Pääkirjoitus

Ahneus vie For­tu­mia

Jakeluverkon myyntiaikeet osoittavat, ettei energiayhtiö Fortumille tunnu riittävän mikään. Sähkönjakelun varmuuden pitää mennä hetkittäisen voitontavoittelun edelle.

Valtion enemmistöomisteisen energiayhtiö Fortumin aikeet myydä jakeluverkkoliiketoimintansa kertovat siitä lyhytnäköisestä voitontavoittelusta, joka yhtiötä nyt vie.

Sähkön jakelu on monopoli, yksinoikeus, energiayhtiön omalla alueella ja siinä mielessä varmasti kannattavaa liiketoimintaa. Monopoliaseman vuoksi jakelu on säädeltyä, ja siksi siitä ei voi ulosmitata ylettömiä voittoja.

Ilmeisesti tämä on syy siihen, miksi Fortum haluaisi myydä verkkonsa. Muuten sitä on vaikea perustella. Sijoittamalla verkosta saamansa miljoonat toisella tavalla, yhtiössä ilmeisesti lasketaan päästävän säädeltyä voittoa parempaan tulokseen.

Fortumin osuus koko maan sähkönjakeluverkosta on noin viidennes ja sen piiriin kuuluu 600 000 asiakasta, joten sähkönsaannin turvaamisen kannalta kauppa ei ole yhdentekevä.

Fortumin verkkoliiketoiminnassa liikkuu noin miljardi euroa vuodessa. Viime vuonna yhtiö kuittasi siihen sidotusta pääomasta kahdeksan prosentin tuoton.

Tuotto on varsin korkea, kun otetaan huomioon, että toiminta on sähkömarkkinoita valvovan Energiamarkkinaviraston tiukassa kontrollissa.

Energiamarkkinavirasto määrittelee ne periaatteet, joiden mukaisesti verkkoon sidotun pääoman tuotto lasketaan. Hyväksytty tuotto on sidottu valtion kymmenen vuoden obligaatioiden korkoon. Tänä vuonna korko on 3,14 prosenttia Energiamarkkinaviraston laskemalle pääomalle.

Energiamarkkinaviraston laskutapa tuotosta saattaa poiketa yritysten laskutavasta.

Energiayhtiöt eivät voi ulosmitata verkostaan enempää kuin Energiamarkkinavirasto sallii. Tällä halutaan varmistaa se, ettei monopoliasemaa käytetä väärin.

Säätelyjärjestelmä on ollut nykymuotoisena voimassa vuodesta 2005 lähtien.

Energiamarkkinavirasto vahvistaa pääoman tuoton laskentaperusteet neljän vuoden välein.

Tuottoja tarkastellaan niin ikään neljän vuoden jaksoissa, mikä mahdollistaa vuosittaiset heilahtelut.

Sähkön jakelua on pidetty taloudellisesti varmana liiketoimintana, joskaan ei minään kultakaivoksena. Jakelua harjoittavat yhtiöt velvoitetaan ylläpitämään ja kehittämään verkkoa, mutta samalla niille turvataan tietty tuotto toimintaan sidotulle rahalle.

Fortumin jakeluverkon arvo on niin suuri, että siihen saattaisivat panna rahojaan lähinnä kansainväliset sijoittajat. Tämä herättää epäilyksen siitä, mahtaako niitä puolestaan kiinnostaa verkon ylläpito ja kehittäminen.

Jos Fortumin jakeluverkon omistus menee ulos maasta, niin kuin pelättävissä on, se aiheuttaa epäilyjä huoltovarmuutta kohtaan. Tällöinhän lähes puolet sähköverkoista olisi ulkomaisessa omistuksessa.

Huoltovarmuudella tarkoitetaan kykyä ylläpitää yhteiskunnan perustoimintoja poikkeusoloissa.

Sähkö kuuluu sellaisiin toimintoihin, joiden saanti on kyettävä varmistamaan kaikissa oloissa. Siksi verkon omistus ei ole yhdentekevä asia.