Kolumnit

Ensimmäinen vertaistensa joukossa

Kolumnit 26.1.2018 12:00
Jenni Karimäki

Äänestäjien keskuudessa vallitsee varsin suuri yksimielisyys siitä, että presidentiksi valittavan henkilön tärkein ominaisuus on arvojohtajuus. Enemmistö toivoo myös presidentille lisää valtaa. Hänen tulee puhua suomalaisille tärkeistä, myös presidentin valtaoikeuk-sien piiriin kuulumattomista asioista. Katsotaan, että arvojohtajuus antaa presidentille mahdollisuuden nousta päivän politiikan kiistojen yläpuolelle ja ilmaista mielipiteensä myös sisäpolitiikan kysymyksiin.

Muutokset presidentinvaalien luonteessa ja presidentin tehtäväkentässä ovat edesauttaneet arvojohtajuuden korostumista valtionpäämiestä tai -naista valittaessa. Presidentin valtaoikeuksien kaventamisen jälkeen presidentti ja arvojohtajuus on yhteiskunnallisessa keskustelussa liitetty lähes erottamattomasti toisiinsa. Presidentin valtaa pyritään näin ulottamaan alueille, joilla sitä ei virallisesti enää ole.

Presidentinvaalista on muodostunut henkilövaali, jossa äänestäjän puoluevalinta on varsin merkityksettömässä roolissa. Puolueet eivät enää ole presidentintekijöitä, vaan ratkaisun tekee äänestäjä. Presidenttiehdokkaan persoona ja arvopohja ratkaisevat, sillä esimerkiksi presidentin valtaoikeuksien ytimeen kuuluvista ulko- ja turvallisuuspolitiikan suurista linjoista ehdokkaat ovat enimmäkseen samaa mieltä.

Arvopohja onkin yksilön eettinen kompassi. Se kertoo, millaiseen yhteiskuntaan hän uskoo ja millaisten ihanteiden eteen hän haluaa tehdä työtä.

Jytkyt, antijytkyt ja äänestäjien lisääntyvä liikkuvuus eri puolueiden välillä ovat kuitenkin osoitus siitä, että ihanteellinen innostus muuttuu herkästi turhautumiseksi.

Arvot tai arvojohtajuus onkin viime kädessä varsin hankalasti konkretisoituva ja realisoituva käsite. Yksilöiden arvoarvostelmien taustalla voi olla hyvinkin yhtenevä peruslähtökohta - esimerkiksi Suomen alueellisen koskemattomuuden takaaminen - mutta johtopäätökset tämän saavuttamiseksi voivat erota ratkaisevasti toisistaan: toisille ulkoisen turvallisuuden takaa NATO, toisille liittoutumattomuus.

Epämääräisyydestään huolimatta arvojohtajuuden käsite luo mielikuvan yhteisesti jaetusta arvopohjasta. Suomalaisesta yhteiskunnasta löytyykin joitain suhteellisen kiistattomia perusarvoja, kuten lähimmäisen rakkaus tai hyvinvointiyhteiskunnan kannatettavuus. Viime kädessä arvopohja kuitenkin rakentuu jokaisen äänestäjän ja presidenttiehdokkaan omakohtaisista kokemuksista, mielipiteistä tai ideologiasta.

Tämä asettaa suuria vaatimuksia arvojohtajuudelle ja sen legitimiteetille. Koska kansanvaltainen yhteiskuntajärjestyksemme perustuu enemmistön vallalle, ei yksimielisyydelle, on vääjäämätöntä, ettei presidentin edustama arvojohtajuus vastaa kaikkien kansalaisten näkemystä. Miten hyvin enemmistön valinta voikaan lopulta edustaa koko kansaa ja olla koko kansan arvojohtaja?

Haasteista huolimatta äänestäjät kuitenkin toivovat presidentiltä ennen muuta arvojohtajuutta, ja tätä asemaa myös ehdokkaat itse pyrkivät korostamaan. Tuula Haatainen näkee presidentin mielipidejohtajana. Pekka Haavisto kehottaa kansaa äänestämään Suomen omien arvojen mukaisesti. Sauli Niinistö karsastaa arvojohtajan viittaa, mutta määrittelee itsensä kuitenkin arvojohdattelijaksi.

