Kolumnit

Mainos

Mihin katosivat hyvät puhujat politiikasta?

Kolumnit 13.2.2018 20:00
Karina Jutila
Karina Jutila

Joulukuun seitsemäntenä päivänä vuonna 1993 Helsingin taivas oli pilvinen, satoi lunta, oli viisi astetta pakkasta. Näillä sanoilla eduskunnan puhemies Maria Lohela aloitti puheensa presidentin virkaanastujaisissa pari viikkoa sitten.

Lohelan esiintymistä kiiteltiin vuolaasti. Syytä olikin. Puhe oli tilanteeseen sopiva: arvokas, kuulijoita yhdistävä, kieleltään rikas, yhtä aikaa koskettava ja asiapitoinen.

Suomessa poliitikkojen puhetaito on niin alamaissa, että puhemiehen onnistuminen nousi uutiseksi. Tylsä jaarittelu on vakio, kuulijat paikoilleen naulitseva esiintyminen on poikkeus.

Puhe on poliitikkojen tärkein työväline. Jos jokainen kansanedustaja pitää yhden puheen viikossa, vuodessa niitä kertyy yli 10 000. Lähempänä totuutta lienee kaksi viikossa, siis 20 000 poliittista puhetta vuodessa. Tilaisuuksia onnistua tai epäonnistua on ylellisen paljon.

Menneinä vuosikymmeninä toimittajat ja suuri yleisö seurasivat puheita, koska niissä oli uutisia tai ainakin värikkäitä tulkintoja politiikan väännöistä. Tänä päivänä poliitikot puhuvat yhtä ahkerasti, mutta viran puolesta lausutut latteudet eivät kiinnosta.

Median reaktiot ovat lähinnä kohteliaita: jutut puheista jätetään vain tekemättä.

Vääryyttä olisi väittää, että Lohela on ainoa onnistuja. Esimerkiksi ministeri Annika Saarikko pystyy käsittelemään monimutkaisia asioita nukuttamatta kuulijoita.

Poliitikkojen epäonnistuneilla puheilla on sama kaava. Puhuja tulee tilanteeseen pohtimatta ennalta, miksi on äänessä, keitä kuulijat ovat ja mitkä ovat heidän odotuksensa.

Kun pohjatyöt jäävät tekemättä, poliitikko sortuu heittämään rutiinikeikan.

Silloin yleisölle tarjoillaan valmistellun puheen sijaan kehno esitelmä, joka täyttyy yleispoliittisista itsestäänselvyyksistä tai valiokuntakielestä ja liian vaikeista yksityiskohdista – sanoista vailla tarinaa ja inhimillistä kulmaa.

Tilanne on karu, jos kansalaiset odottavat poliitikolta tulkintaa arjen huolista, mutta kuulevat väsähtäneen esityksen työllisyysasteesta, talouskasvusta ja näkymistä suhteessa kilpailijamaihin. Puhe ei parane siihen upotetuilla numeroilla, joita pätevät taustamaisterit laskevat ministeriöissä ja tutkimuslaitoksissa.

Lohelan puhe oli vahva, koska se nojasi suomalaisia yhdistäviin kokemuksiin ja auktoriteetteihin. Kun puhemies kertasi edesmenneiden presidenttien viisauksia, harva sulki turhautuneena korvansa. Teksti oli lyhyt, mutta riveiltä näkyi lukeneisuus.

Liian moni poliitikko luulee, että täsmällinen tieto vakuuttaa. Tieto voi hurmata, jos kuulijat ovat asioiden syväkyntäjiä hallinnosta tai tiedeyhteisöstä. Muulloin ei.

Ammattitaitoinen poliitikko osaa numerot, mutta ei käytä niitä. Hän ilmaisee sanoilla ja niiden sävyillä tietopohjansa, arvonsa ja linjansa.

Poliitikko – tai puheenkirjoittaja – voi sortua samaan kuin ahkera tutkija. Hän ahmii tietoa, innostuu yksityiskohdista ja kadottaa kyvyn erottaa olennainen epäolennaisesta. Puheista tulee lähteiden referointia ja oma ajattelu puuttuu. Rima on samalla tasolla kuin muillakin, alhaalla.

Puolivahingossa myös asiakirjojen ja asiantuntijoiden käsitteet tarttuvat. Ollakseen pätevä, moni poliitikonalku opettelee puhumaan toisin kuin ennen uraansa. Kapulakieli syrjäyttää murteen, rosot ja ilmeikkyyden.

