin kiitollinen mutta eipä taida nöyryys paljon kukoistavan.
Kauanko Nokialta tulliut myötäisessä surffissa ollut kaveri saa vielä pönöttää hyvällä liksalla vailla mitään vastuuta? Mitä on toimitusjohtajuus yrityksessä, jossa raha kerätään veroina? Vastaan: ei välttämättä tarvita mitään osaamista! Siksihän toi hemmo vissiin valittiin! Laitetaan nyt edes toi tj:n paikka kiertoon tässä hässäkässä.
On sitten toinen asia se mikä on Marskin suomalaisuus ja arvot siinä genressä. Hemmohan meni Venäjälle joskun kakskymppisenä, oli siellä viiskymppiseksi, teki mitä teki ja tuli venäläisten laitamana (?) laittaan hommat kondikseen läntiseen provinssiin...
Ei hyvää päivää edes hyeenatoimittjajile tässä setissä. Ai taidetta?
Kohtuullisen alentuvaa suhtautumista vielä julkaisemattomaan elokuvaan.
Vaikuttaa siltä, kuin yritettäisiin verhoilla jonkinlaiseen rationaalisuuden kaapuun närkästys esittäjien ja projektiin osallistujien etnisestä taustasta - ennen kaikkea juuri siksi, että elokuva käsittelee maamme kansallispyhimystä.
"Ohilaukaus" - vaikka elokuvaa ei ole näytetty vielä edes lehdistölle? Onko todellakin oleellista ihmetellä, miksi Yle sekaantui tällaiseen hankkeeseen? Julkiseen palveluun ei kuulu elokuvien tekeminen Keniassa, mutta kuuluu kyllä amerikkalaisten sarjojen veivaaminen illasta toiseen? 20.000 euron sijoitus tällaiseen "ohilaukaukseen" on kohtuutonta puljulta, jonka budjetti vuonna 2011 oli 540.000.000 euroa? Mielestäni 20.000 euroa on varsin kohtuullinen sijoitus, jos sillä saadaan tuotua yhteisöömme pesiytyneitä asenneongelmia ja tekopyhyyttä julkisen keskustelun piiriin näin tehokkaasti.
Teattereihin? Siis yle pakko maksattaa uusinnat yms muun roskan kansalla (tv-lupa, ylevero) ja laittaa tuollaiseen 20 000e. Ja siitä pitäisi VIELÄ maksaa teatterilippu? Ei juma....