Siitä on päivää vaille tasan vuosi.
Juna pudotti asemalle, jonka laitureilla olin viimeksi norkoillut 25 vuotta aikaisemmin. Majoitus järjestyi silloin valtion puolesta Hiukkavaaran kasarmissa. Kyse oli vaatimattomasta yksiöstä, jonka jaoin 13 muun sällin kanssa.
Tällä kertaa, maaliskuun 1. päivä 2009, pääsin yksin asumaan kaksioon ja sentään ihan Oulun keskustaan.
Aivan turhaa ei ollut yliopiston käyminen.
Vuosi ei ole tehnyt meikäläisestä vielä oululaista. Muutaman havainnon ajattelin tähän kirjata Oulusta ja oululaisuudesta, kai vuosi sen verran katu-uskottavuutta sentään antaa.
Aloitetaanpa kallioparkista. Se hallitsi ensimmäistä työvuotta - ja opetti ensimmäisen perioululaisen ilmaisun, "jappasun". Ennen Oulua en ollut sanaa kuullut koskaan, kallioparkin aikana ja etenkin jäädyttämispäätöksen jälkeen monta kertaa päivässä.
Kallioparkki on hankkeena sikäli merkillinen, että sitä kannattaa edelleen suurin osa tapaamistani oululaisista vaikuttajista ja poliittisista päättäjistä. Valmista vain ei tule. Hinnastakaan rakentaminen ei oikeasti ole kiinni. 60 miljoonaa euroa ei merkitse Oulun kokoisen kaupungin strategisessa suunnittelussa yhtään mitään. Mikäli kallioparkki on kaupungin kehityksen kannalta ehdoton, se saisi maksaa vaikka 100 miljoonaa.
Jos parkkiluolasto joskus tehdään, ehdotan sen nimeksi "Jappasu".
Oulusta uhkaa tulla kuntaliitosten toteutumisen myötä Suomen viidenneksi suurin kaupunki. Turku jää taakse, jos valtuustot Oulussa, Haukiputaalla, Kiimingissä, Muhoksella, Oulunsalossa ja Yli-Iissä niin päättävät.
Uudessa kaupungissa olisi yli 190 000 asukasta, Suomen oloissa paljon. Mahtava luku, mahtava potentiaali ja mahtavat mahdollisuudet pärjätä yhä verisemmäksi muuttuvassa kisassa ihmisistä, yrityksistä ja valtiovallan huomiosta.
Kaupungin keskusta huokuu huonosti kaupungin todellista kokoa. Oulun keskustan ohi voi ajatuksissaan kävellä huomaamattaan. Moni paljon pienempi kaupunki Suomessa näyttää ja tuntuu Oulua suuremmalta, koska ne ovat onnistuneet keskittämään kauppansa ja palvelunsa valtaosin yhdelle rajatulle alueelle. Kun kansalaiset kuitenkin käyttävät autoja, heidät on ohjattu parkkihalleihin maan alle.
Muualla näin on nähty viisaaksi, Oulussa ei ole. Ennemmin kynnetään pellot marketeiksi, milloin hiilijalanjäljellä, milloin rahalla perustellen.
Jappasulle, vatvomiselle, löytyy aina peruste, päätöksenteolle ei millään.
Satakuntaan voi jäljittää sanonnan, jonka mukaan "oman menetyksen voi aina kestää, mutta naapurin menestystä ei millään". Samaa mentaliteettia olen jäljittänyt Oulustakin.
Miljoonaomaisuuksia keränneitä ihaillaan ja samalla kadehditaan vallan mahdottomasti, vaikka Suomen verotuksella miljonäärit eivät ole ongelma - paremminkin se, ettei heitä ole tarpeeksi.
Myös masokistinen itsensäsurkuttelu on keskustelupalstoilla, muun muassa Kalevan Juttutuvassa, jalostunut huippuunsa. Kärppien yksi tappio aiheuttaa hirveän voivottelun ja tulvan mielipiteitä, joissa kaikki on mennyt eikä jääkiekossa tapahdu Oulussa koskaan enää mitään hyvää.
Vähän etäämpää katsoen moni kaupunki korottaisi veroäyriään saadakseen liigatasoisen jääkiekkojoukkueen, jonka antamaa näkyvyyttä esimerkiksi television parhaana katseluaikana on muuten vaikea saada millään järkevällä rahasummalla.
Oulu on kartalla, eikä vähiten Kärppien ansiosta.
Korkea työttömyys oli ja on ollut suurimpia kokemiani yllätyksiä Oulussa. Edes pitkään jatkuneen talouden nousukauden aikana työttömyysprosentti ei sujahtanut alle kymmenen. Nyt työttömyysprosentti on jo 13. Nuorisotyöttömyydessä Oulu on maan kärkitiloilla.
