Yhden roskan poimiminen päivässä voi tuntua mitättömältä teolta. Pieni laskutoimitus kuitenkin paljastaa keksinnön voiman. Jos 2?740 henkilöä poimii päivittäin roskan vuoden ajan, on ympäristömme tasan miljoona ja sata roskaa siistimpi. Seuraavana vuonna tämä joukko poimii toiset 1?000?100 roskaa ja niin edelleen.
Oulun kokoisessa kaupungissa, saati Suomen kokoisessa maassa, tuollainen jäsenmäärä on vielä vaatimaton. Jos joka kymmenes suomalainen saataisiin mukaan, vuodessa noukittaisiin parempaan talteen pyöreästi 200 miljoonaa roskaa! Surullista tässä laskutoimituksessa on se, että maastamme takuuvarmasti löytyisi tämä määrä poimittavaa.
Jokainen voi jatkaa laskemista edelleen, eikä tässä tarvitse rajoittua Suomeen -- roskia voi poimia jokaisessa maassa. Liikkeen elinvoimaisuus on osaltaan ahkeran ja pitkäjänteisen ideoinnin tulosta. Vuosien mittaan on nähty muun muassa haastekampanjoita, keräystalkoita, julkkisten värväämistä liikkeen jäseniksi ja miniroskisten jakelutempauksia.
Miniroskikset ovat myös juhlavuoden teema. Pikkuroskista tympeimmät, tupakantumpit ja käytetyt purukumit, olisi helppo laittaa talteen, jos mukana kulkisi pienikokoinen mutta tiivis roska-astia. Sellaiseksi kelpaa vaikkapa filmipurkki.
Moni voi pitää älyttömänä ajatusta, että tumppeja pitäisi kantaa mukana. Minä taas pidän älyttömänä ajatusta, että ne heitetään maahan. Eiväthän tupakoijatkaan tumppeja omalle pihalleen heittele, sitä varten on rappusilla kurkkupurkki tai nurinpäin käännetty kukkaruukku.
Roskia noukkivalle voi myös hymähdellä: ei kai karkkipapereista tai tumpeista oikeasti haittaa ole? Ääni kellossa muuttuu kuitenkin siinä vaiheessa, kun lasinsirpale puhkaisee pyöränkumin tai viiltää koiran tassun auki. Tai kun oma lapsi laittaa leikkipuistossa tupakantumpin suuhunsa. Silloin moni rutinoitunutkin roskaaja päästää parit kirosanat, mutta toivottavasti havahtuu myös ajattelemaan omaa käyttäytymistään.
Konsultiksi voi ottaa myös euron. Paljonko kunnilla kuluu vuosittain rahaa katujen siivoukseen? Kenen pussista arvelet sen menevän? Mitä hyödyllistä sillä rahalla saisi ostettua esimerkiksi päiväkoteihin tai terveyskeskuksiin?
Roskien keruu saa aikaan myös positiivisen kierteen, sillä siisti ympäristö ennaltaehkäisee roskaamista. Kerää roska päivässä -ideologiaa kustannustehokkaampi mallikin on olemassa. Sehän on tietysti se, että jokainen roskia heittelevä jättäisi yhden roskan päivässä heittämättä ja veisi sen jäteastiaan. Tai saman tien vaikka kaksi. Juuri tähän ennaltaehkäisyyn pyritään miniroskiksillakin. Jostain syystä roskaaminen tuntuu kuitenkin olevan tapa, josta ei hevin luovuta.
Kaikki ne tuhannet ihmiset, joiden mielestä yksi roskankerääjä ei saa mitään aikaan, pitäisi koota Oulun torille. Sitten joukko, sanokaamme vaikkapa kymmenen tuhatta henkeä, huutaisi yhteen ääneen "Ei yksi ihminen roskaamiselle voi mitään tehdä".
Huutaisi niin lujaa, että Hailuotoon asti kuuluisi. Ja miettisi sitten, mitä tuli huudettua.
***
Oulun seudun kuntaliitoksista päättäminen lähestyy, Kemin-Tornion alueella liitosselvitys on alkamassa. Virattomaksi jääviä kunnanjohtajia voitaisiin alkaa kouluttaa kuntajakoselvittäjiksi, sellaisille tuntuu olevan tilausta.
Kommentoi
Yhden roskan kerääminen päivässä säästää miljoonan! Totta varmaan, mutta miten saatais tämä nykynuoriso ojentamaan roskansa koreihin, mitä on kauppojen ja muiden liikkeiden läheisyydessä? Tai pistämään roskansa taskuun tai laukkuunsa? Vaikuttaa olevan ylivoimainen tehtävä, kun katselee esim. kauppakeskusten ympäristöä. Nuoriso käy kouluista ruokavälitunnilla kaupoissa ja heittää aivan sumeilematta kaikki aivan huolettomasti maahan. Lisäksi roskapönttöjä rikotaan tietoisesti ja levitellään roskat ympäriinsä. Vanhemmat voisivat käydä vähän vilkaisemassa nuorisonsa perään. Tai voitaisiin tämän suuren työttömyyden aikana palkata roskapoliiseja tekemään havaintoja ja sakottamaan heittelijöitä. Eiköhän ympäristö siistiytyisi pikkuhiljaa? Roskaajista kännykkäkuva, jota voidaan tiedustella kouluista, kuka/ keitä kys. hlöt ovat.