Kolumnit

Brezhnevin oppi 1968, Putinin oppi 2018?

Kolumnit 7.1.2018 12:00 | Päivitetty 7.1.2018 13:58
Kyösti Karvonen

Kohta viisikymmentä vuotta sitten, 21. elokuuta vuonna 1968 Posiolla oli ahdistavan hiostava ukkospäivä. Jyrisevä rintama toisensa jälkeen jyräsi kotikylän yli. Edellisyöstä lähtien Tshekkoslovakian pääkaupungissa Prahassa jyrisivät Varsovan liiton panssarit. Radiouutiset olivat yhtä ahdistavia kuin sää.

Muistan tuon kaiken kuin eilisen päivän. Kirjailija Sirpa Kähkönen käsittelee kesää 1968 romaanissaan Tankkien kesä.

Prahan kevään yritys muuttaa telaketjuneuvostomeininkiä ihmiskasvoiseksi sosialismiksi katkesi tuona päivänä. Kevät alkoi 5. tammikuuta eli 50 vuotta ja kaksi päivää sitten hymyilevän Alexander Dubcekin valinnalla Tshekkoslovakian kommunistipuolueen johtoon.

Neuvostoliitolle tuli niin kiire tehdä loppu sen ajan värivallankumouksesta, että perusteet Tshekkoslovakian miehitykselle keksittiin vasta myöhemmin. Ne kuuluivat näin:

.Kun sosialismille vihamieliset voimat yrittävät kääntää jonkin sosialistimaan kehityksen kohti kapitalismia, siitä (yrityksestä) ei tule vain kyseisen maan, vaan kaikkien sosialistimaiden yhteinen ongelma ja huolenaihe..

Näillä sanoilla Neuvostoliitto otti virallisestikin oikeudekseen puuttua alusmaidensa asioihin vaikka asevoimin. Lännessä alettiin puhua Brezhnevin opista, tuolloisen neuvostojohtajan Leonid Brezhnevin mukaan.

Oppia käytettiin jo DDR:n ja Unkarin kansannousujen kukistamisessa vuosina 1953 ja 1956. Sitä käytettiin myös Afganistanin miehityksessä vuonna 1979 ja olisi käytetty myös Puolassa vuonna 1981, jollei Puola itse olisi tukahduttanut Solidaarisuus-liikettä.

Emeritussuurlähettiläs Hannu Himanen purkaa ansiokkaasti kokemuksiaan presidentti Vladimir Putinin Venäjästä tuoreessa kirjassaan, josta on puhuttu vain Nato-kohdaltaan. Himasen kuvaus Venäjästä saa miettimään, mikä on muuttunut puolessa vuosisadassa. Vai oikeammin: onko muuttunut mikään?

Venäjä aloitti paluunsa neuvostovuosien voimapolitiikkaan vuonna 2008 lyhyessä Geor-gian sodassa. Paluu tuli sokeammallekin selväksi vuonna 2014, kun Venäjä liitti itseensä Krimin ja aloitti sodan Itä-Ukrainassa.

Näissä voimankäytöissä on pohjimmiltaan kysymys samasta kuin Brezhnevin opissa. Neuvostoliitto puolusti omaa lähialuettaan asevoimin, mutta peitti sen ideologisella viikunanlehdellä. Nyt Venäjä on valmis puolustamaan ja jopa laajentamaan vanhoista ajoista supistunutta vaikutusaluettaan ilman sen kummempia krumeluureja.

Neuvostoliiton johtama nopea, aluksi sotaharjoituksiksi naamioitu voimankäyttö Tshekkoslovakiassa yllätti silloisen länsileirin. Yhtä yllätetyksi länsi tuli, kun tunnuksettomat vihreät miehet ottivat haltuunsa Krimin.

