Mielipidemittausten perusteella syksyn kuntavaalien lopputulos näyttää selvältä. Kahden kuukauden kuluttua pidettävissä kuntavaaleissa muille tulee todennäköisesti takkiin, mutta perussuomalaiset juhlivat.
Pitäisi tapahtua todellinen ihme, että perussuomalaiset jäisi viime kuntavaalien tulokseen 5,4 prosenttiin, kun eduskuntavaaleissa puolue nappasi jo 19,1 prosenttia. Perussuomalaisten päänsärkynä on saada riittävästi uusia ehdokkaita, kun lähtötaso on niin matala.
Ehdokasasettelu ratkaisee muissakin puolueissa, millaiset muutosvaalit tällä kertaa saadaan. Valtakunnallisesti kokoomus ja SDP kisaavat suurimman kuntapuolueen paikasta. SDP veisi enemmän kuin mielellään ykköspaikan kokoomukselta.
Alueellisesti näkymät ovat kovin erinäköiset. Keskustan valta-asema tuskin romahtaa Oulun vaalipiirissä, vaikka liukumat ovat edelleen mahdollisia. Myrskyvaroitus on annettu. Eduskuntavaaleissa valta-asemasta jyrsiintyi lähes kymmenen prosenttiyksikköä.
Ennen lopullisia tuloksia matkalla on monta mutkaa. Kuntavaalien kriittisin vaihe on hyvien ehdokaslistojen kokoaminen.
Edustavien ja kattavien listojen pitäisi pystyä tarjoamaan äänestäjille monipuoliset vaihtoehdot. Vinoumat vaikuttavat eri kohderyhmien äänestyskäyttäytymiseen ja siten ali- ja yliedustuksiin lopullisissa valinnoissa.
Kunnissa vallanpitäjät vaihtuvat kuitenkin sitkaasti. Vuosikymmeniä kestävät luottamusurat ovat tavallisia. Uudet edustajat saavat tilaa lähinnä luopumisten myötä.
Ehdokaslistojen kokoamisessa on tällä kertaa kuultu ongelmista. Eikä ihme, sillä edustavien listojen kokoaminen on valtava urakka. Maasta pitäisi löytyä tuhansia yhteisistä asioista kiinnostuneita täysjärkisiä ihmisiä, jotka ovat valmiita antamaan aikansa lähipäättämisen hyväksi.
Uusia toimijoita epäkiitollisena pidettyyn tehtävään on vaikea saada. Yleisönosastoilla kadehditaan kokouspalkkioita ja pullakahveja. Työ puolestaan on puuduttavaa mutta vastuullista kokoustamista.
Kunnanvaltuustoissa ja lautakunnissa käsitellään kuitenkin läheisiä asioita. Veroprosentti, kauppakeskuksen, terveysaseman, päiväkodin, koulun, skeittirampin, asuinalueen ja lenkkipolun sijainti riippuu kunnallisesta päätöksenteosta.
Luontevaa olisi, että valtaa siirtyisi jossain vaiheessa myös pienille ikäluokille. Jos ehdokasasettelu pysyy nykyisellään, on vaarana, että pienet ikäluokat jäävät eliniäkseen toteuttamaan muiden tekemiä päätöksiä.
Nuorten eduskuntavaalikäyttäytymistä 2011 selvittäneestä tuoreesta tutkimuksesta käy ilmi, että viime eduskuntavaaleissa listoille valikoitui nuoria vähemmän kuin heitä on suhteessa koko väestöön. Se näkyi lopputuloksessa. Eduskuntaan valittiin vain kymmenen alle 30-vuotiasta kansanedustajaa.
Pienten ikäluokkien osa olisi kuitenkin vähitellen ottaa vastuu tulevaisuudesta. Jo pitkään on ymmärretty, että listoilla on oltava riittävästi naisia, jotta heitä pääsee myös läpi. Sama lainalaisuus pätee nuoriin ehdokkaisiin.
Ongelma ei naistenkaan kohdalla ole ohi, sillä myös nuorten ehdokkaiden puolella naiset ovat aliedustettuina.
Aiemmin kokoomus, keskusta, vihreät ja SDP vastasivat eduskuntavaalien nuorisokannatuksesta. Nyt ne kärsivät perussuomalaisten keskuudessa kasvaneesta nuorisokannatuksesta. Perussuomalaisten aseman tekee ristiriitaiseksi se, että se on nuorten suosikki, mutta myös inhokki.
Vain vasemmistoliiton nuorisokannatus säästyi perussuomalaisten rynnistykseltä. Perinteisesti vihreiden nuorisokannatus on korkeampaa kuin puolueen kannatus. Syykin on selvä, sillä vain vihreillä ja RKP:llä on ehdokasasettelussa nuorten yliedustusta.
Kuntavaalien ehdokasasettelu jatkuu vielä muutaman viikon. Listojen ilmeistä nuorisovajetta voidaan korjata.
Puolueiden oma etu on muuttaa toimintatapansa sellaisiksi, että nuoret löytävät niihin tiensä. Suuret ikäluokat osaavat kyllä pitää puolensa.