Kolumnit

Julkisuus heppoinen syy alentaa tuomiota

Kolumnit 28.1.2018 12:00
Kyösti Karvonen

Ennen kuin valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen sai torstaina ansaitut potkut, hän pohdiskeli Yleisradion haastattelussa, pitäisikö oikeudenkäyntien saama julkisuus ottaa huomioon tuomiota lieventävänä perusteena.

– Nykyisin julkisuus on pahimmillaan sitä, että ollaan semmoisessa digitaalisessa häpeäpaalussa 24/7, Nissinen sanoi.

Näinhän se toki on. Joka tuohon paaluun joutuu, saa kuitenkin hakea syytä siihen ensimmäiseksi peilistä.

Pääsyy siihen, miksi monet voivat joutua roikkumaan löyhässä hirressä vuosikausia, johtuu kuitenkin siitä, että oikeusprosessit venyvät Suomessa helposti tuskastuttavan pitkiksi. Se on kohtuutonta etenkin niille, jotka lopulta havaitaan syyttömiksi.

Rikoslaissa on nykyään pykälä, jonka mukaan rikoksen tekijälle koituva muu seuraus on yksi kohtuullistamisperuste. Yksi näistä muista seurauksista voi olla poikkeuksellinen julkisuus.

Vaikka tuomioita on kevennetty runsaan julkisuuden takia, perustetta ei ole, tuomioistuinlaitokselle kunniaksi, käytetty tuhkatiheään. Jos näin tehtäisiin, oltaisiin pahasti hakoteillä.

Julkisuus, myös rikosasioissa, kuuluu avoimeen yhteiskuntaan. Mitä enemmän julkisuuden henkilö tai mitä isokenkäisempi on, sitä matalampi on hänen yksityisyyden suojansa ylipäätään. Sama sääntö pätee myös rikosasioihin.

Esimerkiksi valtakunnan ykkössyyttäjyys on niin merkittävä tehtävä, että sen haltijan voi edellyttää kestävän jopa poikkeuksellisen kielteisen julkisuuden. Se tästä olisi vielä puuttunut, että Nissisen tuomiota olisi kevennetty julkisuuden takia.

Nissinen toivotti voimia iskelmätähti Jari Sillanpäälle, joka sai tällä viikolla käräjäoikeudessa lähes 24 000 euron sakot muun muassa metamfetamiinin käytöstä.

Sillanpää on vain yksi niistä viihdejulkkiksista, jotka saavat normaalisti paistatella myönteisessä ja useimmiten kritiikittömässä julkisuudessa 24/7.

Ei voi olla niin, että jos elää ja hengittää julkisuudesta ja hyötyy siitä taloudellisesti tai on vastuullisessa tehtävässä, voisi valita vain sen myönteisen julkisuuden ja vetäytyä yksityisyyden suojaan silloin kun lunta tulee tupaan.

Asia on visaisempi yksityishenkilöiden kohdalla. Esimerkiksi Helsingin Töölön pyöräturmasta tuomitun miehen tuomio lieveni hovissa lähes kaksi vuotta eli lähes puolittui. Yksi hovioikeuden perustelu tuomion lieventämiselle oli jutun saama poikkeuksellinen julkisuus, jonka osana käsiteltiin tuomitun terveyttä ja yksityiselämää.

Tuomiot lievenivät myös Helsingin Tapanilan raiskaustapauksessa, jossa kolmen somalialaistaustaisen miehen tuomioita leikattiin etenkin rajun somejulkisuuden takia.

Julkisuuden käyttö tuomion lieventämisperusteena nojaa ajatteluun, että tapauksen saama ennakkojulkisuus vaikuttaisi tulevaan tuomioon. Jos näin olisi, se kertoisi heikosta luottamuksesta tuomioista päättävien ammattitaitoon ja paineensietokykyyn.

Toinen käytetty perustelu on, että julkisuus olisi tuomitulle varsinaisen tuomion päälle tuleva lisärangaistus. Julkisuus ei tietenkään pienennä tuomitun taakkaa, mutta jos julkisuus pysyy kohtuullisena, tämäkään perustelu ei pidä vettä.

On veteen piirretty viiva, mikä on poikkeuksellista julkisuutta ja mikä ei. Määrää ei voi lähteä mittaamaan palstamilleillä tai lähetysminuuteilla. Miten mitata somejulkisuutta, jota voi sitä paitsi vaikka ainakin jopa itse epäilty voisi lietsoa - saadakseen tuomionsa alemmaksi!

Journalistin ohjeita noudattavat tiedotusvälineet ovat velvollisia huolehtimaan siitä, että oikeusprosessit seurataan alusta loppuun ja ettei tuleviin tuomioihin pyritä vaikuttamaan silloin kun tuomioharkinta on kesken.

Someräyhääminen on oma tapauksensa, ja somessa monet rikosepäillyt joutuvat usein kohtuuttomasti riepotelluiksi. Ollaan kuitenkin väärillä jäljillä, jos tuomioita alettaisiin säätää uusien viestintävälineiden kehittymisen takia.