Suurin ero operaatioiden seurauksissa liittyy ulkomaailman reaktioihin. Vuonna 1968 länsi kyllä tuomitsi miehityksen tiukkasanaisesti ja Yhdysvaltain presidentti Lyndon B. Johnson peruutti huippukokouksen Brezhnevin kanssa, mutta siihen se jäi. Krimin miehityksen ja Itä-Ukrainan sodan takia EU ja Yhdysvallat ottivat käyttöön talouspakotteita.

Ero Suomen reaktioissa oli suurempi. Tshekkoslovakian miehityksen tuomitsi Suomessa tiukimmin SKDL, joka vaati joukkojen vetämistä pois. Virallinen Suomi otti kantaa kieli keskellä suuta, vaikka kulissien takana presidentti Urho Kekkonen ja pääministeri Mauno Koivisto ottivat miehityksen raskaasti. Kun Krim miehitettiin, ensimmäiseksi sen tuomitsi EU-maista Suomi.

Dubcek lennätettiin vuonna 1968 Moskovaan kuulusteltavaksi käsiraudoissa. Olin paikalla, kun hän vieraili Neuvostoliitossa seuraavan kerran toukokuussa 1990, ilman käsirautoja. Dubcek hymyili yhä yhtä viattomasti.

Silloinen neuvostojohtaja Mihail Gorbatshov yritti ehkä hänkin kaudellaan rakentaa ihmiskasvoista sosialismia, yhtä huonolla tuloksella.

Miehitysvuosi 1968 oli muutenkin yhtä painajaista. Ensiksi ammuttiin Yhdysvalloissa kansalaisoikeusjohtaja Martin Luther King huhtikuussa ja kaksi kuukautta myöhemmin demokraattisen puolueen presidenttiehdokas Robert Kennedy.

Nykyajassa on hullun vuoden 1968 piirteitä. Venäjä muistuttaa yhä enemmän Neuvostoliittoa, ja Yhdysvaltain johtaja ylvästelee, että hänen ydinasenappinsa toimii. Yhtäläisyyksiä ei tarvitsisi tulla yhtään enempää.


7.1. kello 13.53: Oikaisu: Sirpa Kähkösen romaanin nimi on Tankkien kesä, ei Panssarien kesä kuten kolumnissa alun perin kirjoitettiin.

MAINOS

Kommentoi

USAN:n laimeista kommenteista miehitykseen sen verrran, että jenkit olivat itse suuri hoitaneet sotilasjuntan valtaan Kreikassa.
Syynä oli Pasokin kasvanut suosio.Samaa suunniteltiin myös Italiaan kommunistipuolueen kannatuksen vuoksi. NATO:n salaisten operaatioiden keskus sijaitsi Sardiniassa . Samaan aikaan tuettiin Espanjan ja Kreikan junttia, joten paljonko menettely erosi
Neuvostoliiton likaisesta pelistä Euroopassa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Eräs ulkoministeri juoksi Moskovassa vielä vuonna -91 ovelta ovelle ruinaamassa allekirjoitusta yhteen paperiin, joka olisi taannut Putinin-opin olemassa olon tänäkin päivänä. Oli se hyvä, että tulevat oligarkit nauroivat ministerin ulos joka ovelta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Venäjän ulkopoliittinen ja sotilaallinen riehuminen johtuu nykyään, paljolti toki kommunismin aikanakin, Venäjän sisäpoliittisista syistä. Putin on jättämässä raskaan perinnön venäläisille. Venäjällä ainoa kehityksestä nauttinut sektori on armeija ja laaja joukko erilaisia "turvallisuusviranomaisia" Jokseenkin kaikki muu on kehitys on pysähtynyt, eikä nykyinen pysähtyneisyyden ajassa valoa näy ennen kuin Putin väistyy. Maailman suurin Venäjä-vastaisuus löytyy, ironista kyllä, Venäjältä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Russofobia on Neuvostoliitossa keksitty termi. Venäjä jatkaa saman termin käyttöä. Sillä venäläinen kaduntallaaja pysyy kurissa ja lukeneiston maastamuuttoa yritetään estää. Tulokset ovat olleet huonoja.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Niin, Venäjä vastaisuus näky nykyäänkin esimerkiksi ilmastovouhotuksena ja ydinvoiman lisärakentamisen penseytenä. Oikeasti Suomeen voitaisiin rakentaa Rosatomin reaktori edullisin ehdoin vaikka kaikkiin entisiin Imperiumin satamakaupunteihin kuten Ouluun, Helsinskiin ja Kuopijjoon.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Brezhnevillä oli vuonna 1968 ideologisia syitä Dubcekin eliminoimiseen. Hän oli byrokraattisella tavallaan yhä kommunistisen maailmanvallankumouksen takana. Se vaati yhtenäistä blokkia. Ja kun Che Guevaran yritys nostaa populääri kumous ranskaa puhuvassa Kongossa oli epäonnistunut, jatkoon mentiin säännöllisin joukoin ja rahallisella tuella. Eli tsekkienkin tuli kiristää vyötä kumouksen hyväksi, vaikka Euroopan satelliitit olivat kyllästyneet juttuun. Jugoslavian Tito pani pystyyn sotaharjoituksen sen varalta, että NL jatkaa sinne myös hänen eliminoimisekseen.

