Oulun poliisilaitos tuli pääsiäisen jälkeen julkisuuteen vakavien uutisten kera. Se kertoi, että Rajakylässä helmikuussa tapahtunut henkirikos on esitutkinnassa paljastunut Suomen oloissa harvinaiseksi palkkamurhaksi.
Palkkamurhaksi! Moista termiä ei ole näillä korkeuksilla hetkeen jos koskaan tarvinnut käyttää. Poliisi nosti sen itse esiin jo tiedotteensa otsikossa muotoilulla ”Oulun Rajakylän henkirikos palkkamurha.”
Yhtä seikkaperäistä ja yksityiskohtaista poliisin tiedotetta en muista poliisilta Oulun seudulla tapahtuneesta henkirikoksesta viime vuosina irronneen.
Se oli selvä muutos aiempiin, Rajakylän henkirikosta koskeneisiin erittäin niukkoihin tiedotteisiin. Samalla se oli viranomaisilta tarkkaan harkittu peliliike niin sisällöltään kuin ulospanoajankohdaltaan: sen avulla nostatettiin painetta henkirikoksen teettämisestä eli yllytyksestä murhaan epäillyn Bobby Dashtin kiinni saamiseksi.
Strategia toimi kuin tauti. Kaikki kynnelle kykenevät tiedotusvälineet luukuttivat näyttävästi kansainvälisesti etsintäkuulutetun miehen edesottamuksista. Lopulta Dashti katsoi parhaimmaksi antautua itse viranomaisille.
Poliisi epäilee oululaismiehen hengen riistänyttä siikajokista miestä murhasta. Murhia tulee poliisin tietoon Oulun poliisilaitoksen ja koko Pohjois-Suomen alueella vuositasolla vain muutamia. Se on tutkittavana rikosnimikkeenä erittäin kova. Se vertautuu rangaistuksensa eli elinkautisen vuoksi muun muassa joukkotuhontaan, törkeään maanpetokseen, törkeään vakoiluun. Rikoslakimme vakavimpiin rikoksiin.
Murha ei ole mikä tahansa henkirikos vaan poikkeuksellisen törkeä ihmishengen vaatinut rikos. Siitä tuomitseminen edellyttää, että rikos on kokonaisuutena arvostellen törkeä ja että se on tehty esimerkiksi vakaasti harkiten tai poikkeuksellisen raa’alla tai julmalla tavalla.
Korkeimman oikeuden ratkaisuissa henkirikosta on pidetty vakaasta harkinnasta tehtynä esimerkiksi silloin kun surmaamista on suunniteltu etukäteen ja sitä varten on hankittu välineitä.
Poliisin mukaan Rajakylän rikosta suunniteltiin parin kuukauden ajan ja sitä valmisteltiin muun muassa hankkimalla tietoa uhrista, selvittämällä hänen kulkemisiaan ja hankkimalla tekoväline etukäteen.
Yllytys murhaan on sekin vakava rikosnimike. Rikokseen yllyttäjää pidetään teon henkisenä isänä, ja hänet tuomitaan samanlaiseen rangaistukseen kuin henkirikoksen tekijäkin.
Yllyttäjä tuomitaan vain siitä rikoksesta, johon hän yllytti. Jos hän yllytti pahoinpitelyyn, mutta tekijä päätyikin surmaamiseen, tuomitaan yllyttäjä vain yllytyksestä pahoinpitelyyn.
Oulun poliisilaitos on nyt koko valtakunnan valokeilassa. Se on lätkäissyt rikoksesta epäillyille kovat rikosnimikkeet, joille pitää löytyä katetta.
Kun harvinaislaatuinen rikoskokonaisuus aikanaan päätyy oikeuteen, päästään näytön vakuuttavuutta arvioimaan ensimmäistä kertaa julkisin silmin.
Erityisen kiinnostavaa on nähdä, millaista näyttöä poliisilla on niin sanotusta palkasta. Poliisin käsityksen mukaan Dashti lupasi siikajokiselle miehelle kymmeniätuhansia oululaismiehen surmaamisesta. Sitä, ehtikö kyseinen summa vaihtaa omistajaa, poliisi ei ole suostunut kommentoimaan. Myös muista palkkion yksityiskohdista se vielä vaikenee.
Millaisia todisteita poliisilla on siitä, että Dashti yllytti siikajokisen miehen surmaamaan? Miten se pystyy osoittamaan, että hän vähintäänkin lupasi tälle rahaa ja nimenomaan siitä, että oululaismiehen henki riistetään?
Näytön täytyy olla erittäin vakuuttava. Muussa tapauksessa teon leimaaminen palkkamurhaksi ennen toiseksi päätekijäksi epäillyn ensimmäistäkään kuulustelua ei ollut perusteltua.