Tänään on kulunut viikko siitä, kun iranilainen ydintutkija Mostafa Ahmadi Roshan kuoli Teheranin aamuruuhkassa. Hän oli matkalla töihin, kun Peugeot 405:n viereen ilmestyi moottoripyörä, päällä kaksi miestä.
Hetken päästä auto räjähti. Moottoripyöräilijät olivat siinä vaiheessa jo kaukana.
Israelin taistelu Iranin ydinasetta vastaan toimii myös näin. Niin, eihän Israel ole tunnustanut magneettipommi-iskua tehneensä tai edes tilanneensa, mutta aihetodiste on vakuuttava. Maalle on elintärkeää, ettei Iran saa joukkotuhoasetta.
Israelin halu torjua Iranin ydinasehaaveet on tuonut päivänvaloon myös jotain uutta: taistelun tietokoneiden haittaohjelmien avulla. Niiden käyttö on osa uudenlaista sodankäyntiä, jota kybersodaksi kutsutaan.
Sodan toistaiseksi etevin tuote on haittaohjelma Stuxnet, joka luotiin teollisuusautomaatiojärjestelmien sabotointiin. Toissa vuonna se tunkeutui Iranin Natanzin rikastuslaitokseen -- ilmeisesti vierastyöntekijän muistitikulta -- ja aiheutti laitoksessa vakavia häiriöitä.
Iranin ydinohjelmaa Stuxnet ei kaatanut, mutta hidasti sen etenemistä asiantuntija-arvion mukaan noin vuodella.
Kuka kehitti Stuxnetin? Siitä ei ole varmaa tietoa. Mutta ehkä kannattaa taas kysyä, kenellä on motiivi suistaa Iranin ydinohjelma raiteitaan.
Stuxnet on eksperttien mukaan niin kehittynyt ja monimutkainen, että sen luomiseen on tarvittu miljoonia dollareita ja ehkä kymmeniä ihmisiä. Takana on väkisinkin ollut valtiollisia tahoja. Israelin ohella epäiltyjen joukossa on Yhdysvallat.
Internetissä tapahtuvat hyökkäykset maiden välillä ovat hiukan vanhempi ilmiö. Sellaisen kohteeksi joutui muun muassa Viro vuoden 2007 Pronssisoturi-kiistassa. Hyökkäyksen kohteena oli muun muassa ministeriöitä, sanomalehtiä ja pankkeja.
Iskut olivat niin sanottuja palvelunestohyökkäyksiä, joissa ei pyritä murtautumaan tietokoneisiin vaan lamauttamaan ne ylikuormituksen avulla. Viro syytti hyökkäyksistä Moskovaa, mutta vahvistusta syyllisyydelle ei saatu. Putinia tukevat Nai-nuoret tosin ilmoittivat olleensa hyökkäysten takana.
Kiinalaisten ahkerointi alalla paljastui viime vuonna hassunkurisella tavalla. Maan valtiollinen televisio teki jutun kybersodankäynnistä ja käytti kuvituskuvana tietokoneen ruutua. Siinä sattui olemaan kiinaksi Hyökkäys-komento ja kohteena sivusto Yhdysvalloista.
Entä Suomi? Onko maan suurin turvallisuuspoliittinen haaste tulevaisuudessa virus, virus, virus, joka voisi esimerkiksi kaataa kantaverkon? Nykyhallituksen ohjelman mukaan uuteen uhkaan on herätty. Tietoverkkoihin kohdistuvat hyökkäykset vaativat johdonmukaista varautumista, ohjelma toteaa.
Parhaillaan maahan luodaan kansallista kyberturvallisuusstrategiaa, jonka pitäisi valmistua vuoden loppuun mennessä. Ja kuten Kalevassa loppiaisena julkaistu juttu kertoi, pääesikunnassa halutaan aseita, joilla voi myös hyökätä.
Eversti Mikko Heiskanen kertoi jutussa, että hän hankkisi kymmenittäin erityyppisiä ohjelmistoja. "Stuxnet-tyyppinen haittaohjelma olisi mielenkiintoinen", hän sanoi suoraan. Valmistautuminen tehtäisiin yhteistyössä tutkimusmaailman ja teollisuuden kanssa.
Ainakin kyberhyökkäyksiltä puolustautumisessa Suomessa on kovaa asiantuntemusta. Tulevaisuuden Rokan Antti voi olla sisätiloissa viihtyvä kalpea nörtti.
Valistuneen suomalaisen sotilasteknisen asiantuntijan mukaan esimerkiksi tietoturvayhtiö F-Secure on Suomen puolustukselle jo nyt keskeisempi yritys kuin Nokia. Siksi olisi jonkinasteinen puolustuksellinen ongelma, jos F-Secure joutuisi ulkomaisiin käsiin.
Mutta niin tuskin käy. Yhtiön osakkeista 40 prosenttia omistaa sen perustaja, maanpuolustushenkinen Risto Siilasmaa. Kun mukaan laskee eläkevakuuttajien Varman ja Ilmarisen sekä Valtion eläkerahaston osuudet, ollaan jo lähes 60 prosentissa. Ei taida olla myynnissä länteen eikä ainakaan itään.