Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen vaikeiden synnytystuskien perusteella ei hallitukselle vuosi sitten olisi rohjennut veikata pitkää ikää. Reilun vuoden taaperruksen jälkeen on muutettava ennustetta.
Hallitus näyttää olevan toimintakykyinen ja se saavuttanee kunnioitettavan neljän vuoden iän. Huterista aineksista on muodostumassa vahva hallitus.
Rumasta ankanpoikasesta on kasvamassa joutsen.
Säätytalolla pidetyt parin kuukauden kinkerit tuottivat pitkän ja epäselvän hallitusohjelman, johon viritettiin poliittisia pommeja. Yksi toisensa jälkeen ne on purettu ilman näkyvää toraa.
Hallituksen ennakoitua parempaa suoritusta selittää moni tekijä. Pääministeri Katainen osaa johtaa tavalla, joka antaa tilaa myös pienpuolueille. Kaikki voittavat silloin kun kukaan ei häviä.
Kahden päähallituspuolueen välille on syntymässä yhteisymmärrys päälinjoista – myös käytännön tasolla. Neljälle pienemmälle hallituspuolueelle on tarjottu onnistumisen kokemuksia heidän parlamentaarisen kokonsa suuruisissa asioissa. Pienpuolueet ovat voineet kirjata joitakin poliittisia saavutuksia. Niukkuuden oloissa tätä voi pitää erinomaisena saavutuksena.
Lähes kaikki hallituspuolueiden vetäjät ovat samaa sukupolvea. Ehkä yhteinen näkemys on helpompi löytää samanikäisten kesken.
Hallitusta pitää pystyssä ja vahvistaa yhteinen vihollinen, eurokriisi. Vahva julkinen talous antaa Suomelle kokoaan enemmän puhevaltaa. Samalla se tuo hallitusta yhdistävän paineen talouspolitiikan hoitoon.
Eurokriisi selittää sen, miksi hallitusohjelmassa sovitut lisäsäästöt saatiin sovituiksi kohtuullisen kivuttomasti. Kuilun reunalla järkevien vaihtoehtojen määrä vähenee.
Poliittinen oppositio on omaa syytään ollut melko ponneton. Keskusta pesi vaalitappion aiheuttamaa likapyykkiään pitkään, mikä on vienyt terävimmän kärjen sen oppositiopolitiikalta.
Keskustalla on sama uskottavuusongelma kuin millä tahansa puolueella, joka on pitkän hallituskauden jälkeen ajautunut oppositioon. Monissa kysymyksissä joutuu olemaan oppositiossa suhteessa omaan lähihistoriaansa.
Perussuomalaisten loistavat maalintekopaikat ovat kuivuneet kokoon oman joukkueen tyhmiin jäähyihin. Kun Timo Soini on päässyt iskuetäisyydelle, joku eduskuntaryhmän jäsen on onnistunut tärvelemään tilanteen. Kahden hengen vasenryhmä on lähinnä huono vitsi.
Hallitus saa kiittää toimintakyvystään työmarkkinajärjestöjä. Järjestöt ajavat omien jäsentensä etuja. Nyt se osuivat yksiin hallituksen pyrkimysten kanssa. Yhteisen sävelen löytyminen on mahdollista jos sekä asiat että ihmiset osuvat kohdalleen.
Työmarkkinajärjestön ovat saaneet aikaan kaksi merkittävää huomenlahjaa hallitukselle. Viime vuoden loppupuolella tehty raamisopimus luo vakautta talouteen.
Työrauha on turvattu yli kahdeksi vuodeksi, palkansaajien ostovoima kasvaa hieman ja viennin kilpailukyky paranee. Sopimuksessa toteutuivat hyvän sopimuksen elementit. Kaikki voittivat. Vai pitäisikö sanoa: kukaan ei hävinnyt.
Keväällä työmarkkinajärjestöt kiikuttivat hallitukselle toisen huomenlahjan, työurasopimuksen, jonka vaikutuksista käytiin keväällä hupaisa kiistely.
Valtiovarainministeriö laski sopimuksen pidentävän työuria viisi kuukautta ja järjestöt vuoden.
Tarpeeton riitasointu syntyi siksi, että valtiovarainministeriön laskelmassa otettiin huomioon vain ne toimet, joista on tutkittua tietoa. Järjestöjen laskelmassa on arvioitu kaikkien toimien vaikutus.
Lienee koko lailla selvää, että saadaan eri tulos, jos lasketaan eri asioita.
Hallitukselle voi povata pitkää ikää: paine ei hellitä, sillä eurokriisiä ei ratkaista lähivuosina. Työmarkkinajärjestöillä on sekä valmius että tarve kantaa kortensa kekoon jatkossakin: töitä piisaa.
Kirjoittaja on toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n pääekonomisti.
Kommentit