Sodan käyneen, edesmenneen isäni mielestä miehen tehtävä on tuoda rahaa perheelle, vaimon hoitaa koti ja lapset.
Vaikka perheessä oli pelkkiä poikia, hänen ajattelulleen ei löytynyt vastakaikua. Tuolloin vuosikymmeniä sitten alaa kun valtasi näkemys tasa-arvosta.
Tästä on tultu pitkä matka tähän päivään, jolloin ei ole sattuma, että mies kokkaa, siivoaa, pesee pyykkiä ja valvoo öitä itkevä vauva sylissään.
Ihan kivuttomasti tuo matka ei ole taittunut. Vanhat roolimallit seuraavat sitkeästi kulkijaa. Suu supussa on puristettu imurin vartta ja sadateltu, miksi jokin työ pitää tehdä näin eikä niin.
Saattavatpa jotkut potut olla palaneet pohjaan ennen kuin mies on oppinut keittämään perunoita. ”Meidän isän koppurapuuro” on käsite, jota aikuisikäiset lapset muistavat vielä vuosikymmenten päästä.
Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) kertoi julkisuudessa, että Suomen tuki Afganistanille tulee jatkossa määräytymään naisten aseman kautta; siitä, miten naisten oloja kohennetaan.
Suomi ei suvaitse nuorten tyttöjen pakottamista avioliittoon tai väkivaltaista kohtelua. Tosin Tuomioja myöntää, että ihannetilaan pääsemiseen saattaa jokunen vuosikymmenen vierähtää.
Samoihin aikoihin kun Tuomioja julistuksensa ylöskirjasi, luin sattumoisin afganistanilaislähtöisen Khaled Hosseinin kirjaa Tuhat loistavaa aurinkoa.
Sitä lukiessa ei voinut välttyä Tuomiojan päätelmältä, jonka mukaan jokunen auringonkierto menee ennen kuin Afganistanin miehet ja naiset istuvat pöydän ääressä samanarvoisina. Onhan nykyeloakin opiskeltu isältä pojalle vuosisadat tai -tuhannet.
Kirjassa kerrotaan kahden teini-ikäisenä naitetun naisen elämästä itseään selvästi iäkkäämmän miehen vaimoina. Saman miehen.
Mariam ei synnyttänyt miehelle lasta. Hänen paikkansa määräytyi sen mukaan hellan ja nyrkin väliin.
Laila synnytti miehelleen toisen miehen alulle paneman tytön. Tämä määräsi Lailan paikan miehen alla ja nyrkin tiellä. Laila synnytti myös toisen lapsen: pojan. Tälle löytyi sija miehenkin sydämessä.
Kirja on täynnä yksityiskohtaisia kuvauksia seksuaalisesta alistamisesta, nöyryyttämisistä, väkivallasta.
Mies, joka ei pidä naistaan kurissa, menettää kasvonsa muiden miesten silmissä. Niinpä mies yrittää tehdä kaikkensa arvonsa säilyttämiseksi.
Yhteisö on miehinen. Miehen teot ovat sen laki. Ainoa keino päästä pois tästä helvetistä on paeta tai tappaa mies. Kun pako ei onnistu, jää vain yksi vaihtoehto.
Afganistan on eri maata kuin Suomi. Matka ei kuitenkaan ole niin pitkä kuin voisi kuvitella.
Täällä naiset saavat toki opiskella, äänestää, luoda uraa ja periaatteessa tehdä kaikkea mitä miehetkin.
Toisen hakkaaminenkin on kielletty. Mutta. Voi vain kuvitella, mikä on edeltänyt sitä, kun isä tappaa äidin ja lapset, mahdollisesti lopulta vielä itsensä?
Henkistä väkivaltaa on vaikea mitata. Vaikka suomalaisnaisen ei tarvitse kulkea afgaaninaisen tavoin burka yllään miehen saattelemana julkisilla paikoilla ja katsella maailmaan olemattoman silmikon läpi, voi olla, että sisäinen helvetti piilotetaan huolitellun kuoren sisälle.
Kertomus Mariamista ja Lailasta johdatti lukemaan hiljattain julkaistun Maijan tarinan; lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyn vanhoillislestadiolaisen naisen elämänkuvauksen.
Kirjan yksityiskohtaiset esimerkit henkisestä ja ruumiillisesta pahoinpitelystä ovat yhtä järkyttävää luettavaa kuin afgaaninaisten kertomukset. Ne ovat sukua toisilleen.
Maijan tuomitsi niin koti kuin lestadiolaisyhteisökin. Uhrista tuli syyllinen, jotta ympäröivä yhteisö säilyttäisi kasvonsa.
Maija, Mariam ja Laila ansaitsevat parempaa.
Kommentit
ikäviä asioita.
Mutta kuten edellä, niin ei saa yleistää. Eivät kaikki miehet ole osaamattomia kotihommissa, vaimoaan hakkaavia jne.
ja kyllähän jotkut naisetkin osaavat verbaalisen väkivallan, toisen päälle sylkemisen, repimisen ja montaa muuta.
molemmissa puolissa useimmiten vikoja. Syyttely ei auta vaan miten mennä eteenpäin. Sekä yhteiskunnassa, että perheissä.
Kyllä suurin osa nykyajan naisista osaa hakea apua jos elää sisäisessä helvetissä. Varsinkin ne huolitellut naiset ovat taatusti tietoisia oikeuksistaan. Totta kuitenkin tuo että henkistä väkivaltaa on vaikeampi tunnistaa, onneksi nykyään esim. narsismi on hyvin tunnettu ja tunnistettavissa. Kirjoittajalla taitaa olla kaunaa uskovaisia kohtaan. Koettaisit sopia ongelmasi tai nähdä hyviä asioita uskovissa ihmisissä.
Meidän suvussa ainakin kolmessa sukupolvessa miehet ovat osanneet käyttää niin kirvestä, puukkoa, jakoavainta kuin pölynimuria / harjaa , kauhaa ja kattilaa. Nejännen sukupolven vaarinikin osasi hyvät puurot, kahvit ja kalakeitot keittää. Oli syntynyt 1800 -luvun lopulla. Hieman on yleistystä ja populistista hehkuttamista tuossa "miehet eivät osaa kotitöitä" -paasaamisessa.
Ongelma taitaa ennemminkin olla se, että naiset jäävät toiseksi tässä kodin töiden kokonaisvaltaisessa osaamisessa. Siksi naisten rooliksi onkin monessa perheessa muodostunut suunnittelijan, koristelijan ja johtajan rooli. Ja kyllä niitä ideoita tuleekin, niin paljon, että on joskus vaikea perässä pysyä.
Järjestyksenpidossakin olen havainnut, että miehet ovat siinä tarkempia sekä järjestelmällisempiä kuin naiset, huolimatta siitä, että nämä silloin tällöin saavat hirvittävän kaappien siivouspuuskan. Yleensä tämän jälkeen niistä kaapeista ei tahdo mitään löytyä.
Väkivaltaisuudesta voisin todeta, että kuinkahan moni nainen olisi listinyt miehensä, jos olisi uskaltanut tai kyennyt ? Kyllä naisenkin viha on joskus käsin kosketeltavaa. Jos sanat voisivat tappaa, niin miehiä ei varmasti maailmassa olisi enää olemassa.