Miksi taloustiede keksittiin? Jotta sääennustajat näyttäisivät luotettavilta.
Entä miksi astrologia keksittiin? Jotta taloustiede näyttäisi luotettavalta!
Taloustieteen uskottavuudelle naljaileva vitsi on vanha, mutta kummasti se nousi mieleen tiistaina, kun sekä Pellervon taloustutkimus PTT että Nordea julkistivat arvionsa Suomen talouden kehityksestä.
Siinä missä Nordea arvioi talouden kasvavan tänä vuonna puoli prosenttia PTT ennusti talouden supistuvan vajaan prosentin verran.
Nordean mukaan vaisu talousnousu lepää yksityisen kulutuksen varassa, mutta vienti alkaa kuitenkin elpyä vuoden loppua kohti. PTT:n ennusteessa vienti ei vedä ja kotimaisen kulutuksen kasvu lähes pysähtyy.
Tieteessä tapahtuu -lehdessä käytiin pari vuotta sitten räväkkä keskustelu taloustieteen perimmäisestä olemuksesta. Sen aloitti Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen kirjoituksellaan Miksi taloustieteilijöitä vihataan?
Kanniainen teki selvän erottelun tieteen ja ennusteiden välillä: suhdanne-ennusteet eivät ole taloustiedettä.
Hänen mukaansa ennusteita laativat ”vain ja ainoastaan alan soveltavat tutkimuslaitokset sekä talouspolitiikasta vastuussa olevat. Ne eivät ole tiedettä eivätkä edusta tieteellistä perustutkimusta”.
Seurannut väittely keskittyi paljolti taloustieteen teorioihin, joiden seuraaminen todisti toisen Kanniaisen väitteen: alan ulkopuoliset eivät juuri kykene lukemaan niitä.
Kansantajuisiakin näkemyksiä sentään löytyi, yhtenä tärkeimmistä se, että taloustieteen tila olisi vain akateeminen ongelma, ellei taloustieteellä olisi niin huomattavia poliittisia ja sosiaalisia seurauksia.
Koska suhdanne-ennusteita laativat analyytikot ovat useimmiten taloustieteen koulutuksen saaneita, on vähintään loogista olettaa, että heidän osaamisensa perustuisi taloustieteen teorioihin. Jos näin ei ole, millä opeilla ennusteita sitten tehdään?
Kanniainen puolustautui kertomalla, että taloustiede kyllä kehittää ennustemenetelmiä, mutta on kohtuutonta vaatia ennusteilta suurta tarkkuutta. Hän kutsuikin suhdanne-ennusteita suhdannearvauksiksi.
Kanniaisen mukaan talouden tuleva tila riippuu paljolti ennakoimattomista tekijöistä kuten sodista, talouteen tulevista sokeista, politiikkavirheistä sekä tietysti ihmisten käyttäytymisestä.
Mitä virkaa tällaisilla ennusteilla sitten on, voisi maallikko kysyä.
”Hyvä taloustiede on enemmän kuin mahdollista”, lohdutti puolestaan Lawrence W. Reed pari viikkoa sitten Libera-säätiön blogiin kirjoittamassaan artikkelissa. Ironista kyllä, se käsitteli enimmäkseen huonoa taloustiedettä.
Myös Reed muistutti ihmisten käyttäytymisen arvaamattomuudesta, mutta lisäksi siitä, että taloustieteilijät ovat itsenäisiä yksilöitä.
Siten myös heidän arvonsa ja eettiset päätelmänsä eroavat toisistaan.
Lisäksi taloustieteilijät saattavat Reedin mukaan olla eri mieltä, koska heillä on erilaista tietoa, riittämätöntä tietoa tai ei lainkaan luotettavaa tietoa. Tämä ei kuulosta kovin optimistiselta lähtökohdalta.
Reed vakuutti kuitenkin, että hyvän taloustieteen saavuttaminen alkaa, kun alamme ymmärtää, mitä huono taloustiede on. Saa nähdä, milloin tästä päästään yhteisymmärrykseen.
Kun hallitus nyt paljolti suhdanne-ennusteisiin nojautuen päätti tulla lompakolleni veronkiristysten muodossa, täytynee vain toivoa että ennusteet osuvat oikeaan.
Kanniainenkin nimittäin myönsi, että taloustieteellisen koulutuksen saaneella virkamieskunnalla on merkittävä painoarvo eri ministeriöissä.