Kolumnit

EU:n puo­lus­tusyh­teis­työn hämärät päämäärät

Kolumnit 10.11.2017 12:00
Kristi Raik

Valtaosa EU-maista ilmoittautunee ensi viikolla virallisesti mukaan unionin ’pysyvään rakenteelliseen puolustusyhteistyöhön’. Kyseessä on kunnianhimoinen, mutta käytännönläheinen yritys vahvistaa Euroopan puolustuskykyä. Jäsenmaat ovat erimielisiä yhteistyön pidemmän aikavälin päämääristä.

Jostakin olennaisesta ollaan yhtä mieltä: Euroopan puolustuskykyä pitää vahvistaa. Yhteistyön keskiössä on suorituskykyjen lisääminen: nyt puhutaan lennokeista, helikoptereista, tankeista ja kybervalmiuksista, joita jäsenmaiden on tarkoitus hankkia tai kehittää yhdessä EU:n tuella.

Keskustelun painopiste on siis siirtynyt yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan instituutioiden vahvistamisesta siihen, mitä EU-maat itse asiassa pystyvät tekemään sotilaallisin keinoin.


Varsinkin Ranska
, josta Brexitin myötä tulee EU:n suurin sotilasmahti, suosii tällaista käytännöllistä lähestymistapaa. Sen tavoitteena on EU:n vahvempi kyky toteuttaa operaatioita etenkin Afrikassa, jonka epävakaus vaikuttaa vahvasti eteläisen Euroopan turvallisuuteen.

Toisaalta Saksan arvellaan edelleen olevan enemmän kiinnostunut yhteisten instituutioiden vahvistamisesta kuin varsinaisesta sotilaallisesta toiminnasta. Maan valmiutta osallistua sotilaallisiin operaatioihin rajoittaa historian painolasti. Toisen maailmansodan jälkeen Saksa on asettanut hyvin tiukat raamit sotilaalliselle voimalleen ja on paljon haluttomampi osallistumaan operaatioihin kuin esimerkiksi Ranska.


Toinen keskeinen
muutos on se, että EU:n puolustuspolitiikan painopiste on viime vuosina siirtynyt kriisinhallinnasta kohti EU:n oman turvallisuuden vahvistamista. EU on pahasti epäonnistunut tavoitteessaan lisätä vakautta naapurimaissa; niinpä nyt päällimmäisenä huolena on suojautumien naapuruston epävakaudelta.

Uusi käytännöllinen ote vie huomion väliaikaisesti pois erimielisyyksistä koskien EU:n puolustuspolitiikan pidemmän aikavälin tavoitteita. Ranska korostaa perinteisesti Euroopan strategista autonomiaa; Saksa puolestaan haluaa vaalia transatlanttista suhdetta, vaikka siinä eletäänkin nyt vaikeita aikoja. Euroopan sotilaallisen kyvyn vahvistaminen palvelee sekä niitä, jotka tavoittelevat EU:n suurempaa itsenäisyyttä suhteessa Yhdysvaltoihin että niitä, jotka haluavat varmistaa USA:n sitoutumisen Euroopan turvallisuuteen jatkossakin.


Yhdysvaltojen
roolin heikkeneminen on joka tapauksessa mahdollinen skenaario, johon on syytä varautua. Joillekin se näyttää olevan tervetullut mahdollisuus, jota EU:n tulisi hyödyntää. Toisille se on pikemminkin uhkakuva, johon pitää varautua siten, että varautuminen ehkäisee sen toteutumista.

Toinen tulevaisuudessa häämöttävä kysymys, josta jäsenmaiden välillä ja myös maiden sisällä ollaan erimielisiä, koskee EU:n yhteistä puolustusta. EU:n perussopimuksen eli Lissabonin sopimuksen mukaan yhteinen puolustuspolitiikka ’johtaa yhteiseen puolustukseen, kun Eurooppa-neuvosto niin yksimielisesti päättää.’

Nyt on agendalla käytännönläheinen puolustusyhteistyö, joka ei ota kantaa tähän asiaan. Pysyvä rakenteellinen yhteistyö ja muut ajankohtaiset hankkeet eivät muuta EU:n luonnetta puolustusliitoksi eivätkä liittovaltion suuntaan. Yksimielistä päätöstä yhteisestä puolustuksesta ei ole näköpiirissä.

Komission presidentti Jean-Claude Juncker puhui vielä viime vuonna yhteisestä EU-armeijasta, muttei ole käyttänyt kyseistä käsitettä tänä vuonna johtuen useiden jäsenmaiden vastalauseista.

