Autovero ei ole suomalainen erikoisuus. Toki sitä kerätään eri tavalla myös muissa maissa, jos kohta niitäkin maita maailmasta löytyy, jossa autonhankintaa ei erikseen rasiteta yleistä arvonlisäveroa suuremmilla maksuilla.
Suomessa sen sijaan auton haltijaa verotetaan autoa hankittaessa autoverolla ja arvonlisäverolla, jokaisen polttoainelitran mukana olevalla polttoaineverolla sekä vuosittain vielä auton käyttämän polttoaineen mukaan joko pelkästään perusverolla tai perusverolla ja käyttövoimaverolla.
Kuten tunnettua, eduskunta sääti autoveron alunperin väliaikaiseksi veroksi 1950-luvulla. Tavoitteena oli muun muassa säästää sodasta toipuvan maan vähäisiä valuuttavaroja.
Eduskunnan julkilausuttu tavoite kuitenkin oli, että verosta luovutaan heti valtion taloustilanteen sen salliessa. Koska veroa ei vieläkään ole poistettu, voitaneen todeta, että samassa liemessä ollaan kuin 1950-luvullakin.
Autoilijat kokevat olevansa valtion lypsylehmiä, ja siihen on hyvät perusteet. Autoilijoilta perittiin vuonna 2012 eri kautta veroja yhteensä noin 7,6 miljardia.
Pelkästään autovero tuotti 1 209, ajoneuvovero 812 ja polttoainevero 2 389 miljoonaa. Lisäksi kerättiin vakuutusveroa 299, polttoaineiden arvonlisäveroa 1 477 ja autojen huoltojen arvonlisäveroa 1 401 miljoonaa.
Ei siis ole ihme, että autoveron rasittamat suomalaiset ovat yrittäneet löytää keinoja sen kiertämiseen. Tämä taas on johtanut lainsäädäntörumbaan, jossa lain porsaanreiät on tukittu mahdollisimman nopeasti.
Ongelmien poistamista autoverosta luopumalla ei sen sijaan ole keinovalikoimassa näkynyt. No toki opposition puheissa, mutta ne vaatimukset on unohdettu heti hallitusovien auettua.
Maamme autoverotuksen monimutkaisuudesta saa oivan käsityksen tutustumalla Esko Linnakankaan kokonaisesitykseen Autojen verotus, jonka Talentum julkaisi 2007. Uskokaa pois, aiheesta on saatu aikaan 800 sivua tiukkaa asiaa.
Ajankohtaiseksi asian tekee se, että ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) on joutunut konfliktiin lain säädösten kanssa.
Lähtökohtaisesti on nimittäin selvää, että Niinistö on ajanut Suomessa entisen puolisonsa nimiin Ruotsiin rekisteröityä autoa ilman, että auton omistaja on ollut mukana autossa.
Autoverolain mukaan näin ei saa tehdä, ei edes tilapäisesti. Syykin on selvä. Säädöksellä halutaan estää se, että Suomessa asuvat ihmiset hankkisivat autonsa alhaisen tai olemattoman autoveron maista, kuten juuri Ruotsista tai Virosta.
Anteeksipyyntö tai tietämättömyys eivät ole tavallisia kansalaisia tässä samassa tilanteessa auttaneet.
Jopa ulkomailla asuvalla ja Suomessa vierailevalla on oikeus käyttää muualle rekisteröityä autoa täällä vain puoli vuotta. Tulli voi anomuksesta jatkaa käyttöoikeutta 18 kuukauteen mutta ”lupapropuska” on parasta pitää autossa mukana, sillä muuten ajo voidaan estää.
Sanktiotkin ovat tiukat. Luvattomasta käytöstä voi joutua maksamaan autoveron, törkeimmissä tapauksissa myös korotetun autoveron,ja jopa syyte veropetoksesta on mahdollinen.
Autoverolaki on koko voimassaoloaikansa työllistänyt veroviranomaisten lisäksi poliisia, tullia ja oikeuslaitosta aina oikeusasiamiestä myöten, mutta tämän järkevyydestä en ole nähnyt käytävän keskustelua.
Nyt meille on lisäksi luvassa ”Älykäs ja oikeudenmukainen liikenne” -työryhmän tiemaksuihin perustuva verotus. Hurjaa on, että yksi työryhmän jäsen on julkisuudessa ehtinyt jo hehkuttaa, kuinka hyvä bisnes satelliittiperusteinen tievero on yrityksille.
Valtio tarvitsee veronsa, mutta voiko verojen keräys olla bisnestä yksityisille yrityksille? Jääkö kansalaisen osaksi tässä leikissä maksaa verojen lisäksi myös yrityksien voitot?