Tulevaisuuden työmarkkinat Suomessa jakautuvat diplomi-insinöörien ja lähihoitajien kesken. Muita ei sitten oikein tarvitakaan.
Työmarkkinoiden jakautumista A- ja B-luokan työntekijöihin ennakoitiin jo 1990-luvulla, mutta kuva on nyt tarkentunut. Urasuunnittelua tekevien kannattaa siten pyrkiä vain huippuosaajiksi tai teknologian avustamina vähemmän koulutusta vaativiin tehtäviin.
Työmarkkinoiden polarisaatio tarkoittaa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n tutkijan Matti Mitrusen mukaan sitä, että länsimaissa, myös Suomessa, työtehtävät jakautuvat enenevässä määrin hyvin palkattuihin asiantuntijatehtäviin ja huonommin palkattuihin palvelutehtäviin.
Keskipalkkaiset työtehtävät siinä välissä uhkaavat hävitä kokonaan. Kyse ei ole pelkästään teollisuustyöpaikoista, sillä myös muut keskipalkkaiset tehtävät ovat vaaravyöhykkeessä.
Jokainen on arkipäivässään havainnut, että esimerkiksi pankkipalvelut ovat siirtyneet nettiin ja asiakaspalveluun pitää varata aika etukäteen.
Metsäteollisuus puolestaan ei enää kymmeneen vuoteen ole investoinut Suomeen, joten sieltä on kadonnut leegio eri alojen osaajia. Kännyköiden valmistus on loppunut lähes tyystin.
Keskipalkkaisten töiden kuolemansynti on niin sanottu rutiinisuusteoria.
Toistoa vaativa työ voidaan pilkkoa ja ohjelmoida. Kyse ei ole siitä, että tehtävä olisi helppo, mutta se on toistuva. Automaatio voi hoitaa osan työtehtävistä, sarjatuotanto ja kirjaaminen siirretään halvempien tuotantokustannusten maihin.
Korkeaa osaamista vaativaa asiantuntijatyötä tai matalapalkkaista lähellä ihmistä tehtävää palvelutyötä on paljon vaikeampi korvata. Lääkäri ja lakimies on vaikea paikata teknisellä vempaimella, mutta teknologiasta on kyllä apua heidän työssään.
Siivousta, kodinhoitoa, potilaan pesemistä tai hiusten leikkuuta on vaikea siirtää koneelle tai softalle. Matalapalkka-aloilla ei välttämättä tarvita huippukoulusta, kun apuna on kätevä teknologia. Vähempikin riittää.
Mitrusen tutkimissa Tilastokeskuksen palkkarakennetilastoissa näkyy jo nyt diplomi-insinöörien ja lähihoitajien työvoimaosuuksien kasvu sekä tehdas- ja toimistotyöntekijöiden osuuden väheneminen.
Keskipalkkaisten ammattien osuus työvoimasta on 1995–2008 laskenut 46 prosentista 34 prosenttiin. Meneillään oleva elinkeinoelämän murros ja taantuma vahvistavat kehitystä.
Eniten osuuksiaan ammattiluokituksissa ovat kasvattaneet arkkitehdit, tekniikan ja tietotekniikan erityisasiantuntijat, myynnin ja rahoituksen, liike-elämän ja järjestöalan erityisasiantuntijat, perus- ja lähihoitajat, lasten ja kodinhoitajat sekä sairaanhoitajat ja kätilöt.
Menettäjiä ovat fysiikan ja kemian asiantuntijat, sähkö-, elektroniikka- ja tietotekniikka-asentajat ja -korjaajat, rahaliikenteen asiakaspalvelutyöntekijät, puunjalostuksen ja paperinvalmistuksen prosessityöntekijät sekä hallinnolliset toimihenkilöt.
Tämän kevään peruskoulun ja lukion päättävien nuorten kannattaa katsoa edellä esitettyä luetteloa. Koulutuspanostus kannattaa suunnata oikein ja oikealle alalle.
Polarisaatio näyttää loogiselta. Rakennemuutos on tosiasia, joka paistaa nykyisen taantuman ja heikon työllisyys- ja kannattavuuskehityksen läpi.
Jatkossa Suomen pitää ansaita leipä maailmalla erikoisosaamisellaan. Oli se sitten koulutusvientiä, projektiosaamista, vihreän tai ict-teknologian innovatiivista ja skaalaetuista tuotantoa.
Kotimaassa puolestaan keskitytään hoitamaan ikääntyvää väestöä.
Voimakkaan polarisaation seuraukset ovat vielä hämärät, mutta ei tarvitse olla sokea Reetta ennakoidessaan, että yhteiskunnalliset erot kärjistyvät hyvin palkatun ja koulutetun eliitin ja huonosti palkatun ja vähäosaisemman väestönosan välillä.
Pohjoismaiselle tasa-arvoiselle hyvinvointiyhteiskunnalle voidaan sanoa vähitellen hyvästit. Goodbye!