Pääsäännön on syytä olla, että tuomio tulee teon mukaan. Isokenkäisten ja julkkisten luulisi tietävän, että jos he tekevät rikoksen, siitä seuraa enemmän tai vähemmän kielteistä julkisuutta. Jos tiedotusvälineet eivät uutisoisi näitä asioita, he löisivät laimin oman tehtävänsä.

"On veteen piirretty viiva, mikä on poikkeuksellista julkisuutta ja mikä ei. Määrää ei voi lähteä mittaamaan palstamilleillä tai lähetysminuuteilla."

MAINOS

Kommentoi

että harkitsemiskyvyn puutteesta kärsivältä rötöstelijältä viedään natsat pois, jos/kun ei perusteita luottamustehtävien hoitoon. Likipitäen korpilakiin rinnastettavissa olevaa päättäväisyyttä tuomioistuimelta - täydet pisteet jakoon.

Media itsessään kadottamassa ydintehtävänsä; - puolueettoman uutisoinnin ja tiedon jakamisen funktion. Uutisointi näkyy ja kuuluu viihdesisällöllä varustettuna sisällöntuottona, jonka osalta tökeröimmissä tapauksissa pyritään peittelemättömästi vaikuttamaan siihen miten status quo jatkossa koetaan uudelleen normituksien kautta. Globaalissa perspektiivissä tässä ei olekaan mitään uutta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

ja sama eduskuntaan puhdas rikosrekisteri jokaiselle joka lainsäätäjiä pysyy uskottavuus vaan mitäs tuntuu ettei sinne edes pääse jos ei ole jonkilaista rikosrekisteriä ja se on väärin se

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Sama vaikka juttu olisi 24/7 julkisuudessa, sen ei pidälieventää tuomiota, Jos tuolleradalle lähdetään niin mitävirkaa on koko Lailla???

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Mediassa paistattelevat eivät tunne häpeää. Rikostuomio on yleensä plussaa kärriäärille. On viime vuosilta esimerkkeinä vaikkapa kaupunginjohtajaa, valtiopäiväedustajaa, yksityisyrityäjää, lakimiestä jne, vain muutaman mainitaksemme. Olin eräässä oikeudenkäynnissä jokunen vuosi sitten, avustajani totesi, että syytetyn avustaja pyysi lopuksi rangaistuksen kohtuullistuttamista tms kuudella eri perusteella. Puheenjohtajaa näytti hymyilyttävän tuo avustajan säälittävältä vaikuttanut sönkkäys.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Juttu vie havainnollisesti kohti oleellista, mutta ei vie perille. Miksi?

Rikoksesta rankaiseminen on oikeuslaitoksen ja vain sen tehtävä. Koska medialla ei ole rikoksesta rankaisuoikeutta, oikeusistuimella ei ole mitään perustetta hyväksyä median tuomaa julkisuutta osaksi oikeusistuimen rikoksesta tuomittavaa rangaistusta eli "antaa tehdylle rikokselle alennusta asian saaman julkisuuden perusteella".

Jos media tekee ylilyöntejä vahingoittamalla kohtuuttomasti epäiltyä tai jo tuomittuakin, oikeuslaitoksen kuuluu puuttua MEDIAN tekemiin kohtuuttomuuksiin eikä toimia minään rikoskaupan välittäjänä. Rikosta ei kuulu kuitata toisella rikoksella!

Siis julkisuus on täysin järjestyneen yhteiskunnan toimintaperiaatteiden (=oikeusvaltioperiaatteen) vastainen peruste alentaa tuomioita.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Olet täysin oikeassa. Erityisesti myös, mitä tulee median ylilyönteihin. Medialla ei tuomio- eikä rankaisuvaltaa, vaikka se on sen itselleen ottanut.
Se, että media sitoo syytetyn jo tutkintavaiheessa häpeäpaaluun, on ihmisarvon vastaista. Ihmisarvon varjeleminen on taas yhteiskunnan korkein velvollisuus, perustuslain turvaama. Vasta puolueettoman tutkinnan ja syytetyn syylliseksi julistamisen jälkeen tämä "häpeäpaalu" on mahdollinen.
Yhteiskuntamme on selvästi taantunut keskiajasta, silloin tuomittu sidottiin häpeäpaaluun vasta oikeuskäsittelyn ja tuomion jälkeen, ei sitä ennen. Ihme, ettei kanteluita ihmisoikeustuomioistuimiin tehdä enemmän. Kuinkahan pitkälle media uskoo voivansa jatkossakin mennä julkisten syytöstensä ja epäilyjensä kanssa - varsinkin epäillyn osottautuessa syyttömäksi - pelkäämättä seurauksia.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Oikeuslaitoksella ja medialla on puurot ja vellit sekaisin.

