Viikko sitten oululainen arkkitehti, tekniikan tohtori Matti Karhula ilmoitti pyrkivänsä valtuustoon keskustan listoilta.
Sitä ennen hän oli jo kertonut luopuvansa Oulun kaupungin asemakaavapäällikön virasta, mutta ilmoittanut halukkuutensa jatkaa kaupunkisuunnittelun asiantuntijana.
Karhula täyttää kesäkuussa 65 vuotta, mutta ei ole jäämässä eläkkeelle. Oman arvionsa mukaan hänellä on työuraa vielä hyvinkin kymmenen vuotta.
Politiikka tuskin on suurin syy, miksi Karhula jättäytyy pois asemakaavapäällikön virasta. Monikin asia lienee kypsyttänyt päätöstä ja miestä.
Uusi Oulu on tuonut uuden organisaation ja uudet tehtävänjaot. Karhula itse muotoilee kauniisti, että hän antaa tilaa nuoremmille.
Edelleenkin Karhula siis on jäämässä kaupungin virkamieheksi. Uudesta tehtäväkuvasta riippuu, onko hän lopulta vaalikelpoinen vai ei.
Jos Karhula jäisi eläkkeelle, tuota ongelmaa ei tietysti olisi.
Suomen kuntien ja kaupunkien valtuustoissa istuu valtava joukko kuntien palkkalistoilla olevia henkilöitä. Siinä ei sinänsä ole mitään erikoista – voi pikemminkin kysyä, ketä sinne valittaisiin, jos heiltä kaikilta evättäisiin ehdokkuus?
Toisaalta eräiden asiantuntijoiden mielestä kunnan omia virkamiehiä ei nykypäivinä pitäisi olla valtuustoissa lainkaan.
Lain mukaan se kuitenkin on täysin mahdollista. Joitakin rajoituksia silti on.
Valtuutettu ei saa toimia kunnassa johtavassa tehtävässä tai siihen rinnastettavassa vastuullisessa tehtävässä.
Jälkimmäisen määrittely on edellistä huomattavasti vaikeampaa. Ja määrittelyjen eteen kunnissa on viime vuosina yhä useammin jouduttu.
Virastopäällikkötasoiset ja pienemmässä kunnassa osastopäällikkötasoiset henkilöt eivät voi olla ehdolla.
Kuntaliiton yleisohjeen mukaan vaalikelpoisuuden rajoitukset koskevat nyt myös alempaa johtoa eli toimistopäällikkötasoisia viranhaltijoita, jotka ovat eri vastuualueiden päälliköitä.
Johtavaan tehtävään rinnastettava vastuullinen tehtävä voi olla esimerkiksi itsenäisessä asiantuntijatehtävässä toimivalla viranhaltijalla.
Ratkaisevaa on, mikä on tehtävän merkitys kunnan toiminnan kannalta. ”Vähäpätöiset” virkamiehet voivat asettua ehdolle. Suora siteeraus yleisohjeesta:
”Jos taloudellinen tai muu merkitys on vähäinen, ei henkilö ole rinnastettavissa johtavaan viranhaltijaan ja hän on näin ollen vaalikelpoinen valtuustoon.”
Karhulaa on jo epävirallisesti ehditty istuttaa kaupunkisuunnittelujohtajan tehtäviin. Sellainen virka on perustettu esimerkiksi Vantaalla.
Kaupunkisuunnittelujohtaja johtaisi kaupunkirakenteen kehittämistä, yleis-ja asemakaavoitusta sekä kaupunkiympäristön laadun kehittämistä kaavoituksen avulla.
Kaupunkisuunnittelujohtajan vastuulla olisi varmistaa kaavoitukselliset edellytykset rakentamiselle kunnallisten ja seudullisten tavoitteiden mukaisesti.
Kaupunkisuunnittelujohtaja toimisi myös kaupunkisuunnittelun asioiden esittelijänä lautakunnassa.
Muuten hyvä, mutta ei taida kovin hyvin sopia edellä kuvattuihin vaalikelpoisuusehtoihin. Virka ei kuulosta kovin vähäpätöiseltä.
Roolit voivat olla hakusessa myös toisin päin.
Ilkka Kanervan ja kumppaneiden hiljattain saaman tuomion tiimoilta huomattiin – enemmän tai vähemmän yllätyksenä – että luottamustoimessa voi samalla olla myös virkavastuussa.
Kanervan kun todettiin olevan maakuntaliiton hallituksen puheenjohtajana luottamusmies, mutta rikosoikeudellisessa mielessä virkavastuullinen.
Ja sama siis koskee kaikkia muitakin kunnallisia luottamustoimia.