Voi olla, että vielä hetken aikaa Jenni Haukion tekemisiä ja sanomisia tulkitaan enemmän presidentin kuin hänen oman persoonansa kautta.
Alkuvaiheessa uteliaisuus on kovaa, kun kaikki kärkkyvät vaitonaiselta ja hillityltä Haukiolta lausuntoja ja mielipiteitä. Ilmeinen vaara on joutua kultaiseen häkkiin, jos suostuu toimimaan harmaalla alueella.
Haukio määritteli tuoreeltaan presidentin puolison ensisijaiseksi tehtäväksi presidentin tukemisen. Hän on luvannut tehdä parhaansa ja toimia tilanteen mukaan.
Lausunnosta oli mennä kahvi väärään kurkkuun, sillä nykynaisen toimenkuvaksi ei riitä pelkkä miehen tukeminen työssään, vaikka tuo mies olisi presidentti. Olisi ollut tyrmistyttävää, jos Haukio olisi tyytynyt perinteiseen rouvan rooliin.
Ilmoitus uudesta työpaikasta Turun kansainvälisten kirjamessujen ohjelmapäällikkönä tulikin iloisena yllätyksenä. Haukio ei aio jäädä kauniiksi koristeeksi ja nukkevaimoksi, vaan jatkaa aktiivista uraansa työelämässä.
Kirjamessut sitä vastoin saavat hieman ylimääräistä kiiltoa uuden ohjelmapäällikkönsä taustan ansiosta.
Nuorella Haukiolla on nyt historiallinen tilaisuus karistaa viimeisetkin vanhakantaiset julkilausutut ja julkilausumattomat odotukset ja vaatimukset, joita presidentin puolisolle on vuosikymmenten varrella sälytetty.
Nuoren naisen ei tarvitse yrittää olla maan äiti. Tuskin kolmikymppinen nainen itsekään tavoittelee niin koomista roolia.
Kansakunnan äidin rooli on jäänyt päälle vavahduttavista sota-ajoista. Rooli on sopinut aikaansa ja hieman varttuneemmille puolisoille.
Presidentin puoliso on perinteisesti toiminut myös joidenkin tapahtumien suojelijana. Sekin kuulostaa jo auttamattoman amerikkalaiselta ja vanhanaikaiselta.
Kansa on valinnut joukosta tuttuja suomalaispoliitikkoja presidentin. Tässä suhteessa puolisolla ei periaatteessa ole mitään roolia presidentin toimessa yksityiselämää lukuun ottamatta. Puolisolle ei makseta palkkaa, joten asia on sillä selvä.
Puolison asema on syytä häivyttää ja arkipäiväistää, onhan presidentin valtaoikeuksiakin kavennettu tasaiseen tahtiin.
Tasavallan presidentti Tarja Halosen puoliso Pentti Arajärvi on tässä suhteessa luonut hyvän esimerkin. Puolison asema on ollut hänelle vain pieni rasite oman uran ja ammattiaseman jatkamisessa.
Miehenä hänellä tässä suhteessa on ollut helpompaa, sillä kukaan ei ole odottanut, että hän seisoo kukkapuska kädessä ja on hiljaa. Ensimmäisen naisen miehenä hän on selvinnyt roolistaan hyvin.
Arajärvestä käytettiin säännönmukaisesti myös titteliä tohtori, kun edeltäjänsä Eeva Ahtisaari sai vielä tyytyä rouvaan eikä maisteriin.
Näyttäisi siis siltä, että Haukio on ottanut 2010-luvun haasteen vastaan. Jo pelkkä tieto uudesta työpaikasta on muuttanut perinteistä asetelmaa ja hän on tiellä, jossa presidentin puolison asema ja merkitys supistuu enti-sestään.
Suomessa seurapiirit ovat pienet ja kaikki uudet julkisuuden henkilöt otetaan innolla vastaan.
Presidentti puolisoineen nähdään valtiovierailuilla ja juhlissa usein kuninkaallisten joukossa, joten helposti unohtuu, että presidentti on tavallinen suomalainen poliitikko, jolla on valtaa ulkopolitiikassa. Useimmiten hän on myös naimisissa.
Presidentti ei puolisonsa kanssa muodosta mitään muiden yläpuolelle nousevaa kuningas- tai keisariparia, jota pitäisi kumartaa. Ja hyvä niin.
Kommentoi