Oikeuslaitoksen tehtävä on turvata yhteiskunnan toimivuus, johon kuuluu kohtuullinen järjestys, mutta se ruokkii epäjärjestystä. Sen pitäisi olla puolueeton tekojen tuomitsija, mutta se langettaa tuomiot tekijän mukaan ohittaen oleellisimman velvollisuutensa suojata tasa-arvoisesti JOKAISEN maassa laillisesti asuvan ihmisarvoa.

Myös media pullistelee riippumattomuudessaan yhteiskuntajärjestystä romuttavasti, vaikka sen tarkoituksenmukainen tehtävä olisi nostaa esille yhteiskunnassa vallitsevia epäkohtia, joita kuuluisi korjata. Oikeuslaitoksen ihmisarvon ja yleisten ihmisoikeuksien polkeminen on yksi perustavanlaatuisimmista epäkohdista.
Roiskimisinnossaan median kuuluisi kuitenkin jättää vähintäänkin toipumisvara tuomituille ja varsinkin syyttömiksi todetuille syytetyille, jotta nämä voisivat palata yhteiskuntaan tolkun ihmiseksi.

Ratkaiseva osuus olisi tietenkin asiansa osaavalla korruptoitumattomalla oikeuslaitoksella, joka voisi rauhoitella mediaa. Median ylilyönneistä voisi nostaa kanteen itse loukattu, jolloin oikeudenkäyntikulut ja ylilyöntien vahingonkorvaukset määrättäisiin loukkaajan maksettaviksi.

Ylin vastuu yhteiskunnan toimivuudesta oikeuslaitos ja media mukaanlukien kuuluu demokraattisen yhteiskunnan kansanedustajille. Heidän tehtävä on toimia silloin, kun turvatun riippumattomuuden reunaehdot ylittyvät.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Julkisuudessa esiintyvät ihmiset ovat aina esikuvia ja esimerkkejä, erityisesti vallankäyttäjät. (Jokainen julkkis on jo vähintään epävirallinen piilovallankäyttäjä, vaikka ei itse sitä aina tiedosta). Siksi heiltä saa ja pitää odottaa keskimääräistä parempaa nuhteettomuutta ja siksi heille kuuluu myös julkinen häpeä tavanomaisen tuomion lisäksi.

Eri asia on, jos syytetty ei ole vallassa tai julkisuudessa, vaan saa mediahuomiota satunnaisesti (tai kenties etnisen taustansa vuoksi kuten Tapanilan tapauksessa). Silloin julkinen häpeä voidaan tuomiossa osaltaan lukea jo kärsityksi rangaistukseksi (kuten tutkintovankeus vankeustuomion tapauksessa) ja muuta rangaistusta voidaan alentaa. Häpeä on jo erittäin kova rangaistus useimmille.

Muuten toivoisin lehdistöltä enemmän tarkkuutta, että syytös saati epäily ei ole tuomio eikä lehdistö ole tuomari.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Uutisvirta

40
Kaupunginhallitusta vetävä Kyösti Oikarinen haluaa Ouluun samanlaiset kaupunkipyörät kuin Helsingissä – 600 pyörää ja 50 asemaa olisi sopiva määrä
25
IL: Hoitajat järkyttyivät lomarahaleikkausten summista – ”Jäsenkuntamme ihan raivona” 
6
Miksi tietokoneiden teho vain kasvaa kasvamistaan? Vastauksen tietää suomalaismies, jonka presidentti juuri palkitsi miljoonan euron Millennium-palkinnolla
5
Lääkereseptejä uusivat verkkofirmat ministeriön syynissä – Lääkäriliitto suhtautuu toimintaa kielteisesti
5
Jos kutsu käy, Ylivieskan uusi kirkkoherra Eija Nivala on kesän kansanedustajana
3
Oysissa kehitetty diabeetikoiden jalkahaavojen hoitoa, tavoitteena vähentää amputaatioita
3
Eurobarometri julki: EU-kriittisyys laskee Euroopassa – suomalaisten usko EU:n suuntaan silti heikentynyt

Etusivulla nyt

Paikallissää

Varoituksia voimassa!

Metsäpalovaroitus on voimassa maan etelä- ja keskiosassa, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa sekä seuraavissa Lapin kunnissa: Simo, Ranua, Posio, Kemi, Keminmaa, Tornio, Ylitornio, Tervola, Pello, Rovaniemi, Kemijärvi, Salla, Kolari ja Pelkosenniemi. Ruohikkopalojen vaara on suuri seuraavissa Lapin kunnissa: Muonio, Kittilä, Sodankylä ja Savukoski.

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Mannerheim oli hieno mies

232 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Porvarihallituksen lomarahaleikkauksien antia!!, jopa 700 euroa kesässä - JHL: ”Moni pienituloinen perhe on menettänyt monta lomamatkamahdollisuutta”

Jos 30 % lomarahasta on 700 euroa, ei todellakaan ole enää kysymys pienituloisesta. Siihen kun pitää olla noin 4200 euro... Lue lisää...
Kuka vei nimimerkin

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.5.

Naapurit

23.5.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

www.kaleva.fi/yrityspalvelut


stats-image