Oulussa apteekkipalvelu menee kiinni illalla yhdentoista aikaan. Tiedossani ei ole, että myöskään ympäristökunnissa olisi tämän jälkeen apteekkeja auki. Näin 250 000 ihmistä ei saa apteekeista tarvitsemiaan lääkkeitä öisin.Yksityisistä apteekeista 80 prosenttia on kiinni sunnuntaisin. Kuitenkin asiakaskäyttäytyminen on muuttunut. Eduskunta on jo huomioinut tämän. Kaupat palvelevat laajoin aukioloin.
Apteekkitoiminnan sääntely on pysynyt samana jo 30 vuotta. Se painottuu voimakkaasti apteekkien omistamiseen. Terveyspalvelujärjestelmä on uudistunut tänä aikana valtion ohjauksesta kunnalliseen itsehallintoon ja on soten myötä jälleen muuttumassa, osittain valtiollisemman ohjauksen suuntaan.
Lääkehoito on tärkeä hoitomuoto. Yhteiskunta panostaa taloudellisesti vahvasti lääkehoitojen korvaamiseen. Lääkkeiden myynnin arvo Suomessa on noin kolme miljardia euroa, ja se on kasvussa, samoin veronmaksajien osuus kor-vauksissa. Ei ole yhdentekevää, miten toiminta on järjestetty.
Onko apteekki aidosti osa terveydenhuoltoa? Tätä on voitava kysyä. Näin vaikka apteekkitoimintaa on pidetty melkein tabuna, josta on ollut vaikea keskustella, saati esittää muutoksia järjestelmään. Nyt puhaltavat kuitenkin uudistuksen tuulet.
Jos aidosti halutaan apteekkitoiminnan olevan kiinteä osa terveyspalvelujärjestelmää, on pakko kysyä, miksi apteekkitoiminnan sääntely poikkeaa aivan ratkaisevasti muun terveydenhuollon sääntelystä?
Onko lääkkeiden myynti kaikkein vaarallisinta terveydenhuollon toimintaa, kun sitä pitää säädellä moninkertaisesti verrattuna esimerkiksi keskosten hoitoon, syöpäklinikoiden toimintaan tai aivokirurgiaan.
Terveydenhuollossa laatutasosta pidetään kiinni ilman, että omistamista säädellään. Apteekeissa halutaan pitää kaikkein tärkeimpänä sääntelyn kohteena sitä, kuka palvelut tuottaa. Terveyspalvelujen osalta riittää, kun lainsäädännössä turvataan yhteiskunnan ja potilaan tärkeät intressit.
Mielestäni tarvitaan sääntelyä toiminnan tavoitteista ja laadusta samalla kun jätetään toiminnan harjoittajille mahdollisuus innovoida ja kehittää palveluja annetussa ter-veydenhuollon kehyksessä. Terveyspalvelut ovat Suomessa korkeatasoisia, mutta ongelmia on niiden saatavuudessa. Sitä pyritään soten avulla korjaamaan.
Nykyinen sääntely on johtanut siihen, että lääkejakelujärjestelmä on kallis. Jakelun kustannus on noin 550 miljoonaa euroa. Erityinen huoli on siitä, että apteekki ei pysy terveydenhuollon perässä.
Uusi teknologia, digitaaliset palvelut, tekoäly ja robotiikka kuljettavat terveyspalveluja aivan uuteen potilas- ja asiakaslähtöisempään maailmaan.
Harva-alueiden palveluja pitää parantaa joustavammalla toimintamallilla. Asiakaslähtöisiä mahdollisuuksia lääkejakeluun voidaan tehdä muun muassa lähikaupan, postin, kioskin ja ruokajakelun avulla.
Lääkkeen käyttäjät tarvitsevat farmaseuttista osaamista avukseen. Lääkehoidon onnistuminen edellyttää moniammatillisuutta. Lääkärillä on kokonaisvastuu.
Apteekkien ansaintamalli tulee muuttaa terveyspoliittisesti perustelluksi. Nykyisin lääkkeen hintaan perustuva ansaintamalli antaa väärän signaalin.
On siis aika puhua avoimesti apteekeista.
Muutoksia ei tarvitse pelätä. Ne voidaan toteuttaa hallitusti, asiakaslähtöisesti, unohtamatta yhteiskunnan kokonaisetua.