Julkisesti langetetut pikatuomiot ovat monien läppäriherkkua iltaöisin.
Tuhansien kotituomareiden nyrkkisääntö on yksinkertainen: mitä puutteellisemmat tiedot, sitä kovempi rangaistus.
Alppilan yläasteen ruokalassa sattunut oppilaan ja opettajan välikohtaus käy esimerkistä.
Moni kommentoija väänsi piponsa tiukalle nähdäkseen tilanteen riittävän yksipuolisesti.
Alppilan tapauksessa sosiaalisen median jihad leimahti nopeasti liekkiin. Ne nielivät suhteellisuuden tajun.
Jihad maalasi oppilaan näyttämään kurittomalta penskalta, jollaisia nykykoulujen käytävillä kävellä vötkeltää sikäli kuin suunsoitoltaan ehtii.
Opettajasta se muodosti kuvan järkimiehenä, jonka lepsut pehmotädit erottivat. Opettaja yritti hartiavoimin vain taata koulun työrauhaa.
Facebookissa ryhdyttiin keräämään saman tien nimiä irtisanotun opettajan hyväksi. Nostan sille hattua.
Vetoomuksen kerääminen on kannatettava kansalaisele. Väärin kohdeltua täytyy aina auttaa.
Silti keräys irtisanomisen perumiseksi vaikutti sokealta. Opettajasta tehtiin muitta mutkitta marttyyri, vaikka asiasta ei tuossa vaiheessa ollut tarjolla totuuden puolikastakaan.
Kukaan addressin allekirjoittaneista ei voinut tietää ruokalarähinän taustoja. Niitä ei ollut kerrottu.
Millä perusteella 200 000 ihmistä asettui opettajan puolelle ja samalla tuomitsi oppilaan kurittomana?
Esillä oli vain 15 sekunnin rakeinen kännykkävideo tapahtuman loppuvaiheista. Sitäkö katsomalla pystyi ottamaan jyrkästi kantaa?
Nettiväelle riitti todellisuudeksi, että muutama kuumapää pauhasi keskusteluissa ja oli kovasti tietävinään koulujen kurittomuudesta sekä viisitoistavuotiaiden röyhkeydestä.
Typeryys tempaa helposti mukaansa. Vähillä värkeillä on mukava mellastaa.
Vakaana valtakunnan kakkosmiehenä pidetty eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma sekoitti päänsä samassa vadissa kuin somen jihadistit.
Vaatekaapin kokoinen demari rynni julkisuuteen ja hyppäsi seinälle. Heinäluoma vaati arvovallallaan Alppilan opettajan irtisanomisen mitätöimistä.
Toivottavasti Heinäluomalla on ollut käytössään laajempi aineisto tapahtumien kulusta kuin meillä muilla.
Muuten on pakko kysyä, millaisessa Suomessa (somessa) elämme, jos eduskunnan isäntä menettää harkintakykynsä ja perustaa näkemyksensä Facebook-möykkään.
Poliitikon pitää ottaa yleinen mielipide tosissaan, mutta ei kai palstarehentely voi määritellä päättäjän ajattelua.
Tällä viikolla Helsingin opetusvirasto esitteli yksityiskohtia Alppilasta. Ne eivät enää mairittele opettajaa.
Huom! Seuraava on viraston näkemys: Kahakka alkoi, kun oppilas oli puolustanut kaveriaan, jota opettaja oli uhannut ulosheitolla hupun pitämisen vuoksi. Oppilas oli vaatinut opettajaa pyytämään kaveriltaan anteeksi.
Anteeksipyyntöväittely loppui, kun opettaja oli tarttunut poikaa vaatteista ja työntänyt ruokalan seinää vasten. Ovensuussa oppilas oli huomauttanut, ettei aikuinen mies saa käydä pikkujätkän päälle.
Sitten opettaja oli heittänyt työrauhan rikkojan pihalle.
Parahin jyrkän linjan verkkokiivailija, ennen kuin alat uusien käänteiden perusteella viritellä nettituomioistuinta nyt opettajalle, kannattaa muistaa pari seikkaa.
Äkkipikaisen mielipiteenmuodostuksen oloissakin Suomessa on viisaita opettajia ja loistavia oppilaita.
Myös perusopetuslaki toimii. Opettaja saa poistaa häiriköivän oppilaan – mutta ei rinnuksista repien ja kaulaliinasta kuristaen. Vaan kuten aikuinen.