PVO-vesivoima Oy:n käynnistämät laajat selvitykset saivat aikaan taas massiivisen vastustuksen, jossa kärkikaartina olivat jokivarren loma-asukkaat.
Kovan taustatyön jälkeen ympäristövaikutusten arvioinnin (yva) loppulauselmat olivat tylyt 2 009. Ympäristönviranomaisten kirjaukset hankkeen koskiensuojelulain vastaisuudesta uskottiin hautaavan suunnitelmat toisen kierroksen jälkeen pitkäksi aikaa pois päiväjärjestyksestä.
Voimayhtiössä asiat on kuitenkin ajateltu niin, että lait ja säädökset ovat ihmisten laatimia. Siksi niitä pitää pystyä myös muuttamaan. Suurimpana kivenä oleva koskiensuojelulaki ei ole paljon painanut vaakakupissa, vaan PVO-vesivoima alkoi nopeasti yva-kierroksen jälkeen tutkia herkimmille Natura-alueille, Pudasjärven suistoon ja Venkaan lähteelle, luontoarvoja säästäviä ratkaisuja.
Voimayhtiö kertoo myös, että se on jatkanut päättäjien informoimista ja käännyttämistä vesivoiman taakse. Avoimuudesta yhtiölle täytyy antaa ainakin pisteitä.
Vesivoimasta nykyisellään ison osan menettävän yhtiön intressin ymmärtää hyvin.
Iijoella ollaan taas kaksijakoisessa tilanteessa, sillä samalla joen nousukalan ja luonnontilaisuuden palauttamiseen valmistaudutaan toisaalla reilun miljoonan maksavalla suunnitteluprojektilla. Sen jälkeen pitäisi toteuttaa vielä useita miljoonia maksava kalaportaiden rakentaminen.
Kylmä totuus on, että energiaratkaisuissa vesivoimaakin joudutaan puntaroimaan vielä uudessa valossa.
Suomeen on tulossa uusia ydinvoimaloita ja tuulivoiman osuus nousee koko ajan. Kotimaisen puun käytön lisäämiselle on niin kovat tavoitteet, että rinnalle tarvitaan muitakin uusiutuvia energiamuotoja. Säätövoimalle on entistä kovempi tarve. Siinä yhtälössä vesivoimaakaan ei voida vain ohittaa sillä, että kasvua haetaan vanhoja myllyjä parantamalla.
Muutaman vuoden takaisten lukujen mukaan Suomessa on kaikkiaan 207 vesivoimalaitosta, joiden teho on 3 000 MW.
Kaikki on suhteellista: vastustajien mielestä esimerkiksi esille nousseella Kollajan voimalan ja altaan rakentamisella saavutettu lisähyöty on valtakunnan mitassa niin olematon vaarassa oleviin luonnonarvojen menetyksiin verrattuna, että siitä pitäisi jo ymmärtää luopua. Hukkaan juoksevia vesikuutioita himoitsevan voimayhtiön taskulaskimessa luvut näyttävät aivan päinvastaisilta.
Viime aikaisten tietojen perusteella yksi asia on varma: Kollajalla käännetään ainakin kertaalleen kaikki kivet, ennen kuin rakentaminen on ratkaistu lopullisesti.
Surkuhupaisan näytelmän tuloksena muotoutumassa oleva hallitus näyttää siltä, ettei se taida koskilakipakettiin kajota. Vaalikausia kuitenkin tulee ja menee, ja myiväthän vihreätkin nahkansa vallanhalussa edelliselläkin kaudella.
Yhteiskunnan etu ajaa yleensä yksityisen ihmisen ohi. Kollaja näyttää valtakunnan mitassa pisaralta meressä, mutta tavallisille ihmisille asia on suuri. Joen lisärakentamisen myötä mitkään korvaukset eivät paikkaa menetyksiä, joita ehkä koko elämän ajan kestänyt rakentaminen pihapiirissä on vaatinut.
Entäpä vaikutukset koko kunnan mitassa? Kollajalla on paikallisesti puolustajia ja vastustajia, mutta kaupungin virallista kantaa on piiloteltu visusti. Kun hanketta valmistellaan yhä, kannattaisiko kaupunginkin lyödä jo nyt reilusti kortit pöytään?
Kommentoi