Mitähän mieltä meidän pitäisi olla tästä homehommasta ja sen sellaisesta? Nythän on niin, että ympäristöministeriön mukaan Suomessa on välitön home- ja kosteusremontin tarve noin 250 000 pientalossa, 8 000 kerrostalossa, 1 300 koulussa, sairaalat ynnä muut vielä päälle. Näissä tiloissa jopa 800 000 kansalaista altistuu huonolle sisäilmalle päivittäin.
Ympäristöministeriön kosteus- ja hometalkoissa pyritään luomaan yhteistä ohjeistusta, miten rakennuksia pitäisi kunnostaa ja vaalia, jotta sisäilmaongelmista päästäisiin.
Näyttää kuitenkin siltä, että rakennusten käyttäjät, niissä oireilevat, kärsivät ihmiset on unohdettu.
Esimerkiksi ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka puhui hometalkoiden työmaakokouksessa Tampereella viime syksynä kauniisti rakennuskannasta, strategiasta, toimintakulttuurista ja siitä, kuinka homeremonteista saadaan vielä vientituote.
Home- tai oikeastaan sisäilmasairaille ei juuri lohdun sanoja riittänyt.
Sisäilmasairaiden kohtaamia suurimpia epäkohtia ovat tietämättömyys ja ymmärtämättömyys. Sosiaali- ja terveydenhuollossa, työyhteisöissä ja ihmissuhteissa sisäilmasairaan oireet leimataan herkästi kuvitteluksi. Jos ei ole homeastmaa tai allergisia oireita, vika on korvien välissä.
On selvä, että sisäilmasairauksista ei ole vielä kovinkaan pitkällistä tutkimustietoa, joten diagnosointi ja oikean hoidon antaminen on vaikeaa. Yhtä selvää on, että monilla ihmisillä on oireita, jotka vievät heiltä työkyvyn, pahimmillaan kyvyn oleskella sisätiloissa esimerkiksi kotonaan.
Pahimmin sairastuneiden mielestä he jäävät yhteiskunnan avun ulkopuolelle, koska lääkäreiltä ei saa diagnoosia. Viranomaisten yleisselityksen mukaan apua kuitenkin saa.
Todellisuus teltassa asuvan liminkalaisen Tommi Luukkosen kohdalla on ihan toinen. Luukkonen on elänyt useita vuosia lähinnä muiden ihmisten hyväntahtoisuuden varassa.
Yhtenä ongelmana on sopivan diagnoosinumeron puuttuminen kansainvälisestä ICD-10 -luokituksesta. ICD on maailman terveysjärjestö WHO:n ylläpitämä tautiluokitusjärjestelmä, johon suomalainenkin terveydenhuolto nojaa. WHO valmistelee uutta versiota, ICD-11:tä, josta on jo julkaistu osittaisia luonnoksia internetissä.
EU-komission mukaan myrkytyssairauksien asiantuntijat ovat esittäneet, että monikemikaaliyliherkkyydelle (MCS) otettaisiin käyttöön oma koodi ICD-11:ssä. Osa lääketieteilijöistä on sitä mieltä, että MCS on seurausta pahasta altistumisesta kosteusvauriomikrobeille. Osan mielestä koko tautia ei ole.
Asiaa pohtii neuvoa antava TAG-ryhmä. Ryhmän ainoa suomalaisjäsen, lääkäri Martti Virtanen ei kuitenkaan ole ollut enää tässä työssä mukana.
Virtanen ei osaa sanoa, mitä työryhmässä on kemikaaliherkkyydestä keskusteltu. TAG-ryhmän australialaisjohto ei ole vastannut yhteydenottoihini.
Virtanen on sitä mieltä, että sisäilmasairaita voidaan diagnosoida ja saattaa esimerkiksi sairauslomien piiriin nykyisellä koodistolla. Käytäntö vain on toinen.
Sinänsä kiitettävän kosteus- ja hometalkoiden rinnalle tarvittaisiin kiireesti hanke, joka keskittyisi auttamaan sisäilmasta oireilevia ihmisiä. Tuntuu vain, että sosiaali- ja terveysministeriössä ei ole tähän tahtoa tai kykyä.
STM:n asennetta tai asenteellisuutta koko asiaa kohtaan kuvastanee lääkintöneuvos Mikko Paunion lausuma parin viikon takaisessa Kalevan haastattelussa.
Paunio kyseenalaisti mikrobiologi Mirja Salkinoja-Salosen tieteellisen toiminnan. Salkinoja-Salonen on kuitenkin oman alansa kansainvälinen huippuosaaja.
Salkinoja-Salosen tutkimusryhmä aikoo reilun viikon päästä julkaista Helsingin peruskouluissa tehdyn selvityksen sisäilman myrkyllisyyden ja opettajien kokemien terveysoireiden yhteydestä. Tulokset ovat saamani ennakkotiedon mukaan karmeita.