Mielipiteet

Lukijalta

Miten löytäisimme eri ur­hei­lu­la­jei­hin lahjakkaita nuoria?

Mielipiteet 29.6.2018 7:00
Kalevi Niva, Tiina Nikander-Koivukangas

Suomalaisten urheilijoiden menestys kansainvälisissä kilpailussa ei ole ollut kovin hyvä viime vuosina. Nyt tarvitaan lisää uusia toimenpide-ehdotuksia asiantilan parantamiseksi.

Ensinnäkin tulisi löytää lahjakkaita nuoria. Tämä tapahtuisi koulujen kautta, koska urheiluseurojen toimet eivät yksin riitä huippujen löytämiseen eri lajeihin.

Koulujen kautta haku voisi tapahtua siten, että kaikki Suomen 12–14-vuotiaat nuoret testattaisiin 100 metrin juoksumatkalla, jotta heidän luontainen nopeutensa tulisi julki. Tietenkin testiin osallistuisivat vain ne nuoret, joille juoksu on luontainen liikuntamuoto.

Jokaisen koulun lähettyviltä löytyy riittävästi tasaista maata testin suorittamiseksi. Nykyiset opettajaresurssit mahdollistavat testin suorittamisen ja sekuntikelloja löytyy jokaiselta koululta.

Juoksutesti tulisi tehdä kahdesti vuodessa ja toistaa kolmena peräkkäisenä vuotena. Testin tuloksen voisi merkitä todistukseen muiden arviointien tapaan. Näin jokainen voisi seurata omaa kehitystään. Todennäköisesti ainakin lahjakkaimmat innostuisivat jopa jatkamaan, koska edistyminen on palkitsevaa.

Luontainen nopeus on yleensä etu monissa urheilulajeissa. Testiä edelleen kehitettäessä tulee luonnollisesti esiin ja huomioiduksi nykyisen liikuntaopetuksen ja yleisen elämäntavan mahdolliset vaikutukset lasten- ja nuorten liikunnallisiin ja juoksutestin edellyttämiin valmiuksiin.

Yhdysvaltalainen psykologi Howard Gardner totesi 1983, että älykkyys on kontekstuaalinen ja kulttuurisidonnainen ominaisuus. Gardnerin mukaan yksilöt voivat olla älykkäitä monin eri tavoin.

Yksilö on yleensä aina kyvykkäämpi jollakin alueella kuin toisella. Älykkyyden neurologisen perustan vuoksi esimerkiksi menestyviä urheilijoita, muusikoita, kuvataiteilijoita, kirjailijoita ja tiedemiehiä ei voi kouluttaa sellaisista henkilöistä, joilla ei ole kyseiseen toimintaan vaadittavaa älykkyyttä jo olemassa.

”Koulujen kautta haku voisi tapahtua siten, että kaikki Suomen 12–14-vuotiaat nuoret testattaisiin 100 metrin juoksumatkalla, jotta heidän luontainen nopeutensa tulisi julki.”

Teoria älykkyyden eri lajeista on vahvistunut aivovaurioiden oireiden tutkimuksissa. Kouluopetukselle Gardnerin teoria antaisi mahdollisuuden luopua voittopuolisesti kielelliseen toimintamalliin perustuvasta opetuksesta.

Älykkyys ja luovuus ovat osin kartoittamatonta aluetta ja tulevaisuudessa kasvatuspsykologian läpimurto voi tapahtua nimenomaan luovuuden tutkimuksen saralla.

Luovuutta on vanhastaan pidetty yksilön ominaisuutena, joka ilmenee kykynä nähdä ongelmia, joita muut eivät havaitse ja kykynä tuottaa paljon uusia omaperäisiä ideoita. Luovuus on myös nähty kykynä käsitellä monimutkaisia rakenteita ja arvioida ratkaisujen käyttökelpoisuutta.

Luovan älykkyyden hyödyntäminen esimerkiksi työelämässä on lähestulkoon olematonta. Älykkyys ja ikä ovat myös alueita, jotka sisältävät paljon tutkimatonta tietoa. Ihmisen eliniän pidentyminen todennäköisesti herättää kiinnostuksen tutkia lisää tätä aluetta.

Liikuntatieteessä on vallalla erilaisia käsityksiä liittyen siihen, miten tulevaisuuden kilpailuissa menestyviä urheilijoita tulisi kasvattaa ja kouluttaa. On vallalla käsitys, että liian aikainen erikoistuminen yhteen lajiin voisi olla jopa haitallista. Toisaalta osa urheilulajeista on sellaisia, että lajikohtainen harjoittelu on aloitettava riittävän nuorena, mikäli halutaan saada tuloksia kilpailtaessa.

