Nyt on syytä pysyä hereillä

Ensin syntyi jytky ja nyt vastajytky. Kyllä meitä varmaan pidetään omituisina.

Viime kevään eduskuntavaalien jälkeen Suomi ja suomalaiset ovat olleet useaan otteeseen esillä muualla maailmassa huonossa valossa. Hakkaraiset ja Halla-ahot tunnetaan laajalti. Suomen EU-vastaisuus on nostanut päätään. Rasismista on puhuttu tämän tästä.

Samoista asioista on jauhettu myös kotimaassa kyllästymiseen asti.

Presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella suomalaiset piirsivät äänestyslippuihin sen mitä ajattelevat. Tulos oli selvä ei-ääni suvaitsemattomuudelle, EU-vastaisuudelle ja turhalle uholle.

Siinä samassa meni useampi politiikan konkari. Heille haluttiin viestittää, että kiitos ja hyvästi. Teidän aikanne on auttamattomasti ohi.

Muutos on aina iso asia. Yksittäisen ihmisen elämässä jo lempisohvan siirtäminen huushollissa paikasta toiseen voi aiheuttaa päänkiristystä pitkäksi aikaa.

Arvomaailmaan liittyviä muutoksia ei voi edes verrata lempisohvan siirtelyyn. Kysymys on niin paljon isommista asioista. Mitä vanhakantaisempi ihminen on, sitä vaikeampaa muutos on hyväksyä.

Politiikka on juuri arvoja, aatteita ja asenteita, isoja asioita. Suuret tunteet nousevat pintaan, kun asiat eivät menekään niin kuin ovat ennen menneet ja ihmiset käyttäytyvät totutusta poikkeavasti.

Politiikan viihteellistyminen ja epäolennaisuuksiin takertuminen on yksi suuri muutos. Pitkään aikaan ei ole riittänyt se, mitä joku sanoo, vaan tärkeää on myös se, miltä sanoja näyttää ja miten hän on elämäänsä elänyt.

Meneillään oleva presidentinvaali on tuorein esimerkki epäolennaisuuksiin puuttumisesta. Esimerkiksi Ylen viime torstain vaisussa vaalitentissä käytettiin paljon arvokasta aikaa ehdokkaiden parisuhteen pohtimiseen.

Meille kansalle jaksetaan muistuttaa, että kumpikaan loppusuoralle edenneistä presidenttiehdokkaista ei istu parisuhteissaan ihan perinteiseen muottiin. Haavistolla on puolisonaan mies (kauheaa) ja Niinistöllä nuori nainen (kauheaa).

Julkista selittelyä parisuhdeproblematiikka kaipaisi, jos ehdokkaat itse tekisivät siitä numeron. Sitä kumpikaan heistä ei ole tehnyt. Molemmat ovat ihan oikeutetusti korostaneet, että maalle ollaan valitsemassa presidenttiä, ei puolisoa.

Puoliso toki nähdään presidentin rinnalla valtiovierailuilla ja edustustehtävissä. Niillä kentillä on kuitenkin nähty niin monenlaista tapausta, että aivan varmasti kumman vain ehdokkaan puoliso sujahtaisi pienen sparrauksen jälkeen tuohon tehtävään.

Pohjoisen äänestäjissä on paljon niitä, jotka miettivät miten äänestää presidentinvaalin toisella kierroksella, kun oma ehdokas tipahti ensimmäisen kierroksen jälkeen. Hävinneiden nokkahahmoilta ei ole luvassa miettijöille helpotusta.

Harva heistä on kertonut edes omaa kantaansa. Onneksi niin, sillä jos äänestäjä ei itse osaa valintaa tehdä, sopii miettiä, onko hän edes kykenevä äänestämään.

Joka tapauksessa pelättävissä on, että nukkuvien osuus kasvaa toisella kierroksella. Valinta kahden loppukiriin selvinneen välillä voi olla joillekin ylivoimaisen vaikeaa.

Nyt ei kuitenkaan missään nimessä kannata nukkua, vaan pysyä hyvinkin valppaana. Maalle valitaan sentään presidenttiä!

Kauaa ei tarvitse enää jännittää. Kohta tiedämme, kuka on rivistön kahdestoista. Olipa hän kumpi tahansa, kansa on hänet valinnut.

Eikä kansa voi olla väärässä.