Monessa jäsenmaassa korostetaan, ettei nyt valmisteilla oleva puolustusyhteistyö vähennä jäsenmaiden turvallisuuspoliittista suvereenisuutta. Sotilaalliseen toimintaan osallistumisesta päätetään jatkossakin kansallisella tasolla. Käytännössä kuitenkin yhteistoiminnan ja yhteisten suorituskykyjen merkitys kasvaa ja sitoo maita yhteen.

Lisääntyvä EU-yhteistyö voi vahvistaa myös Natoa. EU:n piirissä kehitettävien yhteisten voimavarojen käyttöä ei ole rajattu vain EU-lipun alla toteutettaviin operaatioihin, vaan niitä voidaan periaatteessa yhtä lailla käyttää YK:n tai Naton operaatioihin tai jäsenmaiden kansallisen puolustuksen tarpeisiin.

Suomi on pitänyt vahvasti esillä niin ikään Lissabonin sopimukseen sisältyvää keskinäisen avunannon velvoitetta. Muissa jäsenmaissa on kuitenkin ollut kovin vähän kiinnostusta kyseisen artiklan (42.7) korostamiseen. Tämä heijastaa yhteisymmärrystä siitä, että alueellinen maanpuolustus kuuluu Naton tontille.

On varsin hämmentävää, että EU-puheessa viljellään Euroopan strategisen autonomian käsitettä, mutta alueellinen maanpuolustus rajataan sen ulkopuolelle. Suomen panostus puolustusyhteistyöhön Yhdysvaltojen ja Naton kanssa kertoo omaa kieltään odotuksista EU:ta kohtaan.

Kirjoittaja Kristi Raik on vanhempi tutkija Ulkopoliittisessa instituutissa.

MAINOS

Kommentoi

että missä määrin EU:n turvallisuusjoukot on tarkoitettu komission mielessä EU:n omia kansalaisia vastaan. Komission yritys hävittää kansalaisten aseet ei kerro hyvää. Mitä vaikuttaa pyrkimys kieltää lyijy? Lyijy on nykyaikaisten pistooli- ja kiväärikaliiperisten aseiden, sekä haulikoiden hyvin tärkeä luotimateriaali. Jos lyijy kielletään, niin suurin osa nykyaseista menee virattomiksi ilman isoa remonttia. Jotta nykyaseilla voitaisiin ampua lyijykiellon jälkeen tarkasti, niin niihin joudutaan vaihtamaan piiput. Lyijykielto näyttää vain komission uudelta asekieltokeinolta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

On sekä säälittävää että erittäin vaarallista EU-maiden roikkua USA:n armoilla tääskin elintärkeässä asiassa. Ei EU:lla eikä Euroopan mailla ole tulevaisuutta ilman EU:n omaa riippumatonta velvoittavaa puolustusratkaisua - siis Natosta riippumatonta. Pikkuruiset kyläpäälliköt käyttävät tarmonsa aluidensa itsenäistymispyrkimyksiin tai jopa Brexiteihin samalla tuhoten Euroopan tulevaisuuden maailman mahtien Kiina ja Intian rinnalla - USA käy jo kuolinkamppailuaan, sen mahti on mennyttä. EU:n on aika ottaa paikkansa maailman suurimpien ja voimakkaimpien mahtien joukossa - ja USA:n kannattaa tehdä kiltistiu yhteistyötä suuremman edessä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Strategiset toiseikat, maantiede, tekee EU:n uskottavan täydellisen puolustuksen lähes mahdottomaksi. Ydinaseet jo olemassa olevien sotilaallisten supervaltojen käytössä vaativat periaatteesa sekä syvyyttä että kokoa. Läntinen ydinase on uskottava USA:n ja Kanadan syvyyden ja Artlantin valvonnan kanssa. Pohja siis vaatii lajaa liitoutumaa. Ja USA tulee olemaan vielä pitkän ajan johtava sotilasmahti.

