Roska päivässä -liike täyttää huhtikuussa kymmenen vuotta. Tuula-Maria Ahosen perustama järjestäytymätön kansalaisliike on palkittu lukuisilla huomionosoituksilla, eikä syyttä. Yhtä yksinkertaiselle idealle perustuvia, mutta samalla yhtä tehokkaita toimintamalleja on harvassa.
Yhden roskan poimiminen päivässä voi tuntua mitättömältä teolta. Pieni laskutoimitus kuitenkin paljastaa keksinnön voiman. Jos 2?740 henkilöä poimii päivittäin roskan vuoden ajan, on ympäristömme tasan miljoona ja sata roskaa siistimpi. Seuraavana vuonna tämä joukko poimii toiset 1?000?100 roskaa ja niin edelleen.
Oulun kokoisessa kaupungissa, saati Suomen kokoisessa maassa, tuollainen jäsenmäärä on vielä vaatimaton. Jos joka kymmenes suomalainen saataisiin mukaan, vuodessa noukittaisiin parempaan talteen pyöreästi 200 miljoonaa roskaa! Surullista tässä laskutoimituksessa on se, että maastamme takuuvarmasti löytyisi tämä määrä poimittavaa.
Jokainen voi jatkaa laskemista edelleen, eikä tässä tarvitse rajoittua Suomeen -- roskia voi poimia jokaisessa maassa. Liikkeen elinvoimaisuus on osaltaan ahkeran ja pitkäjänteisen ideoinnin tulosta. Vuosien mittaan on nähty muun muassa haastekampanjoita, keräystalkoita, julkkisten värväämistä liikkeen jäseniksi ja miniroskisten jakelutempauksia.
Miniroskikset ovat myös juhlavuoden teema. Pikkuroskista tympeimmät, tupakantumpit ja käytetyt purukumit, olisi helppo laittaa talteen, jos mukana kulkisi pienikokoinen mutta tiivis roska-astia. Sellaiseksi kelpaa vaikkapa filmipurkki.
Moni voi pitää älyttömänä ajatusta, että tumppeja pitäisi kantaa mukana. Minä taas pidän älyttömänä ajatusta, että ne heitetään maahan. Eiväthän tupakoijatkaan tumppeja omalle pihalleen heittele, sitä varten on rappusilla kurkkupurkki tai nurinpäin käännetty kukkaruukku.
Roskia noukkivalle voi myös hymähdellä: ei kai karkkipapereista tai tumpeista oikeasti haittaa ole? Ääni kellossa muuttuu kuitenkin siinä vaiheessa, kun lasinsirpale puhkaisee pyöränkumin tai viiltää koiran tassun auki. Tai kun oma lapsi laittaa leikkipuistossa tupakantumpin suuhunsa. Silloin moni rutinoitunutkin roskaaja päästää parit kirosanat, mutta toivottavasti havahtuu myös ajattelemaan omaa käyttäytymistään.
Konsultiksi voi ottaa myös euron. Paljonko kunnilla kuluu vuosittain rahaa katujen siivoukseen? Kenen pussista arvelet sen menevän? Mitä hyödyllistä sillä rahalla saisi ostettua esimerkiksi päiväkoteihin tai terveyskeskuksiin?
Roskien keruu saa aikaan myös positiivisen kierteen, sillä siisti ympäristö ennaltaehkäisee roskaamista. Kerää roska päivässä -ideologiaa kustannustehokkaampi mallikin on olemassa. Sehän on tietysti se, että jokainen roskia heittelevä jättäisi yhden roskan päivässä heittämättä ja veisi sen jäteastiaan. Tai saman tien vaikka kaksi. Juuri tähän ennaltaehkäisyyn pyritään miniroskiksillakin. Jostain syystä roskaaminen tuntuu kuitenkin olevan tapa, josta ei hevin luovuta.
Kaikki ne tuhannet ihmiset, joiden mielestä yksi roskankerääjä ei saa mitään aikaan, pitäisi koota Oulun torille. Sitten joukko, sanokaamme vaikkapa kymmenen tuhatta henkeä, huutaisi yhteen ääneen "Ei yksi ihminen roskaamiselle voi mitään tehdä".
Huutaisi niin lujaa, että Hailuotoon asti kuuluisi. Ja miettisi sitten, mitä tuli huudettua.
***
Oulun seudun kuntaliitoksista päättäminen lähestyy, Kemin-Tornion alueella liitosselvitys on alkamassa. Virattomaksi jääviä kunnanjohtajia voitaisiin alkaa kouluttaa kuntajakoselvittäjiksi, sellaisille tuntuu olevan tilausta.