Mielenkiintoista salakieltä. Koska lähetys tuli osoitteesta "info@aloiteoululle.fi", hoksasin heti, mistä on kysymys.
Olin käyttänyt oikeuttani tehdä kunnallisaloite. Jätin aloitteen netin kautta kaupungin verkkosivuille 15.6. ja sain vastauksen sähköpostiini 29.9. Oulun kaupungin nettisivuilta vastaus löytyy salakielen viitoittamasta tilasta.
Vastauksesta ilmenee, että esitykseni liikenneympyrän rakentamisesta Hietasaarentien ja Pitkänmönjäntien risteykseen sisältyy kaupungin suunnitelmiin ja saattaa toteutuakin joskus tulevina vuosina, jos rahaa riittää ja alueen maankäyttö sen mahdollistaa.
Viesti yllätti. Syntyi hetkellinen tunne siitä, että kaupunkihan kuuntelee asukastaan: ikään kuin demokratia toimisi.
Minä kaupunkilaisena tein aloitteen. Sain vastauksen sen perillemenosta ja kohtuullisessa ajassa päätöksen, jonka mukaan homma saattaa jopa edetä.
Mitä muuta tavallisena veroa maksavana kaupunkilaisena voisin odottaa kuin nopeaa ja asiallista vastausta erinomaiseen ehdotukseeni? Palvelu asettuu vielä suurempaan arvoonsa kun otetaan huomioon, että kyse on Oulusta, Suomen mitoissa kohtuullisen isosta kaupungista.
Toisenlaisiakin kokemuksia löytyy. Eikä tarvitse mennä kauas ajallisesti eikä maantieteellisesti. Riittää kun matkustaa etelämmäs paikkakunnalle, jossa on alle kymmenesosa Oulun väkimäärästä.
Asuessani siellä otin kantaa kaava-asiaan. Kantaani ei edes liitetty hallintoelinten pöytäkirjoihin, vaikka lain mukaan niin olisi pitänyt tehdä. Nokkaannuin ja uhkasin valittaa päätöksestä.
Yllättäen kaupunginjohtaja halusi tietää enemmän ehdotuksestani: kutsui kaupungintalolle, kuunteli, kyseli ja tarjosi kahvit sekä toivoi, etten valittaisi kaavasta.
Hän sai tahtonsa läpi ja minä kahvit. Voitimme siis kumpikin. Itse asian olisin hävinnyt kumminkin.
Hymyilyttää, kun kepulaisjohtajat vouhkaavat isolla äänellä kunnallisesta itsehallinnosta. Mitä tavallinen kuntalainen tekee hallinnolla, joka on ikään kuin itsenäinen, mutta ei toimi?
Eikä se ole edes itsenäinen. Mitä pienempi ja tyhjätaskuisempi kunta on, sitä suurempi osa sen menoista päätetään muualla kuin kunnassa. Samoin tuloista.
Se, mistä voidaan päättää, on kaava-asiat, ja niissä isännän ääni on aina kuulunut.
Katsokaa vaikka tämänkin alueen kirkonkyliä tai tärkeimpien teiden vilkkaimpia kohtia. Siellä ne komeilevat paraatipaikoilla osuuspanki ja -kaupat abc:ineen.
On melko yhdentekevää, missä kunnantalo sijaitsee. Sinne on asiaa niin harvoin: useilla ei koskaan.
Eikä kotipaikan nimi häviä mihinkään, vaikka kunnan nimi muuttuu. Kysykää vaikka rautiolaisilta. He ovat yhä Rautiosta, vaikka Raution liittämisestä Kalajokeen on kulunut kohta neljäkymmentä vuotta.
Jos vieras on hämillään eikä tiedä, missä Rautio sijaitsee, saattaa rautiolainen avittaa paljastamalla sen kuuluvan Kalajokeen. Eiköhän siellä juhlita Rautiota yhä Rautio-viikolla heinäkuun alkupäivinä niin kuin aina ennen?
Työssäkäyntialueesta rakennettava kunta vaikuttaa järkeenkäyvältä. Jos kulku vie luontojaan tiettyyn suuntaan, mikä sen parempi palveluidenkaan kannalta.
Jos ei ole luontevaa työssäkäyntialuetta, sen ei pitäisi estää turhan byrokratian purkamista ja kuntien yhdistämistä. Kun kuntakeskusten väliset etäisyydet mitataan poronkusemissa niin kuin Lapissa, järkiratkaisujen löytäminen on kimurantimpi kysymys.
Kuntalaisen kannalta oleellista on, että hän saa ne palvelut, jotka kunnan tulee järjestää ja niin läheltä kuin se on järkevää.
Jos väki kyliltä käy vähiin, on kaiketi maalaisjärjenkin mukaista, että elämä muuttuu.
Kommentoi