Tulevaisuustutkimuksen näkökulmasta älykkyyden ja lahjakkuuden tunnistaminen on tärkeää. Niiden koulutettavuuden lisääminen on tulevaisuudessa merkittävä haaste liittyen kouluopetuksen suunnitteluun ja työelämän kehittämiseen. Se on myös välttämätöntä edistettäessä yleistä hyvinvointia ja kansakunnan menestymisen edellytyksiä.

Kalevi Niva

eläkeläinen, liikunnan ammattilainen

Tiina Nikander-Koivukangas

sivistystoimenjohtaja

Kittilä

 

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.

MAINOS

Kommentoi

Kylläpä oli älykäs ja nopea kirjoitus, mutta mitäpä sitä muuta voikaan Kittilästä odottaa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Aivan kamala ajatus testauttaa lapsia kerran vuodessa. Taas palataaan samaan kuin 70- luvulla eli lapset jaottuivat kahteen kastiin liikunnassa. Näin tapetaan liikunnan innostus niillä joilla tulokset eivät ole hyviä.
Lajien monipuolisuudella ja tarkoilla silmillä näkee lapsista onko lahjakkuutta vai ei. Kun lahjakkuuden huomaa niin asiaa pitäisi voida viedä eteenpäin perheen varallisuudesta riippumatta. Vaikka olisi kuinka lahjakas niin köyhän perheen lapsella ei ole samat mahdollisuudet valita lajia kuin varakkaan perheen lapsella.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

En nyt oikein saanut kiinni kirjoituksesta. Eli testattaisiin kaikki juoksevat lapset koulussa, mutta mitenkä tämä älykkyys ja sen tunnistaminen liittyy kuvioon? Onko näillä joku korrelaatio sitten, eli millä keinoin kaivetaan esille ne, jotka ovat luontaisesti nopeita ja älykkäitä? Entä jos älykäs lapsi luontaisesta nopeudestaan huolimatta ei halua urheilla?

Ja onko 100 metrin juoksunopeus absoluuttinen mittari kaikkiin urheilulajeihin? Eihän siinä mitata kuin sitä, kuinka nopeasti pystyy juoksemaan 100. Esim ketteryyttä tai voimaa tuo testi ei mittaa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kannattaa miettiä tarkkaan.

Opiskelu kuitenkin kaikkein tärkeintä.

Ennen koulua ja koulun jälkeen treenit.
Menee ilta 9-10 ja läksyt tekemättä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Valitettavasti näiden urheiluseurojen vuosimaksut ovat niin korkeat, että vähävaraisten lapsiperheiden on vaikea niitä maksaa, varsinkin kun pitää vielä ostaa liikuntavarusteet. Kaikesta täytyy tinkiä kun ei vanhemmilla ole töitä, jopa lasten harrastuksista. Meilläkin tälläkin hetkellä tilanne että saa laskea miten riittää ruokaraha elokuun loppuun, vaikka on kesälomakausi ja emme ole menossa minnekään, koska ei yksinkertaisesti ole rahaa. Puoliso töissä ja minä työttömänä. :(

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Monet järjestöt ja kunnat tukevat vähävaraisia perheitä juuri lasten liikuntaharrastuksiin. Kannattaa tutustua aiheeseen ja ottaa kiinnostavaan lajin seuraan yhteyttä monesti sieltä saa apua hakemusten täyttöön. Näin ainakin meidän seurassa on tehty ja hakemukset lähes poikkeuksetta menneet läpi heittämällä!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Urheilulla tienaa elämiseen riittävästi varmaan alle 1% kaikista kilpaurheilua tosissaan yrittäneistä. Viisaampaa on vain mennä kouluun ja sitten töihin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Juurikin näin. Mitä väliä sillä on juokseeko joku toinen nopiampaa kuin toinen, höh???

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Miksi pitää löytää lahjakkuuksia ? Kenen etua ajetaan ? Urheiluhullut vaahtopäät haluavat lisää gladiaattoreita kiillottamaan kansankunnan kunniaa ja nostamaan omaa egoaan . Höh sanon minä. Niiden nuorten jotka ovat kiinnostuneet urheilemaan - eikun liikkumaan - annettava harrastaa ihan omasta ilosta ja aivan mitä lajia hyväänsä. Ilman lahjakkuuden etsijöitä. Liikunnan pitää olla hauskaa. Kun katsoo ns huippu-urheilijoita - niin siitä on ilo kaukana.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Samoilla linjoilla. Se, että joku juoksee nopeammin kuin joku toinen, ei edistä ihmiskuntaa tai edes kansakuntaa millään tavalla. Liikunta on toki tärkeää, mutta ketään ei tarvitse voittaa - paitsi ehkä itsensä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Mitä pahaa teidän mielestänne on kilpaurheilussa ? Oletteko samaa mieltä myös pianonsoitto ja laulukilpailuista ?

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Minä ainakin olen samaa mieltä, että myös soitto- ja laulukilpailut ovat turhia.

