Kolumnit

Suomesta ei tullut kan­san­de­mok­ra­ti­aa

Kolumnit 29.11.2013 0:00
Jyrki Iivonen

Toisen maailmansodan aikana Eurooppa jaettiin kahdesti. Elokuussa 1939 Saksa ja Neuvostoliitto sopivat, että Itä-Eurooppa Puolan keskiosista itään kuului Neuvostoliiton etupiiriin ja muu Eurooppa Saksan. Keväällä 1945 Jaltalla sodan tulevat voittajavaltiot sopivat, että Neuvostoliitto sai pitää vuoden 1939 etupiirinsä, jopa hieman lännemmäksi ulottuvana, lopun Euroopan jäädessä muille sodan voittajille. Suomi määriteltiin vuonna 1939 Neuvostoliiton etupiiriin, mutta vuonna 1945 olimme jo irtautuneet sodasta, joten asemamme oli epämääräisempi.

Stalinin pitkäaikainen tavoite oli maailmanvallankumous, jota hän piti väistämättömänä. Neuvostoliiton ja Saksan välissä sijaitsevien maiden alistaminen sodan jälkeen liittämällä ne Neuvostoliittoon (Baltian maat) tai alistamalla ne muodollisesti itsenäisinä valtioina neuvostojärjestelmän osiksi oli askel tällä tiellä.

Alistamista helpotti, että muu maailma oli väsynyt sotimiseen eikä rauhan säilyttämisen nimissä halunnut kyseenalaistaa saatikka vastustaa Stalinin pyrkimyksiä.

Yhdysvaltalainen toimittaja Anne Applebaum on viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan ”Rautaesirippu” (Iron Curtain. The Crushing of Eastern Europe) määritellyt neljää keinoa, joiden avulla Itä-Euroopan maiden alistaminen tapahtui. Niitä pohtimalla ymmärtää myös sen, miksi Suomi selviytyi sodasta itsenäisenä, länsimaisena oikeusvaltiona.

Toki Suomen selviytymisessä oli osansa myös sattumalla, muta sen perimmäinen syy löytyy demokraattisesta yhteiskuntajärjestelmästä ja sodan aikana osoitetusta taistelutahdosta.

Ensimmäinen Neuvostoliiton käyttämä keino oli sen mallin mukaisen valtiollisen poliisin luominen kaikille miehitetyille alueille. Salaisen poliisin avulla tunnistettiin todelliset ja mahdolliset uuden vallan vastustajat ja eliminoitiin heidät poliittisesti ja tarvittaessa myös fyysisesti.

Toinen keino oli luotettaviksi tiedettyjen, Neuvostoliitossa asuneiden kommunistien nostaminen uuden valtion johtoon. Walter Ulbricht Saksassa, Boleslaw Bierut Puolassa, Klement Gottwald Tshekkoslovakiassa ja Matyas Rakosi Unkarissa olivat viettäneet sotavuodet rintaman takana Neuvostoliitossa ja palasivat puna-armeijan mukana kotimaihinsa.

Kolmas Neuvostoliiton käyttämä keino oli kehityksensä alkuvaiheessa olleiden kansalaisyhteiskuntien tukahduttaminen. Kirkko, maatalousyhdistykset, ammattijärjestöt ja kansansivistystä edistäneet organisaatiot koettiin uhkaksi uusille vallanpitäjille, joten niiden toiminta kiellettiin. Samat toimenpiteet kohdistettiin myös niihin, jotka olivat taistelleet kommunistien rinnalla saksalaismiehitystä vastaan.

Neljäs keino oli laajojen etnisten puhdistusten toteuttaminen noissa aikaisemmin monikansallisissa valtioissa. Neuvostoliitolle oli erityisen tärkeää, ettei Itä-Euroopan maihin jäänyt kansallisia vähemmistöjä, jotka olisivat voineet olla lojaaleja lännessä asuville heimoveljilleen.

Suomi pelastui tältä kaikelta. Vuoden 1944 suurtaistelujen aikana se osoitti valmiutensa puolustaa isänmaata loppuun saakka. Suomen miehittäminen olisi sitonut suuren määrän neuvostojoukkoja, joita Normandian maihinnousun jälkeen tarvittiin Saksan rintamalla, missä kilpajuoksu Berliiniin oli jo käynnissä. Siksi Stalin teki johtopäätöksen, että Suomen neutralointi poliittisesti olisi helpompi ratkaisu kuin aikaa vievä sotilaalliseen voittoon pyrkiminen. Siksi Suomea ei miehitetty.

