YK:ssa keskustellaan maaliskuussa ihmisoikeuksista ja korruptiosta. Surullista on, ettei yksikään maa ole korruptiosta vapaa. Varmaa on vain se, että kaikkein heikoimmat ihmisryhmät kärsivät siitä eniten. Suomikaan ei ole niin puhdas kuin luulemme.
Naapurimaamme Venäjä on korruptiotilastoissa häntäpäässä: 176 maan joukossa sijalla 133. Erityisesti Venäjällä korruptio ja ihmisoikeudet ovat linkittyneet toisiinsa.
Amnesty International pitää Mihail Hodorkovskia ja Sergei Magnitskia mielipidevankeina. Monet asiantuntijat väittävät, että Magnitskin tapaus olisi ollut mahdoton jopa Neuvostoliiton aikana. Niin paha se on.
Tapaus kuvastaa Putinin Venäjän pimeää puolta.
Sergei Magnitskin tapaus on herättänyt paljon keskustelua Euroopan parlamentissa. Magnitski paljasti laajamittaisia viranomaisten väärinkäytöksiä. Hänet pidätettiin, häntä hakattiin ja kidutettiin, kunnes tuo 37-vuotias tilintarkastaja kuoli vankilassa. Venäjällä eivät ole tulilinjalla ainoastaan korruptiota vastaan taistelevat henkilöt, vaan myös heidän perheensä saavat olla varuillaan.
Euroopan parlamentille runsas vuosi sitten jaetussa raportissa ”Raha, valta, politiikka: Korruptioriskit Euroopassa” tarkastellaan yli 300 kansallista instituutiota 25 maassa. EU-maiden lisäksi mukana ovat myös Norja ja Sveitsi. Ei liene yllätys, että korruptio on Euroopassa varsin yleistä. Vakavia puutteita tuli ilmi kauttaaltaan.
Korruptiolla ja päätöksenteon läpinäkyvyyden puutteella on raportin mukaan läheinen yhteys talouskriisiin. Niissä maissa, joissa budjettialijäämä on suurin, on korruptio laajinta. Korruptio syö talouskasvua ja heikentää moraalia.
Länsi-Euroopan maista korruption mädättämiä ovat Kreikka, Italia, Portugali ja Espanja. Näissä maissa korruption lisäksi vakavia ongelmia ovat tehottomuus ja väärinkäytökset.
Kreikassa ja Portugalissa korruptio on raportin mukaan niin järjestelmään integroitunutta, että se muodostaa suoran uhkan demokraattiselle legitimiteetille samalla kun se vaarantaa talouden toipumisen. Kreikassa esimerkiksi toimii 43 monikansallista yritystä, joista yksikään ei ilmoita, paljonko se maksaa Kreikan valtiolle veroja.
Romanian ja Bulgarian ongelmana on myös korruptio, mitä käytetään parasta aikaa perusteena evätä mailta Schengen-jäsenyys. Samalla kriteerillä pitäisi kiireesti käynnistää rankaisutoimet Italiaa, Espanjaa, Portugalia ja Kreikkaa vastaan. Schengen-kinastelun taustalla taitaa olla paljon vakavampi pyrkimys kyseenalaistaa eräs EU:n keskeinen periaate eli vapaa liikkuvuus.
Kummallista kyllä, paljosta puhumisesta huolimatta korruptiota on katsottu läpi sormien, kun talouskriisiin sopivia lääkkeitä etsitään. Kriisimaissa valtaa käyttäneen troikan (Euroopan keskuspankki, EU ja kansainvälinen valuuttarahasto IMF) tarkastajia on arvosteltu siitä, että he eivät ole sanallakaan maininneet korruptiota yhteisissä kriisimaita arvioivissa muistioissaan.
Tutkituista eurooppalaisista instituutioista poliittiset puolueet, elinkeinoelämä ja virkamieskunta olivat alteimpia lahjonnalle ja väärinkäytöksille.
Transparency International varoittaa, että elinkeinoelämän ja hallinnon läheiset suhteet ovat edesauttaneet korruptiota ja heikentäneet koko Euroopan talouden vakautta myös muissa kuin kriisimaissa.
Poliittisten puolueiden rahoitus on korruption kannalta tulenarkaa aluetta myös muutoin alhaisen korruption maissa. Esimerkiksi Ruotsissa ja Sveitsissä ei puoluerahoitusta säädellä millään tavoin.
Lobbaus on raportissa erityinen huolenaihe. Kyselyyn osallistuneista 25 maasta vain kuudessa (Liettua, Puola, Slovenia, Ranska, Saksa, Iso-Britannia) lobbausta säädellään, ja vain kymmenen kieltää lailla poliittisten lahjoitusten ilmoittamatta jättämisen. Samoin raportti nostaa esiin julkisten hankintojen korruptioherkkyyden. Muodollisesti toimitaan EU-säädösten mukaan, mutta sääntöjä kierretään mm. Bulgariassa, Tshekissä ja Italiassa.
Transparency International listasi tutkitut maat ”lahjomattomuusjärjestykseen”. Kärkeen ylsi – puutteistaan huolimatta – kolme Pohjoismaata: Ruotsi, Norja ja Tanska.
Ruotsi ja Norja saavat kiitosta siitä, että vain niissä yksityinen sektori on sitoutettu korruption vastaiseen taisteluun.
Suomi kuuluu kakkoskategoriaan yhdessä Saksan, Sveitsin ja Iso-Britannian kanssa. Suomen sijoitusta laskee heikkous taistella järjestelmän ”näkymätöntä korruptiota” vastaan.
Itse sanoisin tätä institutionaaliseksi korruptioksi eli maan tavaksi, minkä rajoja punnitaan parasta aikaa oikeusistuimissa.
Ranska, Belgia ja Hollanti tulevat rankingissa seuraavina. Niiden sijoitusta laskee muun muassa se, että korruption ilmiantajia suojellaan hyvin heikosti.
EU:n uusimmat, Itä-Euroopan jäsenmaat ovat raportin mukaan hyvällä tiellä korruptiokamppailussa – Bulgariaa ja Romaniaa lukuun ottamatta. Sitten EU-jäsenyyden ne ovat ottaneet takapakkia, samoin kuin Tshekki, Slovakia ja erityisesti Unkari.
Jonkinasteinen yllätys lienee raportin johtopäätös: yksikään Euroopan maa ei saa puhtaita papereita. Myös instituutiot, joiden pitäisi taistella korruptiota vastaan, ovat luultua heikompia.
Kun politiikan taikasanastoon kuuluvat rakenteelliset uudistukset, niin eikö korruption kitkemisen pitäisi olla ykkösasia?
Kirjoittaja on oululainen europarlamentaarikko (sd.).