Suuret ikäluokat ovat onnistuneet jättämään lapsilleen ja lapsenlapsilleen hyvän maan. Jopa käsite köyhyydestä on luotu uusiksi: vähäosainen ei enää kärsii nälästä ja kengättömyydestä vaan lihavuudesta ja laajakaistattomuudesta. Vaikka nuorten elinolot ja terveystottumukset ovat kehittyneet hyvään suuntaan, terveys ei ole. Miten tässä näin kävi?
Suuri enemmistö nuorista voi hyvin, mutta huonosti voiva vähemmistö on kipeä ongelma koko yhteiskunnalle. Yhä nuorempiin ikäluokkiin iskevät elintasosairaudet, päihdeongelmat ja syrjäytyneisyys ovat paitsi surullisia ilmiöitä, myös hyvin kalliita hoitaa. Varhaisen puuttumisen välttämättömyys ei vieläkään ole täysin auennut päättäjille, ja tulevaisuudessa maksettavaksi lankeava lasku kasvaa koko ajan.
Masentunutta morsianta alttarille taluttava ylipainoinen nuorukainen ei onneksi ole seuraavan isänmaanrakentajien sukupolven koko kuva. Ongelmilla on kuitenkin usein tapana siirtyä perintönä polvelta toisella. Sosioekonomiset terveyserot näkyvät sietämättömän selvästi:
tupakoinnissa, päihteiden käytössä ja ravitsemuksessa on selviä eroja riippuen siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan nuori kuuluu.
Joka viides peruskoulun yläluokkalainen ja lukiolainen kokee, ettei kouluterveydenhuolto toimi hyvin. Tarvetta apuun kyllä olisi, sillä yhä useampi koululainen kokee masennusta ja uupumusta.
Puheet pullamössösukupolvesta kopsahtavat aikuisen moittijan omaan nilkkaan. Me päätämme, mihin suuntaan maata ja maailmaa viemme. Esimerkki, rajat ja nuoria vievä viihdeteollisuus tulevat aikuisilta. Ylipainoinen, masentunut ja tupakoiva nuori on ohjia pitävän aikuisen luomus.
Kasvatusvastuuta sysätään kernaasti koululle. Uravanhemmilla ei ole lapsilleen aikaa, urattomilla taas on usein tarpeeksi tekemistä omankin elämänsä hallinnassa. Lapset ja nuoret kuitenkin kaipaavat vanhempiensa tukea, kiireetöntä juttutuokiota ja kannustusta. Heidän tehtävänsä ei ole pyytää apua, vaan vanhempien on sitä tarjottava.
Jorma Ollila otti hiljattain esille suomalaisten nuorten miesten ongelmat, mutta puututtavaa on toisaallakin. Masentuneisuus synkistää etenkin tyttöjen elämää. Enemmän kuin joka kymmenes teini-ikäinen tyttö kokee elämänsä kurjaksi. Väärät kauneusihanteet, yliseksuaalinen kulttuuri ja joka paikkaan vyöryvä aivoton viihde eivät tee matkaa kohti aikuisuutta ainakaan helpommaksi. Kaiken tämänkin tarjoavat aikuiset, rahan ehdoilla.
Kansanterveyslakia on muutettu niin, että kuntien terveyttä edistävää ja sairauksia ehkäisevää työtä tuetaan. Kunnilla on suuri valta ja vastuu siitä, että muutos todella tapahtuu.
Lastensuojelun kulut rasittavat jo nyt tuntuvasti monen pienenkin kunnan taloutta. Jotta kehitys voitaisiin kääntää, perheiden ongelmiin on puututtava ajoissa.
Väestöryhmien väliset erot elinikäodotteessa kasvavat. Nyt 35-vuotias työntekijämies elää keskimäärin 74-vuotiaaksi, johtavassa asemassa oleva ikätoveri kuusi vuotta vanhemmaksi. Naisilla ero on puolta pienempi.