Yksilön korottaminen arvojohtajan asemaan on kaksiteräinen miekka. Vaarana on, että arvojohtajan näkemykset koetaan ainoiksi hyväksytyiksi, mikä itsessään on sen kansalaisia yhdistävän ja kokoavan tavoitteen vastakohta, mitä arvojohtajuudelta haetaan. Jos oma arvopohja eroaa arvojohtajaksi mielletyn näkemyksestä, voi kokea, ettei kuulu joukkoon.

Onko niin, että presidentiltä toivottu arvojohtajuus tiivistyykin ennemmin kyvyksi toimia kansakunnan yhdistäjänä ja sovittelijana kuin arvo- ja mielipidejohtajana?

Presidenttiehdokasta valitessa olisikin hyvä pohtia ehdokkaan arvopohjan lisäksi tämän kykyä ymmärtää erilaisia näkemyksiä. Arvojohtajuus ei ole niinkään konkreettista vallankäyttöä, vaan se lähtee liikkeelle vallitsevan arvoilmaston tiedostamisesta sekä siinä piile-vien mahdollisuuksien ja haasteiden tunnistamisesta.

Poliittista keskustelua on tällä vuosituhannella värittänyt voimakas vastakkainasettelu. Kuplat ja ääripäät ovat pesiytyneet päivittäiseen kielenkäyttöömme, ja valmius kuunnella ja ymmärtää toisin ajattelevia on heikentynyt. Tämä on näkynyt niin kotimaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa kuin maailmalla käydyissä vaaleissa.

Polarisoitunut ilmapiiri saa äänestäjät painottamaan arvojohtajuutta. Päivän politiikan yläpuolelle asettuvan arvojohtajan toivotaan tuovan vakautta ja ennustettavuutta - ja kenties asettuvan erotuomariksi omalla maalla ja lääkäriksi kansainvälisissä suhteissa.

Jenni Karimäki on yliopistonlehtori ja erikoistutkija Eduskuntatutkimuksen keskuksessa Turun yliopistossa.

.Presidenttiehdokasta valitessa olisikin hyvä pohtia ehdokkaan arvopohjan lisäksi tämän kykyä ymmärtää erilaisia näkemyksiä..

MAINOS

Kommentoi

Arvoilla ei ole paljon väliä, jos ehdokkaalla ei ole edes peruskoulutason ymmärrystä ympäröivästä maailmasta ja todellisuudesta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Arvojohtaja...? Hmm...

Sivistyneet arvot on jokaisella hyvä olla olemassa. Tuntuu jotensakin oudolta, että vieläkin tarvittaisiin jokin henkilö - arvojohtaja - opastamaan ihmisten arvoissa. Puhe arvojohtajasta on nykyisin selkeästi arvokonservatismia.

Modernin yhteiskunnan institutiot kyllä riittävät kertomaan arvojen merkityksistä. Historiasta voi oppia ainakin sen, että arvojohtaja voi myös viedä harhaan kokonaisia kansakuntia.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Niinistön ensimmäinen kausi osoitti jotta hänestä ei ole kansakunnan yhdistäjäksi, maamme on riitaisampi kuin aiemmin. Presidentiltä voisi odottaa arvojohtajuutta ja tekoja kansakunnan yhdistämiseksi. Se miksi kansakunta ajautuu eri leireihin johtuu demokratiavajeesta, edustuksellinen demokratia ei täytä niitä tavoitteita joita ihmisillä on demokraattisesta yhteiskunnasta. Suora kansanvalta olisi vastaus demokratiavajeeseen ja paras käytettävissä oleva keino saada ihmiset toimimaan yhdessä. Tie suoraan kansanvaltaan on vain valitettavan pitkä, koska sitä vastustaa koko nykyinen poliittinen eliitti, ministerit, kansanedustajat, virkamiehet ja journalistit, kaikki ne tahot jotka hyötyvät omakohtaisesti nykyisestä järjestelmästä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

