Yhteinen uhka yhdistää. Sukupolvien ajan samalla seudulla asuneet ja onnikan hiljattain tuomat ovat nousemassa käsi kädessä barrikadeille puolustamaan kunnantalon seinään pultattua vaakunaa ja oikeutta maksaa jatkossakin reippaasti keskimääräistä enemmän kuntaveroa.
Jos ja kun kuntarajoja piirrellään uusiksi, ei maastoon tiettävästi vedetä piikkilankoja eikä teitä tukita puomein.
Oulujärvi lainehtii entisellä paikallaan, Siikajoki virtaa uomassaan samaan suuntaan kuin ennenkin. Vaalasta Puolangalle saa edelleen ajella vapaasti, usein yhtään vastaantulijaa kohtaamatta.
Tunteille olkoon sijansa kuntaremontissakin, mutta päätökset pitäisi tehdä järkisyihin nojaten ja parasta absoluuttista totuutta käyttäen. Sen kun vain jostain löytäisi.
Kuntien välillä on suuria eroja, mutta yhteenveto kertoo korutonta tietoa. Vuoden 1997 jälkeen kuntasektorin vuosikate ei ole yhtenäkään vuonna riittänyt kunnallisten peruspalvelujen kuten koulujen, terveyskeskusten ja katujen ylläpitoon. Velkataakka kasvaa.
Kuntauudistuksen ykkös-
asiantuntijan, jo Paras-hanketta viilaamassa olleen tohtori Arto Kosken tuore kommentti kertoo, että tehtiin niin tai näin tai ei mitenkään, kuntakentällä on edessä hyppy pimeään.
Kosken mukaan kuntaliitosten tuloksia voidaan arvioida kunnolla vasta parinkymmenen vuoden päästä.
Uudistuksissa ollaan pahasti myöhässä. Suuret ikäluokat eläköityvät, mutta kukaan ei tiedä, missä ja millä rahalla heidät hoidetaan.
Mahdollisista säästöistä puhuminen kuntaliitosten yhteydessä on turhaa. Kunhan jotenkin selviydyttäisiin.
Kaikki mitä jossain säästyy, uppoaa tulevina vuosina esimerkiksi hoitopalveluihin - ja silti joudutaan elämään velaksi.
Kunnilta odotetaan lausuntoja kuntarakenneraportista huhtikuun puoliväliin mennessä.
Niitä tulee paljon, paksuja ja perusteltuja. Sen jälkeen hallitus julistaa vahvan kunnan kriteerit. Valistuneesti arvioiden.
Kuntauudistuksen ykkösasiaksi ja mielien kuohuttajaksi ovat nousseet rajat.
Kiihkeää kotiseuturakkautta tärkeämpää olisi nyt tuntea huolta ja esittää kysymyksiä siitä, mistä kukin palvelunsa uudistusten jälkeen saa.
Kuntapäättäjien ja heidän kauttaan kuntalaistenkin pitää saada tietää, miten käy oman kunnan lukion, pitääkö röntgeniin matkata jatkossa kaupunkiin ja laittaako Kela liitoksen jälkeen konttorinsa kiinni.
Sellaisilla asioilla on merkitystä jokaisen arkeen. Kylien ja kuntien nimet ja kulttuurikin pysyvät, jos asukkaat katsovat ne säilyttämisen arvoiseksi.
Kansalaiselle olisi parasta, jos hän voisi kuntarajoista riippumatta hankkia kaikki kuntapalvelunsa sieltä, mistä se hänelle on sopivinta, helpointa ja edullisinta.
Pienen kunnat on uudistuspaniikissa laitettu yhteen nippuun, ja siihen on lyöty leima "tehoton".
Moni isomman kunnan omalle sektorilleen tiukasti keskittynyt tehokas virkamies olisi kuitenkin ihmeissään, jos joutuisi pikkukunnan yhdistelmäviranhaltijan hommiin.
Nuoriso-kulttuuri-matkailu-raittiussihteeri ei ole vielä mitään. Ja muutama sijaisuuden hoito siihen päälle, oman työn ohessa.
Joku muistaa aina myös mainita, että kuntaliitoksissa saataisiin tehokkaasti karsittua isopalkkaisia kuntapomoja.
Pienen kunnan kuuden tonnin kuukausipalkkaa nauttivan kunnanjohtajan viran lopettamisella ei vain kovin suuria talousongelmia ratkaista.
Kommentoi
Niin. Tällä kartalla harhautettiin huomio pois olennaisesta. Kuntien suurin ongelma on rahanpuute, joka johtuu sosiaali- ja terveyspuolen menoista. Kaikki muu toimii hienosti, mutta lakisääteisissä, muiden toimijoiden määräämiin sotemenoihin eivät kunnan päättäjät voi mitään. Asia ratkeaisi varsin helposti puuttumatta kuntarakenteeseen, siirretään sote valtion hoidettavaksi. Yksi luukku, yksi maksaja, menokuri paljon helpommin hallittavissa.