Metsälakiin, metsänhoitosuosituksiin, Metso-ohjelmaan ja muihin vapaaehtoisiin keinoihin perustuva luonnonhoito-ohjeistus olisi uudenlainen vaihtoehto Sanginjoen ulkometsän hoitokeinoksi. Tavoitteena siinä on vahvistaa metsäluonnon monimuotoisuutta sekä ekologista ja sosiaalista kestävyyttä.
Hoitokeino on hyvin lähellä esi-isiemme tapaa hoitaa metsiään. Nykymuotoinen luonnonsuojelu rajoittaa hyvin tiukasti sallittavat mahdollisuudet toteuttaa metsäalueiden hoitoa ja käyttöä.
Monimuotoinen metsäluonto on perusta kaikille hyödyille, joita nykyiset ja tulevat sukupolvet voivat metsistä ammentaa. Hyvällä metsän ja luonnon hoidolla luodaan edellytykset metsien monipuoliselle lajistolle, puhtaille vesille ja muille ekosysteemipalveluille, joita ovat tuotanto-, säätely- ja tukipalvelut.
Aukikirjoitettuna tämä tarkoittaa sitä, että luonnonhoidon ansiosta metsässä toimii hyvin ravinteiden sidonta ja kierto, veden kierto ja yhteyttäminen. Näin ollen hiilen sidonta paranee, mikä taas vaikuttaa ilmaston säätelyyn.
Kun ekosysteemi voi hyvin, se tuottaa hyvin puuraaka-ainetta, marjoja, sieniä, villiyrttejä, koristemateriaaleja. Kaiken edellisen seurauksena metsäluonto tarjoaa meille virkistysmahdollisuuden, henkistä ja fyysistä hyvinvointia, maisemallista arvoa sekä toimeentuloa.
Tärkeää on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen talousmetsissä, mikä perustuu luontaisen kaltaisen ekosysteemin toimintaan. Luonnonhoidolliset hakkuut metsissä, joiden tavoitteena on lisätä luonnon monimuotoisuutta, edistää riistan elinolosuhteita ja parantaa maisemaa. Tämä mahdollistaisi vaikkapa riistatarhan perustamisen, jossa voisivat olla kesälampaat ja villihevoset.
Suomessa ei tiettävästi ole ainuttakaan riistatarhaa toisin kuin Ruotsissa, jossa Pohjoismaiden suurin safaripuisto Eriksbergin riistatarha on alueen vetonaula ja kävijöitä on vuosittain 43 000. Tarhassa saksanhirvet, kuusipeurat, visentit, villisiat ja muflonit vaeltavat vapaana.
Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden edistämistä voitaisiin tehdä myös kulottamalla ja kaskenpoltolla, mikä edesauttaa metsien luontaista uudistumista. Kaskialueita voitaisiin hyödyntää monella tavalla, kuten monet sukupolvet ennen meitä. Pihka, terva, pettu, koivunmahla ja pakurikääpä ovat erinomaisia esimerkkejä luonnon tarjoamasta hyvinvoinnista, myös lääketieteen hyödyntäminä.
Luonnonhoitoalueella olisi hyvä olla myös kosteikko lintuja ja suomarjoja varten. Miehosuon turvetuotantoalue olisi erinomainen kohde ennallistaa kosteikoksi, esimerkkiä voitaisiin ottaa laajasta, 230 hehtaarin kosteikkoalueesta Piteåsta.
Tämä kaikki mahdollistuisi, mikäli uskallamme katsoa metsään uudella tavalla, emmekä sido käsiämme ja tekemisiämme tiukkaan luonnonsuojelulainsäädäntöön. Nykyinen suojelualue tulee tietenkin säilyttää Metso-kohteineen, mutta muu osa olisi järkevää tehdä luonnonhoitona.
Sadan vuoden päästä alueella olisi tällä menetelmällä uljas metsäluonto, jonka lastenlapsemme voivat "suojella" sen ajan näkemysten mukaisesti.
Edellä esitetty toimintamuoto mahdollistaisi Sanginjoen ulkometsän alueella monipuolisen eliöstön ja kasvillisuuden kehittymisen. Monimuotoinen metsäluonto sopeutuu parhaiten ilmastonmuutokseen. Se myös mahdollistaa ekosysteemipalvelun tuotteistamisen, mikä tarkoittaa luontoon perustuvaa uuden kilpailukykyisen ja ihmisen tarpeet tyydyttävän tuotteen tai palvelun kehittämistä ja markkinoille tuomista.
Luonnon arvoihin perustuvat, terveyttä edistävät hyvinvointipalvelut ovat kasvava toimiala. Erityisesti luonnossa liikkuminen ja harrastaminen, monella eri tavalla, on lisääntynyt voimakkaasti ja sen terveysvaikutusten vuoksi aluetta tulee mielestäni kehittää luonnonhoidon keinoin.
Eeva-Maria Parkkinen
kaupunginvaltuuston vpj. (kesk.)
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.