Keväällä kerrottiin, että Kainuussa on historiallisen hyvä työllisyys. Nälkämaan liikanimeä kantaneen maakunnan yrityksissä tulevaisuuteen katsotaan luottavaisemmin kuin maassa keskimäärin.
Työvoimapulastakin uskalletaan puhua. Työttömiä kyllä on, mutta heille sopivia töitä on vaikea keksiä. Kaivoksille, matkailuun, tietokonesaleihin ja Kajaanissa kukoistavan pelialan kehittäjiksi löydetään tekijät jostain muualta kuin kortistosta. Yhdeksässä Kainuun kunnassa on yhteensä vielä hitusen yli 80 000 asukasta.
Yhden kunnan Kainuu tuntuu yhtä utopistiselta kuin Oulujärven oikotie, sen verran eri leireihin on porukka laajassa vaaramaakunnassa jakautunut.
Mutta jos vaikka hallituksen kaavailema määritelmä joskus rajaa elinkelpoisen kunnan vähimmäisasukasmääräksi 20 000, jää Kainuussa silti viljalti varaa uusien kuntarajojen vesurointiin.
Kainuun länsirajalla eletään omaa pientä jännitysnäytelmäänsä. Velkainen Vaala haluaa Pohjois-Pohjanmaahan. Kuntajakoesityksessä tämä Oulujärven kunta kuitenkin lyötäisiin lihoiksi ja jaettaisiin Kajaanin ja Oulun kesken.
Kajaanille kelpaisivat epäilemättä Manamansalo ja Oulujärvi, mutta Oulua eivät etäiset salomaat isommin kiinnosta. Ovathan välissä vielä paikkaansa etsivät Muhos ja Utajärvikin.
Väkeä Kainuussa siis on vielä, mutta se on vääränlaista. Kun nuoret, terveet ja koulutetut lähtevät, jäljelle jäävät vanhat, sairaat ja syrjäytyneet.
Juhlapuheissa hersytellään, kuinka vanhuksissa on voimavaroja. Muutamissa onkin, suurimmassa osassa ei.
Peräkamarin poikia on liikaa. Viina, tupakka ja huonot ravintotottumukset antavat potkua suurten kansansairauksien geeniperimälle.
Hallintokokeilunsa romuttanut, uusia kuntayhtymiä rakentava Kainuu ei löydä tarpeeksi rahaa heikkojensa hoitoon.
Säästöjen etsinnässä on edetty jo hätäratkaisuihin. Maakuntahallitus päätti laajoista pakkolomautuksista, joilla pitäisi välttää 1,6 miljoonan euron palkkamenot.
Sen verran maakunta on jo väkeään karsinut, että kovin monta suojatyöpaikkaa organisaatioon tuskin enää mahtuu.
Lomautusten kokonaisvaikutusta voidaan vain arvailla. Kun asioiden valmistelu ja kainuulaisten tarvitsemat palvelut ruuhkautuvat, saattaa loppulasku olla ikävä yllätys.
Sitä pelkää myös maakunnan sosiaali- ja terveyslautakunta, joka tyrmäsi yksimielisesti alansa lomautukset.
Aitiopaikalla olevat päättäjät katsovat, että kaikki vielä jäljellä olevat kädet ja päät tarvitaan huolehtimaan kainuulaisten vielä jäljellä olevasta hyvinvoinnista.
Moisen kapinan takia maakuntahallitus pitää ensi maanantaina ylimääräisen kokouksen. Pidetään lomautuksista sitten kiinni tai perutaan ne, seuraukset huolestuttavat.
Nurin käännetyin taskuin tulee tehdyksi kummallisia päätöksiä. Talouskurimuksen keskellä maakuntahallitus päätti viime maanantaina, että ensihoitoon perustetaan 28 uutta vakanssia.
Ei ole epäilystäkään, etteikö pitkien välimatkojen vanheneva maakunta niitä tarvitsisi. Kukaan ei vain tiedä, mistä vakansseihin leikataan rahat.
Päätöksen taustalla on ylhäältä annettu käsky. Ensihoidon palvelutaso on säädetty laissa ja lain noudattamista valvoo aluehallintovirasto.
Kaikki haluavat lähipalveluja, mutta jossain on sekin raja, jolloin kuntaverotusta ei voi enää kiristää. Kuntapäättäjiä valitaan syksyllä. Näin kuntakentän syväaurauksen aikaan valtuustoon haluava on joko äärimmäisen itsevarma ja kyvykäs tai hieman harhainen masokisti.
”Nurin käännetyin taskuin tulee tehdyksi kummallisia päätöksiä.”