Yhteiskunnan tulee panostaa resurssinsa erityisesti kasvatuksessa asioihin, jotka edistävät ihmiskuntaa ja kansakuntaa. Sitä edistää rakentava toiminta, plussummapeli, eikä kilpailu, nollasummapeli.

Jos joku tykkää kilpailla, se hänelle suotakoon, mutta siihen ei pidä ketään painostaa tai pakottaa eikä sitä pidä verovaroin tukea.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Minä taas en, enkä ymmärrä miksi lähes kaikissa muissa maissa ymmärretään että urheilu ja myös valmentaminen on ammatti muiden ammattien joukossa, mutta meillä Suomessa ei näin ajatella.
Yleisurheilija, hiihtäjä, jalkapalloilija, lentopalloilija tai valmentaja ovat aivan samanlaisia ammatteja kuin kaupankassa, autonkuljettaja, sairaanhoitaja tai vastaava.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kerrankin jonkun kanssa samaa mieltä. Liikunnan iloa pitää opettaa lapsille jo pienestä pitäen ja vähemmän korostaa kilpailullisuutta. Toki kilpailua pitää olla terveellä tasolla ja pettymyksiä sietää myös liikunnassa, mutta valitettavan monella lapsella/nuorella into laantuu, kun koululiikunnassa painostetaan ja väkisin kilpailutetaan niitäkin, jotka eivät sitä kilpailua halua. Jotkut ihmiset kun luonnostaan eivät ole kilpailunhaluisia. Mieluummin otan tähän maahan paremman perusterveyden, kun lapsena asti opetettu liikuntaa osana terveitä elämäntapoja, eikä pelkästään kilpailuna, kuin muutaman huippu-urheilijan, jotka pärjäävät arvokisoissa.

Toki eiväthän nämä poissulje toisiaan, mutta mielestäni koulujen liikunnanopetuksen resursseja ei saisi käyttää tällaiseen tarkoitukseen, vaan jokaista lasta hyödyttävään toimintaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Asiaa auttaisi vielä se, että liikunnanopettajat oikeasti opettaisivat jotain, eivätkä toimisi lähinnä erotuomareina. Minä juoksin lyhyillä askelilla lähes koko kouluajan siihen saakka, kunnes Helsingin MM-kisojen aikaan luin Carl Lewisin askeleen mitan olevan lähes 2,5 metriä. Tuumailin hetken ja kokeilin sitten juosta pidemmillä askeleilla — lähes kaksi sekuntia lähti satasen ajasta ja 400 metrin ajastakin viitisen sekuntia saman tien!

Tuossa vaiheessa minulla oli ollut jo neljä liikunnanopettajaa, eikä yksikään heistä ollut kommentoinut näin yksinkertaista asiaa. Tämän jälkeen opettelin vielä televisiolähetysten avulla perustekniikat hypyistä ja heitoista, liikunnanopettajien panos kun oli niissä vielä surkuhupaisempi.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Juoksutekniikan opetus olisi kyllä tärkeää jo varhaisessa vaiheessa koulussa tai mielellään jopa jo päiväkodeissa. Monet lapset eivät kertakaikkiaan osaa juosta ja se vaikuttaa valtavasti kehittymiseen eri lajeissa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Alakouluissa liikuntaa opettavat pääsääntöisesti luokanopettajan koulutuksen saaneet opettajat. Vasta yläkoulussa liikunnanopettaja on koulutukseltaan liikunnanopettaja. Liikunnanopettajissakin on varmasti monelta eri liikuntataustalta tulevia ihmisiä, joten ei voi vaatia kaikkien lajien syvällistä tekniikan osaamista. Juoksutekniikka kun ei kuitenkaan ratkea pelkästään sanomalla "juoksepa pidemmillä askelilla".

Ja aika vähän siellä koulussa pelkästään juostaan, sen verran mitä nyt yleisurheilua vuoden aikana opetellaan ja juoksukin on vain yksi yleisurheilulajeista. Pitäisi ehtiä hyppäämään pituutta ja korkeutta, heittämään keihästä, työntämään kuulaa jne. ja sitten myös kaikki ne muut lajit, pesäpallot, lentopallot, sählyt, korikset, hiihdot, luistelut, uinnit, voimistelut jne

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Uutisvirta

Etusivulla nyt

Paikallissää

Varoituksia voimassa!

Hellevaroitus: Lähivuorokauden aikana on odotettavissa erittäin tukalaa hellettä Lapissa ja tukalaa hellettä muualla maassa.

Metsäpalovaroitus on voimassa koko maassa.

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Työttömät sylkykuppina

261 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Arvokeskustelua köyhyydestä

Hyvä kirjoitus. Hyviä esimerkkejä siitä, miten työstä on tehty ahdistavaa on kotisairaanhoitajat ja siivoajat, joiden ty... Lue lisää...
Liian suuret alueet ...

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.

Naapurit

19.7.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image