Suomen ymmärrrettiin tuolloin tukeneen NL:oa läntisiä konspiraatioita vastaan. Sen laivasto kun kulki Suomenlahden pohjoista rantaa kohti länttä aivan kuten punalaivasto teki sen etelärannalla. Suomi putosi joksikin aikaa erikoisesta puolueettomien ryhmästä, jossa Titon Jugoslavia pysyi. Mutta sitä ei uutisoitu. Toinen asia sitten oli, että tuo kumouksen yritys vei NL:n myös Afganistaniin säännöllisin joukoin. Se rikkoi maailmansotaa seuranneet ymmärrykset. USA ja Kiina liittoutuivat nimenomaan tätä suunnitelmaa vastaan jo 1971-73. Ns. suurstrategian ymmärtäjät katsoivat kylmän sodan ratkenneen silloin.

Suomessa tätä ymmärrystä ei oikein ollut tai NL:n uskottiin onnistuvan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Akateemikko Saharov sanoi aikoinaan, ettei neuvostojohto ymmärrä muuta kuin voiman kieltä. Mitä nyky Venäjän johto ymmärtää, se on samaa voimankieltä. Ymmärtääkö Suomen johtajat tämän, eivät ymmärrä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Joo, näinhän se on Venäjällä, että siellä ymmärretään viime kädessä vain raakaa voimaa. Siksi Suomenkin pitää varmistaa, että sillä on sitä voimaa riittävästi takanaan, ihan kaiken varalta vain. Se, että voimaa takana on riittävästi takana, ei tarkoita, etteikö suhteita voitaisi tasa-arvoisesti kehittää puolin ja toisin. Kun voimatasapaino on riittävä, on helpompi neuvotella puolin ja toisin. Yhteisymmärryskin löytyy helpommin.

Poliittista tukivoimaa Suomi saa ensisijaisesti EU:sta ja sotilaallista tukivoimaa Suomi saa Natosta. Jälkimmäinen edellyttää kuitenkin vielä poliittisia päätöksiä ja sitä, että Suomen kansa ymmärtää mistä on todella kysymys.

