Kaleva kirjoittaa 12. kesäkuuta tuoksuyliherkkyydestä. Artikkelissa tämä ei-allergologinen kemikaaliyliherkkyyksiin kuuluva oireyhtymä luokitellaan toiminnalliseksi häiriöksi. Artikkelinkin mukaan toiminnallinen häiriö on vain yleisnimitys sille, että oireiden taustalla olevaa mekanismia ei tarkkaan tunneta.
Suomessa on tuoksuyliherkkyyksiin liittyen kaksi koulukuntaa. Yksi luokittelee nämä yliherkkyydet patologisiksi eli sairauksiksi, kun taas toinen luokittelee ne opituiksi ja psyykkisiksi ongelmiksi.
Kalevan artikkeli ja sen tämänkertainen lääketieteellisten asiantuntijoiden kaarti edustaa tätä jälkimmäistä ryhmää, joiden mielestä tuoksuyliherkkyyttä voi parantaa mieltä kuntouttamalla.
Yksi merkittävä ongelma Suomessa on alan tutkimuksen vähäisyys, josta taas puolestaan juontuu se, että virallinen koululääketiede herkästi luokittelee tuoksuyliherkkyyden ja kemikaaliyliherkkyyden psyykkiseksi tai opituksi ongelmaksi.
Muualla maailmassa tietoisuus näiden yliherkkyyksien patologisesta luonteesta on lisääntynyt. Ranskassa tutkimusdataa vuodesta 2009 asti kerännyt tutkijaryhmä on todennut lääketieteellisessä artikkelissa vuonna 2015, että kemikaaliyliherkkyyksiin on löydettävissä biomarkkereita (Reviews on Environmental Health, 2015;30(4):251-271. Reliable disease biomarkers characterizing and identifying electrohypersensitivity and multiple chemical sensitivity as two etiopathogenic aspects of a unique pathological disorder).
Tämä tarkoittaa sitä, että tietyt laboratoriossa mitattavat elimistön ilmiöt liittyvät muun muassa näihin yliherkkyyksiin. Yksi näistä biomarkkereista on veren histamiinipitoisuus, mikä puolestaan antaa ymmärtää elimistön immuunijärjestelmän ja syöttösolujen olevan mekanismissa osallisena.
Ranskalaisen artikkelin kirjoittajat epäilevät vahvasti, että kemikaaliyliherkkyyden taustalla on patologinen mekanismi, ja kyseessä olisi silloin orgaaninen sairaus. Tutkijat ehdottavatkin, että muun muassa kemikaaliyliherkkyys tulisi lisätä WHO:n tautilistalle, missä se ei vielä ole.
WHO:n tautiluokitusta ja alan tutkimuksen etenemistä odotellessa olisi suotavaa, että oireyhtymän ja sen aiheuttamien fyysisten ongelmien vähättelystä sekä siitä kärsivien leimaamisesta "yliherkkyysoppineiksi" luovuttaisiin. On todennäköistä, että nämä lähes varmasti alidiagnosoidut yliherkkyydet ovat populaatiossa huomattavasti yleisempiä kuin nykyään tiedostetaan, sillä osa oireista kärsivistä ei uskalla tuoda asiaa julki psyykkisistä ongelmista kärsiviksi leimautumisen pelossa.
Petri Saarela
Auli Ollila-Saarela
Liminka
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.