Tänä keväänä se vihdoin alkaa – kallioparkin rakentaminen. Sanassa vihdoin ei muuten ole tippaakaan sitä vivahdetta, että tätä henkilökohtaisesti kopolla kourin odottaisin.
Ajelen vastakin keskustaan vanhalla vinkuvalla pyörälläni, jolle on kyllä löytynyt pysäköintipaikka ihan vaivattomasti.
Vihdoin viittaa niihin vuosiin ja jopa vuosikymmeniin, jotka asian vatvomiseen on käytetty. Itse valitsemamme viisaat ovat lopulta rakentamisesta demokraattisesti päättäneet, joten pulinat pois.
Nyt kiinnostaa, millainen siitä tulee ja miten se kaupungin elämää muuttaa: ensin rakentamisaikana ja sitten toimiessaan.
Vaikka siis ajelenkin etupäässä polkupyörällä, ilahduin tiedosta, että maanalaisesta parkkipaikasta tulee parikymmentä senttiä normaalia leveämpi: tarkka mitta 2 metriä 70 senttiä.
Sen ainoan kerran, kun olen auton parkkitaloon ajanut, onnistuin jättämään dieselmaasturiin valot päälle. Palatessa akku oli tietenkin tyhjä.
Lisävirtaa järjestyi ystävällisen taksimiehen ajopelistä, mutta isojen autojen venkslaaminen ahtaissa tiloissa oli todella hankalaa.
Nyt pelivaraa olisi siis jonkin verran enemmän.
Työn puolesta olen käynyt Tampereen pian valmistuvassa kallioparkissa, Hämpissä, ja Helsingin Stockmannin alle louhitussa pysäköintilaitoksessa.
Aiemmista tunaroinneistani huolimatta ajelisin kumpaankin ilman ylimääräistä sydämentykytystä. Selkeää oli. Tilaa oli. Molemmissa välttää keskustan ruuhkat.
Oulussa rinnakkaisia tunneleita tulee useampia, joten toivottavasti jossain on valvomo, josta voi tarvittaessa käydä kyselemässä kadonnutta ajokkiaan.
Eikä ole hullumpaa, että auton saa pakkasillakin 15 asteen lämpöön. Ei tarvitse palatessa raapia jäisiä ikkunoita.
Työmaa tulee kaupungin ydinkeskustaan ja aiheuttaa varmasti häiriöitä. Jos viimeisin tieto aloituksen vaihtamisesta Hallituskadulta torinrantaan toteutuu, häiriöitä syntyy kuitenkin vähemmän kuin on pelätty.
Hallituskadulle, toiseen sisäänkäyntiin, tultaisiinkin maan alta ja vasta vuoden päästä.
Tampereella rakennetaan vilkkaimman pääkadun alla ja rautatieaseman molemmin puolin. Yllättävän vähän kolme vuotta kestänyt maanalainen myllerrys on maanpäällistä elämää haitannut. Ennalta sitä suuresti pelättiin, mutta loppujen lopuksi häiriöt ja vahingot jäivät suhteellisen vähäiseksi.
Tampereella tehtiin yksi räjäytys päivässä ja se kerrottiin aina etukäteen. Eniten julkisuutta saanut vahinko on vanhan Tullikamarin aseman puoleisen seinän notkahtaminen useita senttejä.
Rakennuttaja on luvannut korjata vahingot. Muutenkin yhteispeli on sujunut paremmin kuin alkuvaiheessa uskottiin. Tullikamarin talossa toimiva Klubi on saamassa rakentamisen myötä uusia terasseja, joista on kovasti iloittu.
Moni tamperelainen ei edes tiedä, että maan alla on tehty jotain. Eniten häiriötä ovat aiheuttaneet ”varikot”, joita suuaukkojen ympärille on pystytetty. Varsinkin jotkut liikkeet ovat kärsineet, kun asiakkaiden kulku on vaikeutunut.
Tampereella hankkeen tiedotus on hoidettu esimerkillisesti. Oulussakin Pysäköinti Oy pyrkii samaan: parhaillaan uudistetaan nettisivuja, joihin tulee ajantasaisia kuvia suunnitelmista ja pieni kolmiulotteinen filmi. Tekniikasta aiotaan laittaa kuvia sitä mukaan, kun niitä valmistuu.
Sen sijaan Tampereen mallia yleisestä tiedotustilaisuudesta ei aiota seurata. Tampereella info on ollut joka kuukauden ensimmäinen tiistai kello 10 ja sinne on saanut tulla kuka tahansa. Yhtiön edustaja on kertonut, mitä kuukauden aikana tehdään ja ketä häiritään.
Rakennuttajan mukaan on helpompi käydä siellä kerran kuussa juomassa kahvit kuin ottaa myöhemmin vastaan valitukset huonosta tiedottamisesta.