Sijoituksessa ei ole mitään hurrattavaa. Missään tapauksessa suuri nuorten määrä ei saisi olla kaupungille yhtä aikaa mahtava potentiaali ja mahtava ongelma. Taas kerran yhdeksässä kymmenestä Suomen kunnasta ja kaupungista pulma on juuri siinä, kun nuoret karkaavat muualle.
Olemisen sietämättömään voivotteluun ei kannata ryhtyä nytkään. Lama on rusikoinut Oulua kovalla kädellä, kuten muutakin Suomea. Mitään ei ole menetetty, päinvastoin. Pessimistien pitäisi muistaa, ettei koskaan mene niin huonosti, etteikö jollakulla menisi vielä huonommin. Jos ei muusta saa lohtua, niin siitä.
Jäi Nokia tänne tai ei, tällä osaamisen tasolla pitää pystyä enimmäkseen muuhun kuin surkutteluun.
Jappasusta puhumattakaan.
Kommentoi
Päätoimittaja Mantila on "kerman" asialla, ei perusoululaisen tai yleensä pohjoissuomalaisen. Harmin paikka.
Sen lauluja laulaa, jonka mainosrahoja saa. On kai syöty liikaa lohikeittoa Pehkolanlammella? Säilyttäkää vanha keskusta ja siirretään virastot uuteen moderniin keskustaan. Puu-Tuira on jo tuhottu, joten ottakaa järki käteen. Typeryyksien estäminen ei ole jappasua. Turun tauti on lievä nuha tähän oululaiseen koplaamiseen verrattuna
Oululaiset, suurin osa on fiksua kansaa. Vaikka juttutuvasta (ja Kalevan kolumneista) saa toisenlaisen kuvan. Olen 60-luvulla syntynyt oululainen. En tunne tätä nykyistä oulua omakseni. Ongelmia ja jappasua tulee lisää kun kuntaliitos toteutuu. Aina on helpompi tuhlata näkymättömän ja tuntemattoman massan verorahoja, kun olla vastuullinen naapureillen. Tiedätkö Mantila, että 70-luvullakin Oulu oli nuorisotyöttömyydessä/työttömyydesä ihan huippua! Me ollaan pohjoisessa, eikä meitä kukaan auta, jos ei auteta itseämme. Muutamat toimittajat kyllä urakalla pilkkaa..Täällä ei juuri valtion virastoja tai työpaikkojakaan ole. Lipponen hävitti täältä armeijankin ja mm. rakennusmestarikoulutuksen, kun Oululla ny sattui silloin menemään vähän paremmin....(ei ollut ihan henkitoreissaan sillä hetkellä). Siltikin, luotan oululaisiin ja pohjoissuomalaisiin. Me pärjätään. Mutta toistemme tuella.
Juu, jappasu kallioparkin edullisuudesta saisi jo loppua. On se kumma että tässä 100 miljoonaa ei ole mitään, mutta kun rahaa kysytään muualle niin ei sehän onkin valtava summa. Eikö tosiaan Ouluun mahdu muuta kuin itku kallioparkista, kärppien ylistäminen ja Nokian mainitseminen?
Olisi kannattanut jatkaa sitä yliopisto-opiskelua, looginen ajattelu ja analyyttinen päättelykyky olisi ehkä päässyt kehittymään siinä määrin tai edes sen verran että kirjoittaja pystyisi tekemään oikeita johtopäätöksiä. Toisaalta tyhjän jappasu on tyypillistä päätoimittajille ja toimittajille diplomaateista puhumattakaan - ehkä se on vaadittavakin ominaisuus. Nämä tapaamasi "oululaiset vaikuttajat ja poliittiset päättäjät" ovat aina mielellään käyttämässä veronmaksajien rahoja - enimmäkseen heidän omia intressejään palvelevaan kohteeseen. Strategisen suunnittelun kannalta olennaista on mainitsemasi nuorisotyöttömyys, sen poistaminen, peruspalvelujen turvaaminen sekä yritystoiminnan ja innovaatioiden edellytysten turvaaminen. Kuntaliitosten myötä esimerkiksi Yli-Iin Tannilan asukkaita tuskin lämmittää tietoisuus vero- tai muiden rahojen käytöstä mihinkään maan alle investoitavaan - muuhun kuin omaan arkkuun. Suomalaiseen kaupunkimaiseman erityispiirteet tai sen puutteet ovat perimmältään arkkitehtikoulutuksen tulosta, jota enemmän tai vähemmän sääntelevät kaupunkikohtaiset kaavamääräykset. Samalla tavalla minkä tahansa kaupungin keskustan ohi voi kävellä tietämättään ilman karttaa - missäpäin tahansa maailmaa ja kaupungin koosta riippumatta. Tämänkertainen kolumnisi jatkaa aiempien tapaan Oulussa olemisen sietämätöntä surkuttelua savolais-satakuntalaisen sanonnan naapurin menestyksestä toteutuessa kaikissa merkityksissään.
Täyttä asiaa.
Näin kainuulaisena sanoisin, että kyllä se jappasu on tuttu sana myös Kainuussa.