Hallitus on luvannut ratifioida saamelaisten oikeudet turvaavan alkuperäis- ja heimokansoja koskevan ILO-sopimuksen numero 169 tällä vaalikaudella. Oikeusministeriölle annetuissa ministeriöiden lausunnoissa osassa todetaan, ettei esteitä ratifioinnin valmistelulle ole.
Osassa lausuntoja palataan ratifiointia tähänkin asti estäneisiin periaatteellisiin kysymyksiin, jotka vaativat ratkaisua.
Kyse on juuri niistä samoista asioista, joista ei ole päästy vuosikymmeniä jatkuneista selvityksistä ja tutkimuksista huolimatta yhteisymmärrykseen. Ja asiat ovat junnanneet paikallaan.
Olisikohan tällä kertaa kuitenkin niin, että laajapohjainen hallitus vie asiaa eteenpäin kuten kuntauudistusta! Lapin kansanedustajat ovat jo tässä vaiheessa asettuneet vastustamaan sopimuksen ratifiointia.
Lausuntopinosta nousee toistuvasti esiin kysymys maanomistuksesta ja alkuperäiskansan identifikaatiosta. Maanomistus onkin kiperä kysymys, sillä 90 prosenttia saamelaisten kotiseutualueesta on valtion maita, käytännössä liikelaitoksena toimivan Metsähallituksen hallinnoimia.
Maanomistusoikeuksien määrittely tekee kipeää.
Toteutuessaan sopimus velvoittaa tunnustamaan saamelaisille omistus- ja hallintaoikeuden niihin maihin, joilla saamelaiset perinteisesti asuvat.
Lisäksi on turvattava oikeudet käyttää alueita, joita perinteinen toimeentulo edellyttää.
Onko valmiutta sille, että hallitus takaa ja turvaa saamelaisten perinteisesti asuttamien maiden omistus- ja hallintaoikeudet? Merkitseekö pitkäaikainen käyttö omistusoikeuden syntymistä?
Eikö omistusoikeuspohja ratkennutkaan isojaossa? Miten sopimus toteutuessaan vaikuttaa alueen väestöryhmien asemaan?
Entä saamelaisuuden määritelmä. Ovatko kaikki saamelaiset jo saamelaiskäräjien vaaliluettelossa vai pitäisikö panna painoa myös väljemmille tulkinnoille ja itseidentifikaatiolle?
Saamelaiskäräjät muistuttaa, että uusia oikeudellisia tai historiallisia selvityksiä ei enää tarvita, vaan lainsäädäntöä voidaan kehittää ILO 169-sopimuksen mukaiseksi. Ajankohta sopii myös kuntauudistukseen.
Sen sijaan tarvitaan poliittista tahtoa. Sopimus on joko hyväksyttävä sellaisenaan tai hylättävä. Sen mukaan on elettävä, jos siihen mennään ja pulinat pois.
Saamelaiskäräjät katsoo, että sopimuksen tunnusmerkistöt täyttyvät. Saamelaiset ovat säilyttäneet kokonaan tai osittain sosiaaliset, taloudelliset, kulttuuriset ja poliittiset instituutionsa, jotka ovat sopimuksen ehtoja. Esimerkkinä muun muassa kolttaneuvosto ja siitajärjestelmä, kieli ja kulttuuri.
Sopimuksen toteuttamiseen tarvitaan sitten aimo annos käräjien ja valtion aitoa yhteistyötä ja vuorovaikutusta.
Toistaiseksi yksikään hallitus ei ole tarttunut poroa sarvista ja hoitanut asiaa kuntoon. Kiusallinen asia on lakaistu maton alle ja odoteltu ajan hoitavan sen pois päiväjärjestyksestä. Päätöksillä alkaa olla kiire, sillä yli puolet saamelaisista ja peräti kolme neljästä lapsesta asuu jo jossain muualla kuin kotiseutualueella.
Suomi on saanut toistuvasti moitteita kansainväliseltä yhteisöltä siitä, että alkuperäiskansan kohdalla asiat eivät ole yleissopimuksen edellyttämällä tolalla.
Viimeksi juhannuksen alla Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu muistutti asiasta. Euroopan neuvoston ministerikomitea, YK:n ihmisoikeussopimusten valvontaelin, erityisraportoija ja lukuisat muut ovat vuosien varrella suosittaneet, mitä Suomen pitäisi tehdä.
Suomi esiintyy mielellään alkuperäiskansojen ja vähemmistöjen puolustajana muualla maailmassa, mutta innostus lopahtaa, kun astutaan omalle reviirille.
Asiat ovatkin arkoja ja kyse on merkittävistä taloudellisista ja sosiaalisista muutoksista.
Saamelaiskäräjien tukena on kuitenkin historiallinen hetki, kun Suomi pyrkii YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi vuosille 2013–2014. Se luo poliittista painetta panna omat nurkat kuntoon, jotta Suomi olisi uskottava toimija.
Kommentit