EU:n tulisi tuottaa kuitenkin omat sotilaansa. Sen jäsenillä tulisi olla yhdenvertaiset velvoitteet näissä asioissa. Suomi kävisi hyvin esimerkiksi. Se ja Ruotsi eivät sitä kuitenkaan ole Itämeren valtioina. Sinne voi nykyään kuka tahansa ajaa ydinasein. Niiden pito siellä on jo uhka kaikille rantavaltioille.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Yhdysvallat on maailman suurin talous ja maailman teknologiajohtaja ja maailman suurin investoija. Venäjän trollien kannattaa olla enemmän huolissaan kurjistuvan Venäjän tulevaisuudesta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Pitihän sitä Penttijuhanin ja Ison Myyn tulla puolustamaan tuota kuolevaa kansaa jota Yhdysvalloiksi on kutsuttu! On se vain niin, että joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu. Ja se näköjään käy mitä suurimassa määrin toteen Usan kohdalla. Ei siinä auta Penttijuhanin eikä Myynkään huutelut vaikka he kyllä panevat parastaan. Joten valitan, kun tulette kohtaamaan totuuden, se on karvasta!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Suomen panostus kertoo ensi sijassa vallitsevan hallituksen heikkoudesta. Suomi ei pysty yhteistyöhön Ranskan Afrikan vaaroihin suuntautuneen aidon huolen kanssa, Suomen puolustuskukot ovat USA-NATO hurmiossa sokeita EU:n monikansallisuudelle Saksan pitäessä edelleen lippuaan vakan alla. Saksa ei tosiasiassa vieläkään ole vapautunut USA:n ikeestä. Suomesta puuttuu armeijalta ranskan kielen taito ja sotilasdiplomatia. Suomalainen ajaa tukkansa amerikkalaisittain lyhyeksi ja syöksyy suinpäin harjoituksiin milloin minnekin joka neljäs päivä vuoden ympäri.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Olet väärässä. Harjoitukset on määritelty ja sovittu pitkälle aikajänteelle.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

EU:n keskinäinen avunanto on varsin selvä velvoite. Mutta sen laadusta ei ole selvyyttä. Paketti laastaria voi riittää, jos jäsenmaata pommitetaan. EU:lla ei ole esikuntia, joita on Natolla. Mutta USA, josta Naton uskottavuus ensi kädessä riippuu, oli valmis pitämään Berliiniä NL:n uhkaa vastaan myös ennen ja ilman Natoa. Kun sen oma lainsäädäntö voi tehdä vaikeaksi sodan julistamisen, se pitää joukkoja jäsenmaissa. Ne puolustautuvat myös ilman sodan julistamista.

EU:n kohdalla vanha pulmana on sekin, että aina aktuellissa Afrikassa sotilaallisetkin jutut ovat osin siirtomaa-ajan tuotetta. Eli eri Euroopan kieliä puhuvat itsenäiset maat tarvitsevat entisiä isäntiä, joiden vaikutusvalta ei kadonnut kolonialismin käsitteen hävitessä. Kukaan ei oikein tiedä, kuka joissakin presidenttien palatseissa määrää.

Mutta Suomi siis osallistuu siellä ja Lähi-Idässä, vaikka sen oman sotilaallisen puolustuksen käytäntö ja tosi toimivuus ovat yhä osin epäselviä. Nato on avoin optiona, minkä reaalinen mekitys on kyseellinen. Tosi merkitystä oli aiemmin sillä, että NL:n tulo Suomeen olisi vienyt Ruotsin Natoon. Se ei olisi oikein kannattanut. Balttia on nyt Natossa. Siellä on noita joukkoja, jotka puolustautuvat jos tarpeen. Mutta kenelle Itämeri kuuluu? Se on Eu-maiden keskellä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kristi yrittää epätoivon vimmalla NATOttaa mutta kun ei se onnistu.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kun seuraa näilläkin foorumeilla keskustelua Natosta niin usein se näyttää perustuvan luulemuksiin, ei tosiasioihin. Toisiasiat puoltavat Suomen Nato-jäsenyyttä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kannattaisi tutustua tosiasioihin kaikista USAn tekemistä lukemattomista rikoksista ihmiskuntaa kohtaan. Nämä tosiasiat aina unohtuvat NATOhöppänöiltä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Siinä sarjassa Neuvostoliitto ja Venäjä ei jää lainkaan jälkeen. Päinvastoin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Suuri sotaharjoitus 2021

219 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Suuri sotaharjoitus 2021

Venäjä ei yksin omista kansainvälisiä vesiä. Suomi itsenäisenä maana voi kutsua tänne ketä itse haluaa. Siihen ei tarvit... Lue lisää...
Luvat ja valtuudet k...

Jari ja sarjakuvat

Jari

22.4.

Naapurit

23.4.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

www.kaleva.fi/yrityspalvelut


stats-image