On tärkeää, että Suomen selustasta löytyy muutakin kuin Pohjanlahti.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

"Venäjä aloitti sodan Ukrainassa"? Ei se ihan niin tainnut mennä. Ukraina poisti itä-ukrainalaisilta kansalaisoikedet ja aloitti sodan, lisäten myös yhteistyötä Sevastopolia himoitsevan USAn kanssa ,jolloin Venäjä päätti ottaa Krimin laittomasti itselleen kokonaan ihan varmuuden vuoksi.
Abkhasia soti Georgiaa vastaan jo 90-luvulla ihan ilman Venäjää yrittäen irroittautua sen sortovallasta samoin kuin Etelä-Ossetia. Abkhasia sai peräti häädettyä Georgian joukot pois alueeltaan kun silloinen presidentti Shevarnadze joutui kahden rintaman sotaan Gamsahurdian kapinan takia. Shevarnadze pyysi Venäjän apuun ja Abkhasia jäi rauhanneuvottelujen jälkeen osaksi Georgiaa koska Venäjä ei halunnut liittää sitä itseensä. Georgian armeija ja osa poliitikoista ei kuitenkaan unohtanut tätä häviötä ja kun asevoimat olivat 90-luvun lopun ja 2000-luvun kohentanut kalustoaan NATOn avustuksella, alotettiin 2008 sota jonka tähtäimessä olivat ennenkaikkea Abkhasian ja eteä-ossetian siviilit jolloin Venäjä tuli väliin. Mielestäni nämä tapahtumat eivät ole ollenkaan suoraan verrattavissa diktaattori Brezhnevin pullistelevaan hyökkäilypolitiikkaan

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Perustuu enemmän totuuteen ja asiantuntemukseen kuin kolumnistin näkökanta. Euromaidanissa oli hieno aate viedä Ukraina EUhun, mutta sitten kun se muuttui Dollarimaidaniksi niin tiedettiin kuka oli homman takana. Kannattaa katsella vanhoja Kalevan uutisia esim. "F* the Eu" -skandaalista jossa USAn apulaisulkoministeri Victoria Nuland jäi kiinni rumien sanojen käyttämisestä EUta kohtaan paljastetussa puhelussa, vaikka samassa uutisessa tärkeämpi asia oli se, että USA päätti Arseni Jatshenjukin valtaannostamisesta paljon ennen Euromaidanin loppurähinöitä. Jatshenjuk sai olla vallassa tosin vain vähän aikaa, koska tilalle löytyi vielä rahanahneempi ja häikäilemättömämpi oligarkki eli Poroshenko. Hassua miten tuokin asia on lakaistu maton alle vaikka se on elintärkeä osa sitä mistä Ukrainan kriisi alkoi. Luutaa heiluttaa Pentagon.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Uutisvirta

99
Oulun torinrantaan suunnitellaan 22-kerroksista tornihotellia – Terwa Toweriin tulisi hotellin lisäksi asuntoja ja kokoustiloja
77
Suomalainen ei haluaisi muuttaa työn perässä - Janne Härmä on poikkeus
59
Kaivattu maamerkki vai pompöösi pimentäjä? – Oulun torinrannan tornihotelli kirvoitti lukijoilta keskusteluryöpyn
49
Kärpät on lyönyt Tapparalle luun kurkkuun, kärppäluotsi Manner silti tyynenä: "Pelit vielä pahasti kesken" – katso huippuhetket!
44
Tiistaina halli oli pahasti vajaa, mutta nyt Oulun Raksilaan on lämpiämässä kipakka lauantaisauna –  "Tupa on lauantaina täysi"
42
Raahen Laivan kaivos parantaa tehoja - tavoitteena kaksi tonnia kultaa vuodessa
41
Väyrynen vetäytyy keskustan puheenjohtajakisasta - "Erikoinen tapahtumasarja"

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Saksalaiset 1940 Oulussa

163 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Harmittaa ja ketuttaa kun meitä eläkeläisiä syyllistetään!

Kyllä meillä ikätoverit on nyt aika vähän nöyrtyä ja osoittaa kunnioitusta nyt työssäkäyviä kohtaan. He kuitenkin loppus... Lue lisää...
Vanha patu

Jari ja sarjakuvat

Jari

19.4.

Naapurit

20.4.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

www.kaleva.fi/yrityspalvelut


stats-image