Mainos

Maa tarvitsee esikuvia

Kolumnit  28.3.2012 | Pekka Mikkola Muuta tekstin kokoa -+

Uusiseelantilaisen ministerin Gerry Brownleen töräytykset Suomesta ja suomalaisista panivat liikkeelle veikeän pingpong-tiedonvaihdon maapallon yhdeltä puolelta toiselle.

Perjantainen puhe nousi täällä uutiseksi sunnuntaina. Maanantaina Uuden-Seelannin viestimet jo kertoivat suomalaisten syvästä tuohtumuksesta. Tiistaina suomalaislehdet puolestaan raportoivat, kuinka uusiseelantilaisviestimet kertovat suomalaisten ottaneen ministerin puheista nokkiinsa.

Ehkä tänään Uudessa-Seelannissa luetaan siitä, miten ministerin tiistainen anteeksipyyntö otettiin Suomessa vastaan. Tai sitten tulee jokin muu reaktion reaktion reaktio.

Ihan kiva, että Suomessa kerrotaan joskus uutisia Uuden-Seelannin poliittisesta keskustelustakin. Jupakan merkityksen suhteuttajana voi kuitenkin – kerrankin – lainata nimetöntä nettipuheenvuoroa. Ilta-Sanomien verkkolehdessä nimimerkki ”Lehtien lueskelija” osallistui lehden virittämään keskusteluun, jossa suomalaisia kannustettiin ”Näytetään niille!” -hengessä kertomaan uusiseelantilaisille, missä Suomi on heidän maataan parempi.

Nimimerkin mukaan ”Suomalaiset peittoavat uusiseelantilaiset sekä koko muun maailman huonossa itsetunnossa”. On tässä jupakassa siitäkin kysymys.

Maailma tarvitsee sekä esikuvia että sylkykuppeja. Vajaan kahdenkymmenen viime vuoden Suomi-kirjoittelu maailmalla on kirkkaasti sijoittanut meidät esikuvien leiriin. Suomen koulutus, sosiaaliturva, turvallisuus muutenkin, korruptoitumattomuus ja sananvapauden aste on pantu merkille.

Mutta ei tarvitse palata kuin 1970-luvulle, kun meillä tavan takaa hermostuttiin ulkomailla esitetyistä arvioista. Ne koskettivat ennen kaikkea suomettumista ja Neuvostoliiton vaikutusvaltaa täällä.

Usein nuo arviot pitivät paikkansa. Asia oli kuitenkin sen verran arka, että siitä huomauttelu kuumensi täällä sekä poliitikkojen että kansalaisten tunteita.

Maailmalla nyt vastaan tulevalla Suomi-ihailulla on vanhempiakin juuria. Turkissa Suomi oli puolivirallinen ihannemaa jo 1930-luvulla. Maan johtaja Mustafa Kemal Atatürk ihastui venäläisen Grigori Petrovin kirjaan ”Valkoliljojen maa - Suomi” ja määräsi sen pakolliseksi oppikirjaksi sotilasoppilaitoksiin. Maan kadetit tankkasivat kirjaa vielä 1960-luvulla.

Kirjan sankarhahmo oli J.W. Snellman. Petrov kuvasi kirjassa suomalaisia rehellisiksi, ahkeriksi ja sisukkaiksi ihmisiksi, joille isänmaa on rakas ja puolustamisen arvoinen. Tällainen sopi Atatürkin mielestä malliksi myös turkkilaisille.

Ajallisesti tuoreempi päätös Suomen nostamisesta mallimaaksi tehtiin kaksi vuotta sitten Kazakstanissa. Maan presidentti Nursultan Nazarbajev ilmoitti silloin, että nopeasti vaurastuneiden Kaakkois-Aasian ”taloustiikereiden” sijasta maan on aika ottaa mallia Suomesta. Kazakstanin tulisi presidentin mielestä omaksua täältä etenkin korkea koulutustaso, moderni infrastruktuuri sekä tieteen ja liike-elämän yhdistäminen.

Linjauksen seurauksena delegaatioita tästä Keski-Aasian valtiosta on lentänyt tänne monta koneellista. Mallioppia tulevaisuuden koulusta kazakstanilaiset ovat hakeneet myös Oulusta.

Vielä kun yksinvaltias itse omaksuisi edes peruspiirteet Suomen demokraattisesta poliittisesta järjestelmästä.

Googlaamalla sanoilla ”Suomi mallimaa” löytää kasan arvioita siitä, miten Suomi on jo eri alojen mallimaa ja kymmeniä julistuksia siitä, missä Suomen pitäisi sellaiseksi yltää. Joukossa ovat muun muassa vastuullinen lihantuotanto, uusiutuva energia, ekumenia, suuterveys, syövän hoito, tietovarannot, energiatehokkuus, ravitsemus ja vastuullinen kaivostoiminta.

Noista osa pitää kutinsakin. Mutta aina parempi, jos joku muukin kuin me itse olisi tuota mieltä. Muuten tämän itsensä ylentämisen voi rinnastaa niiden henkilöiden toimintaan, jotka ehdottavat itselleen arvonimiä ja kunniamerkkejä, kun kukaan muu ei sitä ymmärrä tehdä.

Lähetä kuva, video tai juttuvinkki viestinä puhelimellasi numeroon 13222 tai käytä lomaketta.

Mainos
Mainos
Mainos
Mainos
Uusimmat » | Kolumnit Down Up
Pääuutiset
Mainos
stats-image
Takaisin ylös