En kyllä ole havainnut Niinistön kaudella kansakunnan erileirisyyden lisääntymistä päinvastoin. Siksi annan ääneni Niinistölle , arvojohtajalle.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Eiköhän tänänhetkinen hallitus edusta enempikin vaarallista ja kansaa repivää johtajuutta omine jääräpäisine arvoineen.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Eikö "arvojohtajuus" tule ymmärtää selvien laillisten ja poliittisten periaatteiden noudattamisella. Juuri presidenttien tule pitää huolta siitä, että kansalaisten peruslaillisia oikeuksia kunnioitetaan. Eli siitä, että laillisia periaatteita pidetään mm. puolueiden vallan yläpuolella. Tässä asiassa vaaleja edeltäneet presidenttiehdokkaiden väittelyt ovat olleet omituisen tyhjiä. Suomen ukopuolelta niitä seuraava ei tosin tiedä kaikkea puhuttua, mutta tähän mennesä ei vastaan ole tullut mitään maininta mm. Perustuslaikioikeudesta. Sen puute on varsin selvä epäkohta. Ja reaalisesti Suomi on vastaavissa asioissa tosi kehitysmaa, lievää naurettavampi jopa sellaisena.

Suomi eli vuosikymmeniä sotien jälkeen tilassa, jossa lähes kuka tahansa poliitikko voi vedota ns. "yleisiin syihin," kun sitä tai tätä ei oikein kansale selvitetty tai selviä periaatteita ei noudatettu. Mutta naurettaviuudet jatkuivat myös Koiviston & Co:n aikana. Vaikka kansalaisia oli herkästi syytelty milloin mistäkin, NL:n sortumista seuranneiden maanpetosasioiden selvitystä ei tehty. Presidentin valtaa muka suitsinut Koivisto käytti sitä väärin myös pelastaessan pankkeja niiden omilta tyhmyyksiltä, mikä lähetti muutamia tuhansia kansalaisia velkavankeuteen. Poikkeus oli tietenkin oman puolueen konkurssipankkiiri, joka sai tosi omituisen konkurssinsa anteeksi.

Yhtäkään kysymystä mistään tästä ei kuulunut nyt presidenttiehdokkaiden haastateluissa. Ne esittelivät ehdokkaat lähinnä tyhjyyksinä, jotka voi valita turvallisesti pitämään seuraa koirilleen tai istumaan arvokkasti samassa kuvassa muiden "arvojohtajien" kanssa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Ihmetyttää, miksi arvojohtajalta ei kysytä mielipidettä, miksi Suomessa ihmisarvo ja maassa ratifioinut ihmisoikeudet eivät todellisuudessa kuulu Suomen kansalaisille.

Tämän kaikkein keskeisimmän EU:n perussopimuksen vieminen Suomen kansalaisilta annetaan maan oikeuslaitoksen tehtäväksi järjestelemällä tavalliselle kansalaiselle mahdottomaksi vaatia koko kansan perusoikeuksia.

Kansalaiset perusoikeudet loukataan "oleellisen ohituksen" avulla tehdyillä vääryyden sallimismenetelmillä. Jos loukattujen kansalaisten edustaja hyväksyttäisiinkin kantajaksi, olisi kohtuutonta vaatia hänet kustantamaan oikeudenkäyntinsä yksityisasiana, vaikka koko kansaa loukataan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Etusivulla nyt

Paikallissää

Varoituksia voimassa!

Hellevaroitus: Lähivuorokauden aikana on odotettavissa tukalaa hellettä koko maassa lukuun ottamatta Lapin maakuntaa.

Metsäpalovaroitus on voimassa Ahvenanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa, Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa lukuun ottamatta Pudasjärven, Taivalkosken ja Kuusamon kuntia sekä seuraavissa Lapin kunnissa: Simo, Kemi, Keminmaa, Tervola, Muonio, Enontekiö ja Utsjoki.

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

takaa-ajon mielekkyys?

343 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

siveysarvojen rappio

Siis sinulla on oikeus olla eri mieltä, mutta seksuaalisilla vähemmistöillä ei sitä oikeutta ole? Lue lisää...
kenellä on, kenellä ...

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.

Naapurit

23.7.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image