Tuhat erilaista alkua, jotka eivät johda sen pitemmälle.
Joku sanoi joskus, että jos et keksi kolumnin aihetta, kirjoita siitä, kuinka vaikeaa kolumnin kirjoittaminen on.
No nyt kirjoitan.
Voisi kirjoittaa siitä, kuinka agnostikkoilloissa puhuneet papit ovat saaneet uhkauksia. Pappi ei siis saa epäillä, vaan häneltä täytyy saada kaikki vastaukset. Yksiselitteisesti kuin apteekin, tai tässä tapauksessa Raamatun hyllyltä. Vaan eikös epäilevä Tuomas ollut tärkeä henkilö?
Tai voisi kirjoittaa siitä, mitähän kesäelukoita taas mahdetaan löytää lehtien palstoille, kun hiljaisina kesäkuukausina uutiskynnys on matala. Onhan siellä seikkaillut se kuuluisa Ruokolahden leijona.
Yhtenä vuonna oli tappajahaukia ja kamikaze-orava. Liekki-sonni oli yhden kesän kuuma puheenaihe, ja Bubi-huuhkajakin muistetaan. Ehkä tänä kesänä tarkastellaan kiihkeästi mehiläisiä. Ovatko ne katoamassa sukupuuttoon, ja vievät ihmiskunnan mukanaan?
Yksi aihe voisi olla sunnuntaina oleva äitienpäivä, ja kertoa millaista on, kun oma äiti ei enää vuosikausiin tuntenut lapsiaan.
Ja kuinka isä kävi vuosikaudet hänen luonaan hoitokodissa kaksi kertaa päivässä syöttämässä ja auttamassa hoidossa. Rupatteli myös mukavia muiden asukkaiden ja henkilökunnan kanssa.
Kun äiti viimein kuoli, isällä meni päivärutiinit uusiksi. Köpötteli ukko nurkissa pitkän aikaa ennen kuin taas uusi elämänvaihe löysi uomansa.
Tai voisi kirjoittaa siitä, että huomenna ennen äitienpäivää vietetään lapsettomien lauantaita. Kun itsellä ei ole lapsia, on saanut oman annoksensa ihmettelevistä katseista sekä hyvää ja myös huonoa tarkoittavista kommenteista.
Onneksi vuosien vierittyä kukaan ei enää kysele. Lapsettomuus ei itselle ole ollut katastrofi, mutta joillekin se on. Onneksi veljellä on lapsia, joten voi hyvällä omallatunnolla olla mukava täti ja hemmotella ipanat pilalle.
Tai voisi kirjoittaa siitä, kuinka tähän aikaan vuodessa pitäisi taas miettiä rantakuntoon pääsemistä.
Kaiken maailman laihdutusvalmisteita kaupataan lehdissä, telkkarissa ja netissä. Juo pikkuinen pullo tätä päivittäin, niin laihdut ilman ruokavalion muutosta ja liikuntaa. Olisipa oikein mukavaa uskoa tuo.
Facebookissa pyöri joku aika sitten pönäkän kissan kuva sekä teksti: ”Olen rantakunnossa. Tänä kesänä olen rantapallo.” Tuohon on hyvä tähdätä.
Tai voisi kirjoittaa laajemminkin siitä, kuinka naisilla on jo lapsista saakka ulkonäköpaineita. Teinitytöt katselevat mainosten kaunottaria ja yrittävät olla kuin he.
Ja sehän on mahdotonta, koska mainosten jo valmiiksi kauniit naiset on fotoshopattu täydellisiksi. Ryppyvoiteita mainostetaan 17-vuotiaiden kasvoilla.
Tai voisi kirjoittaa siitä, kuinka tympääntynyt on siihen, että lähes jokaisen suomalaisen kisa- tai visaohjelman pitää ratsastaa julkkiksilla. On neljän tähden talkoita, illallisia, viidakontähtösiä, julkkisdiiliä, julkkisbigbrotheria, julkkisten sirkustemppuja, julkkisten uimahyppykoulua. Julkkiksia tuunaamassa toistensa musiikkikappaleita linnassa, julkkiksia kokkaamassa sokkona ja silmät auki.
Suomalaisilta tuntuu puuttuvan usko siihen, että taviksetkin voisivat olla kiinnostavia. Ja jos johonkin ohjelmaan kerätäänkin taviksia, pitää mukaan ujuttaa ainakin yksi niin sanottu julkisuuden henkilö.
Ja kun vielä Suomessa julkkikset ovat kortilla. Sen näkee iltapäivälehtienkin lööpeistä: ”Iskelmätähti ajoi kolarin”. Se iskelmätähti osoittautuu yleensä kiertäneen tanssilavoja joskus 1980-luvulla.
Ja tästä voisi johtaa aasinsillan siihen, kuinka mielenkiintoisia tarinoita niin sanotuilla taviksilla on. Ei ole ketään tavallista ihmistä. Kaikilta löytyy joku tarina, pieni tai suuri. Ja pienikin on suurta, kun se tapahtuu itselle.