Tarpeen olisi istuttaa poliitikot kuuntelemaan tunneiksi omia puheitaan ja lopuksi kysäistä, oliko se nautinto vai rangaistus.

Aika on muuttanut poliittisen puheen luonnetta. Vuosikymmeniä poliitikot kiersivät maata kertomassa kuulumisia pääkaupungista. Tieto ja tulkinnat olivat uutta ihmisille. Tänä päivänä viestit liikkuvat poliitikkoa nopeammin, eikä päättäjän kohtaaminen ole ainutlaatuista.

Hyvä puhuja huomaa muutokset, uskaltaa olla itsekriittinen ja arvostaa esiintymistilanteita ja yleisöjä. Hän hylkää tyhjät lauseet ja tunnistaa, että muotisanat, kuten keskiö, yhdyspinta, haaste ja substanssi, ovat poliittista sanasumutusta.

Kiireistä huolimatta taitava puhuja pohtii sekä asioita että ilmaisua, koska hän ymmärtää – kuten monet poliitikot ennen häntä – puheen merkityksen politiikassa.

Suomessa on tilaa puheillaan erottuville poliitikoille. Veikkaan menestystä sille, joka on riittävän älykäs omaksumaan tietoa, riittävän nöyrä kehittämään taitojaan ja riittävän rautahermoinen siihen, että riuhtaisee itsensä totutusta eli malttaa puhua vähemmän, mutta paremmin. Hän oivaltaa tilanteet, joissa voi hämmästyttää puheella ja tulla huomatuksi.

Puhemiehenä Lohela sai tilaisuutensa ja käytti sen.

Seuraavia onnistujia on mukava odotella. Ohjeeksi heille voi antaa ainakin sen, että numerot kannattaa säästää vuosilukuihin. Ne ovat lyhin mahdollinen tapa kertoa tarina.

Karina Jutila on yhteiskuntatieteiden tohtori ja e2 Ajatuspajan johtaja.

MAINOS
Mainos

Kommentoi

Kiitos, erinomaisesti pohdittu. Maria Lohela on erinomainen puhuja. Eduskunnan juhlaistunnossa 5.12.2017 hänen puheensa myös sai kylmä väreet nousemaan pintaan. Juhlavieraiden joukossa oli ihmisiä joiden vanhemmat olivat kokeneet huutolaisuuden. Lohela myös puhuu puheensa hyvin kauniisti korostaen sillä puhettaan. Taitavuutta, kiitollinen kuunneltava.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Eduskunnan puhemies Maria Lohela pitää hyviä puheita.
Puhe presidentille virkaanastujaisissa oli todella hyvin rakennettu ja hyvin pidetty.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Mihin niitä puhujia tarttee? puolue päättää kuitenkin ja liiasta puheesta seuraa siten vääjäämättä valehtelu ja toiveiden pettäminen.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tosiasiaa. Kansanedustajan tulisi puhua talossa, moni puhuukin, mutta Hjallis Harkimo, Eero Lehti ja muutama muu, eivät juuri koskaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Erinomainen artikkeli ja niin totta kuin olla voi.

Eduskuntaamme ja muuallekin edustajiksemme kaivataan aivan toisen tasoista kestävien arvojen mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi ajattelun laatua esittämisen ja julkkisnäyttäytymisen määrän sijaan. Omaperäisiä kykeneviä ajattelijoita - siis itsellisä ajattelijoita hahmottamaan itselleen olennaisuuksia suuruksi kokonaisuuksiksi edelleen selkeästi esitettäviksi muillekin mieluimmin puettuna totauttamiskelpoisten linjausten muotoon.

En malta olla korostamatta tässä yhteydessä asiantuntijuuden oikeaa roolia ei linjausten ja tavoitteiden päättäjänä vaan niihin pääsemiseksi parhaiden keveimpien varmojen tehokkaiden keinojen ehdottajina.

Toivottavasti saamme lukea täällä saman kirjoittajan muitakin tekstejä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Mainos
Mainos

Uutisvirta

Etusivulla nyt

Mainos

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Lapsella kaksi äitiä ?

300 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

suvi linden sopeutumis eläke

Kenen rahalla ja palkkaamana Suvi matkustelee ympäri maailmaa? Ei se ilmaista ole edes entiselle ministerille. Joku maks... Lue lisää...
Kenen rahalla?

Jari ja sarjakuvat

Jari

18.2.

Naapurit

20.2.
Mainos
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

www.kaleva.fi/yrityspalvelut


stats-image