Avainhenkilö Suomen pelastumisessa oli tahtomattaan Otto Wille Kuusinen. Hän oli siirtynyt kansalaissodan jälkeen pettyneenä ja katkerana Neuvosto-Venäjälle hautomaan uusia suunnitelmia Suomen bolševisoimiseksi.

Äskettäin ilmestyneessä Antero Uiton kirjoittamassa Kuusisen elämäkerrassa (Suomensyöjä Otto Wille Kuusinen, Paasilinna 2013) kuvataan tätä hyvin. Terijoen nukkehallituksen muodostaminen vuonna 1939 sinetöi Kuusisen kohtalon. Hänestä tuli Suomessa vihattu henkilö, joka ei Stalinin päätöksellä päässyt enää edes vierailemaan Suomessa.

Kuusinen oli johtanut maailmansotien välisen kauden Suomen maanalaista kommunistista puoluetta, joka ei kuitenkaan koskaan onnistunut saamaan merkittävää asemaa. Moskovaan majoittuneet suomalaiset kommunistit kadottivat kosketuksen suomalaiseen todellisuuteen. Suomalaisten yhteinen tahto taistella Stalinin aloittamaa hyökkäystä vastaan tuli heille siksi ikävänä yllätyksenä. Suomeen ei tästä syystä myöskään syntynyt sodan aikana mainittavaa vastarintaliikettä.

Syksystä 1944 lähtien Suomeen Moskovasta palanneet kommunistit saivat huomata, että heitä ei pidettykään tervetulleina vapauttajina.

Oli Suomen onni, että maamme muuttaminen kansandemokratiaksi ei onnistunut, ei vaikka Otto Wille Kuusisen tytär Hertta Kuusinen vielä vuonna 1948 julisti ”Tshekkoslovakian tien olevan meidänkin tiemme”.

Hinta tuolle tielle joutumisesta olisi ollut kova: taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys olisi pysähtynyt, huomattava osa väestöstä olisi paennut ulkomaille ja jäljelle jääneistä moni olisi joutunut poliittisina vankeina eri puolille Neuvostoliittoa – kuten esimerkiksi Virossa tapahtui.

Nimitys ”vaaran vuodet” kuvaakin siksi hyvin vuosien 1945–1948 tapahtumia maassamme.

Kirjoittaja on Helsingin ja Tampereen yliopistojen valtio-opin dosentti.

Tiedätkö aiheesta enemmän?
Lähetä vinkki, kuva tai video!
13222
MAINOS

Kommentoi

Ratkaisevaa oli mielestäni se että Suomea ei miehitetty ja vasemmisto hajanainen ja SDP revisionistinen. Myös Suomen puolustustahto ja parlamentaarinen perinne ratkaisi(vrt. muut Iträ-Europan maat jotka olivat diktatuureja)

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Suomen kohtalo sinetöitiin sodan jälkeen työpaikoilla ja ammattiyhdistysliikkeessä. Niissä säilyi sosialidemokraattinen enemmistö. Vaikka Tanner istui vankilassa niin hänen periaatteet toimivat kentällä ja kommunistit eivät päässeet valtaan.
Sosialidemokraatit tämän maan kommunismilta pelastivat.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Iivonen vetää mutkia suoraksi, käyttää historiaa poliittisten päämääriensä hyväksi ja vääristelee tosiasioita.

Iivosen sijaan syitä Suomen tielle 1948 kannattaa etsiä vaikkapa Kimmo Rentolan, Osmo Jussilan ja Pekka Visurin tuotannosta. He ovat tutkineet aihetta toisin kuin Iivonen.

Mutta saahan sitä itsenäisyyspäivän aikana kirjoittaa kansallis-oikeistolaisia tarinoita menneisyydestä. Tämähän on sitä ”perinteisen yhteiskuntajärjestyksen” ja ”suomalaisen elämänmuodon” mitä parhain puolustamista. Edelliset tarkoittivat siis aikoinaan Kokoomuksen ja keskiryhmien oikeiston vannomaa yhteiskuntajärjestystä, johon eivät sopineet hyvinvointivaltio ja sosiaalireformismi.

