Suhtautumiseemme maakuntauudistukseen vaikuttaa väistämättä maamme pitkä historia kaksitasoisesta hallinnosta. Kun tähän yhdistää yhtenäiskunta-ajattelun lainsäädännössä, jossa ei tunnisteta tai haluta tunnistaa kuntien välisiä eroja, on selvää, että intressiristiriitoja syntyy.
Vaikka kuinka kritisoisi maakuntamallia, totuuden nimissä on myönnettävä, että nykyiset rakenteet eivät ole mahdollistaneet kansalaisten osallistumista riittävällä tasolla aluetason päätöksentekoon. Uudistuksen myötä alueen ihmisten vaikuttamismahdollisuudet valtionrahoituksen kohdentamiseen, aluekehittämiseen ja nykyisten sairaanhoitopiirien toimintaan lisääntyvät. Läheisyysperiaate vahvistuu.
Maakuntien päätösvalta jää kuitenkin puutteelliseksi ilman verotusoikeutta. Vastuun ja myös varojen käytön kulkeminen käsi kädessä ohjaisi päätöksentekoa tehokkuuteen ja lisäisi läpinäkyvyyttä. Maakuntahallinnon itsehallinnollista roolia tulee kasvattaa merkittävästi jatkossa. Vain tällöin 18 maakunnan aluejako on perusteltu.
Pienten kuntien asukkaiden pelkona on, että uudessa maakunnassa käy sote-palvelujen osalta kuten kuntaliitoksissa: palvelut keskittyvät ja päätöksenteko etääntyy. Kainuun hallintokokeilussa oli alkuvaiheessa käytössä kuntakiintiöt. Niistä kuitenkin luovuttiin, jotta vaalitapa mahdollistaa paremmin äänestäjien tahdon toteutumisen.
Keskeistä tulevan maakunnan toiminnassa on demokratian kannalta se, miten hyvin maakuntavaltuutetut huomioivat päätöksenteossa eri puolilla maakuntaa asuvat ja heidän tarpeensa. Päätöksenteossa on pystyttävä näkemään alue kokonaisuutena. Yksi mahdollisuus olisi valita itsehallintoalueen valtuusto suoralla vaalilla käyttäen puoliavointa listavaalia. Näin voitaisiin paremmin varmistaa alueellinen edustavuus.
Lisäksi tarvitaan suoran kansalaisvaikuttamisen välineitä. Asukkaiden tulee päästä osallistumaan palvelujen suunnittelemiseen ja mahdollisesti myös toteuttamiseen.
Harvaan asuttujen alueiden näkökulmasta palvelujen saavutettavuuden turvaaminen tulee olla uudistuksen olennainen tavoite. Saavutettavuutta täytyy myös mitata ja tulosten tulee olla osa itsehallintoalueiden päätöksentekoa. Tässä voidaan hyödyntää muun muassa paikkatietojärjestelmää. Palvelujärjestelmän uudistumiskyky ja lähipalveluiden turvaaminen uusilla teknologisilla ratkaisuilla on avainasemassa. Keskittämisen sijasta tarvitaan hajautettuja palveluratkaisuja.
Kaupungin ja maaseudun ristiriitaulottuvuus on ollut Suomessa yksi politiikan käyttövoima ja se saattaa jatkossa korostua maakuntienkin päätöksenteossa. Suomessa tarvitaan ehdottomasti niin uutta maaseutupolitiikkaa kuin ohjelmallista kaupunkipolitiikkaa myös maakuntatasolla.
Maakuntahallinnon syntyminen ei tarkoita kunnallisen itsehallinnon kuolemaa. Se, millaisia kuntia Suomeen muodostuu, ratkaistaan kuntien valtuustoissa. Juuri nyt keskustelun on oltava tulevaisuusorientoitunutta, ei betonoivaa. Kunta pystyy löytämään onnistuneella strategiatyöllä vahvuutensa palvella alueen asukkaita parhaalla mahdollisella tavalla.
Monet pienet kunnat ovat jo käytännössä eläneet maakuntauudistuksen kaltaista aikaa, kun sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu on siirretty kuntayhtymille. Ne voivat tässä tilanteessa toimia halutessaan hyvin ketterästi ja olla muuntautumiskykyisiä. Tulevaisuuden kunta voi olla osaava ja oivaltava paikallisista lähtökohdista elinvoimaa rakentava kunta. Tällöin uudistuminen ja yhteistyö ovat kaiken toiminnan ydin. Globaaleista haasteista huolimatta kunta kykenee kasvattamaan yritysten, asukkaiden ja yhteisöjen osaamista.
Kunnan talouden ennustettavuuteen maakuntauudistus tuo parannuksen, sillä juuri erikoissairaanhoidon jatkuva kasvu ja kulujen heilahtelu on ollut kuntien kannalta riski. Koska lopulliset siirtolaskelmat tehdään vasta myöhemmin, tässä vaiheessa on vaikea arvioida lopullista vaikutusta yksittäiseen kuntaan. Selvää on, että muutospaineet korostuvat kunnissa, joissa taloutta on jo pitkään tasapainotettu, ja säästöpotentiaali on pieni jäljelle jäävissä tehtävissä.
Miten paljon sote-tiloja jatkossa vuokrataan, vaikuttaa merkittävästi kunnan tulojen kehitykseen ja tyhjilleen jäävät tilat ovat selkeä riski. Kunnalla kuitenkin säilyy edelleen mahdollisuus säätää kuntatalouttaan verotuksen avulla.
Parhaillaan työskennellään sen eteen, että maakuntamallin puutteet saataisiin korjattua. Olen itsekin esittänyt runsaasti yksilöityjä säädösmuutosesityksiä lakipakettiin. Olemme tehneet niin Pohjois-Pohjanmaalla kuin Kainuussa valtavan työn valmistelussa. Käytännössä olemme vuoden loppuun mennessä valmiina aloittamaan uudella mallilla. Kuten Pohjois-Pohjanmaan muutosjohtaja Marjukka Manninen twiittasi ”Juu. Ei tämä ihan pieni harjoitus ole. 46 organisaatiosta syntyy 2.” Tuossa twiitissä kiteytyy se, miksi uudistus kannattaa toteuttaa kaikesta huolimatta.
Kirjoittaja Tytti Määttä on Kuhmon kaupunginjohtaja.