Historiantutkimuksessa edellä mainittu tarkoitti sitä, että Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki (tai muut suuren rahan oikeistoyhdistykset) rahoitti tutkimusta, jolla voitiin ”osoittaa” SKP:n sopimattomuus suomalaiseen yhteiskuntaan (ja siten perustella hallituskelvottomuus).

Uusille ”vaaran vuosille” on aina tilaa, ja jos kotimainen vasemmisto heikkenee, niin ainahan sitä uusia vihollisia löytyy.

Kun Suomen sodista 1939–1945 ja vuoden 1948 sisäpoliittisesta tilanteesta on runsaasti laadukasta tutkimusta, niin luulisi dosentin kirjoittavan muuta kuin puhkikulutettuja poliittisia fraaseja.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Hyvä kirjoitus. Historian kertausta nuorillekkin sopivasti näin itsenäisyyspäivän alla.
Ei Suomen itsenäisyystaistelu päättynyt aselepoon ja rauhaan -44.
Itsenäisyydestä on "taisteltava" jatkuvasti ja joka päivä, tämän ajatuksen taisi presidentti Kekkonen lausua jossakin puheessaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Voisiko historiantutkija vähän valottaa, mihin hän tällä opettavalla kirjoituksella pyrkii. Pitäisikö meiidän suhtautua
jotemkin erilaisesti nykyiseen venäjään? Nämä ovat 70vuotta vanhoja asioita. Eikö kannattas peilata paljon lähempiä
historian juttuja. Kun asiat hoidetaan hyvin kuin 1975, saman hotellin nurmikolla skoolasivat USA,n ja Neuvostoliton
johtajat Helsingissä ja panivat vielä nimmarit samaan asiakirjaan maailmanrauhaa rakentaessaan. Neuvostoliitto on
ollut ja mennyt, mutta suht. toimiva maailmanrauha on voimissaan. Kannattasko tutkijoiden tsekkailla myös näitä
rauhantilan voittoja ja mikä on näiden merkitys maailmanrauhalle. ETYK oli hyvä kokous, maailmanrauhaa on pyritty
myös editämään EU:n toimin, mutta EU, on aivan liian suuri ja kömpelö ollakseen toimiva,

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Uutisvirta

43
Kaupunginhallitusta vetävä Kyösti Oikarinen haluaa Ouluun samanlaiset kaupunkipyörät kuin Helsingissä – 600 pyörää ja 50 asemaa olisi sopiva määrä
25
IL: Hoitajat järkyttyivät lomarahaleikkausten summista – ”Jäsenkuntamme ihan raivona” 
6
Miksi tietokoneiden teho vain kasvaa kasvamistaan? Vastauksen tietää suomalaismies, jonka presidentti juuri palkitsi miljoonan euron Millennium-palkinnolla
5
Lääkereseptejä uusivat verkkofirmat ministeriön syynissä – Lääkäriliitto suhtautuu toimintaa kielteisesti
5
Eurobarometri julki: EU-kriittisyys laskee Euroopassa – suomalaisten usko EU:n suuntaan silti heikentynyt
5
Jos kutsu käy, Ylivieskan uusi kirkkoherra Eija Nivala on kesän kansanedustajana
3
Oysissa kehitetty diabeetikoiden jalkahaavojen hoitoa, tavoitteena vähentää amputaatioita

Etusivulla nyt

Paikallissää

Varoituksia voimassa!

Metsäpalovaroitus on voimassa maan etelä- ja keskiosassa, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa sekä seuraavissa Lapin kunnissa: Simo, Ranua, Posio, Kemi, Keminmaa, Tornio, Ylitornio, Tervola, Pello, Rovaniemi, Kemijärvi, Salla, Kolari ja Pelkosenniemi. Ruohikkopalojen vaara on suuri seuraavissa Lapin kunnissa: Muonio, Kittilä, Sodankylä ja Savukoski.

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Mannerheim oli hieno mies

232 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Porvarihallituksen lomarahaleikkauksien antia!!, jopa 700 euroa kesässä - JHL: ”Moni pienituloinen perhe on menettänyt monta lomamatkamahdollisuutta”

Jos 30 % lomarahasta on 700 euroa, ei todellakaan ole enää kysymys pienituloisesta. Siihen kun pitää olla noin 4200 euro... Lue lisää...
Kuka vei nimimerkin

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.5.

Naapurit

23.5.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

www.kaleva.fi/yrityspalvelut


stats-image