Mielipiteet

Lukijalta

Liit­tou­tu­mat­to­muus tuo vakautta – Nato-jäsenyys voi vetää meidät mukaan sotiin, joihin meillä ei ole osaa eikä arpaa

Mielipiteet 26.6.2018 7:00
Teemu Matinpuro

Lännen Median 20.6. julkaisema suomalaisten ja ruotsalaisten ulkopolitiikan vaikuttajien avaus Nato-jäsenyyden puolesta sisältää oikeaa analyysiä mutta virheellisen johtopäätöksen.

Kirjoitus lähtee liikkeelle Suomen ja Ruotsin yli 100-vuotisesta yhteistyöstä. Samalla olisi voinut todeta, että Suomen ja Ruotsin sotilaallinen liittoutumattomuuspolitiikka on yli 70 vuoden ajan toiminut erinomaisesti Pohjois-Euroopan vakautta lisäävänä tekijänä.

Tuo politiikka on toiminut niin Stalinin, Brezhnevin, Gorbatshovin kuin Putininkin aikakaudella. Ei ole syytä olettaa, etteikö se yhdistettynä aktiiviseen liennytykseen ja aseidenriisuntapolitiikkaan voisi jatkossakin toimia Euroopan turvallisuuden edistäjänä.

Kirjoittajat vetoavat siihen, että jo nykyinen sotilaallinen yhteistyö ja sopimukset Naton ja USA:n kanssa ovat tuoneet Suomen ja Ruotsin kannettavaksi liittoutumisen riskit ilman turvatakuita.

Tämä on sikäli mielenkiintoinen kanta, että kun näistä sopimuksista tiedotettiin kansalaisia, niiden väitettiin olevan vain teknisiä asiakirjoja, jotka eivät muuta turvallisuuspolitiikkamme päälinjaa. Näitä sopimuksia ei ole myöskään käsitelty eikä hyväksytty eduskunnassa.

Nyt kuitenkin kirjoittajat toteavat, että sopimukset ovat tuoneet Suomelle turvallisuusriskejä, joihin ainoa ratkaisu on lisävarustautuminen ja Nato-jäsenyys.

"Suomalaisten enemmistö kannattaa yhä sotilaallista liittoumattomuutta. Valitettavasti tämä ei näy hallituksen politiikassa."

Kirjoittajien näkemys nykyisen turvallisuuspolitiikkamme riskeistä on oikea, mutta heidän tarjoamansa ratkaisu väärä.

Päinvastoin johtopäätöksenä tulisi olla kiihtyvän asevarustelun ja sotilaallisen yhteistyön ja yhä suurempien kansainvälisten sotaharjoitusten sijaan selkeä viesti siitä, että Suomi ja Ruotsi eivät salli aluettaan käytettävän muiden maiden uhkaamiseen. Huolehtimalla oman alueemme koskemattomuudesta ja aktiivisella aseidenriisunta- ja liennytyspolitiikalla luomme parhaiten vakautta Pohjois-Eurooppaan.

Sekä Venäjä että USA koettelevat kansainvälisen oikeuden periaatteita ja kiristävät maailmanpoliittista tilannetta sotilaallisella voimalla ja sillä uhkailemalla: Venäjä Ukrainassa, USA Etelä-Amerikassa ja molemmat Lähi-idässä. Tässä tilanteessa olisi Suomelta typerää sitoutua minkään suurvallan apujoukoiksi.

Nato-jäsenyys voi vetää meidät mukaan sotiin, joihin meillä ei ole osaa eikä arpaa. Samalla menetämme mahdollisuuden toimia puolueettomina välittäjinä konflikteissa, joissa suurvaltojen edut ovat vastakkain.

Suomalaisten enemmistö kannattaa yhä sotilaallista liittoumattomuutta. Valitettavasti tämä ei näy hallituksen politiikassa.

Monet Nato-jäsenyyden kannattajat korostavat myös Natoa länsimaisena, demokraattisena arvoyhteisönä. Mielestämme meillä ei ole juurikaan yhteistä arvopohjaa Trumpin USA:n tai Erdoganin Turkin kaltaisten maiden kanssa. Eikä tuo arvoyhteisö ole estänyt Unkaria ja Puolaa luisumasta kohti autoritaarista hallintoa.

Avoin keskustelu turvallisuuspolitiikan valinnoista on tarpeen. Toivottavasti mediat antavat siinä yhtä lailla tilaa eri näkemyksille.

Teemu Matinpuro

toiminnanjohtaja

Suomen Rauhanpuolustajat ry

 

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.

MAINOS

Kommentoi

Näytä kaikki kommentit (45)

"Suomen rauhanpuolustajien" oikea nimi pitäisi olla Venäjän Puolustajat. Nato on demokraattisten maiden, sellaisten kuin Tanska ja Norja puolustusliitto ja ongelma se on vain Venäjälle, joka haluaisi vääryydellä alistaa naapureitaan ja joka näköjään laittaa tälle asialle propagandaa kirjoittamaan kaikki, jotka vain kykenee. Selvää kuin pläkki.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Euroopan jäätyneissä konflikteissa Georgian Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa, Azerbaidžanin Vuoristo-Karabahissa ja Moldovan Transnistriassa on kuollut jo yli 35 000 ihmistä.

Kylmän sodan ajan tapaan ydinaseet eivät ole kyenneet enää estämään sotia. Verisimmät sotatapahtumat ovat olleet Jugoslavian hajoamissodat sekä meneillään oleva Ukrainan ja Venäjän välinen sota Itä-Ukrainassa, jossa jo yli 10 000 eurooppalaista on saanut surmansa.

Kaikissa kylmän sodan jälkeisissä sodissa ja sotatapahtumissa osapuolena, alullepanijana tai aktiivisena tekijänä on ollut Venäjä. Venäjä oli tekijä myös Jugoslavian hajoamissodissa.

Niiden maiden lukumäärä, jotka eivät ole ydinasesuojan alla, on kasvanut noin kaksinkertaiseksi. Ydinaseet eivät suojaa Ukrainaa, Georgiaa, Azerbaidžania, Armeniaa, Valko-Venäjää, Serbiaa, Makedoniaa, Bosniaa ja Hertsegovinaa, Maltaa ja Kyprosta eivätkä myöskään Suomea ja Ruotsia. Itävalta, Sveitsi ja Irlanti ovat edelleen myös vailla puolustusliiton ydinasesuojaa, mutta noiden asema on jo sijaintiensa puolesta selkeästi status quo.

Ydinaseet suojaavat Nato-maita muodostaen korkean kynnyksen hyökkäykselle. Hyökkäys Nato-maahan merkitsee joutumista ydinasehyökkäysuhan kohteeksi. Ongelma Euroopassa ovat nyt ne Nato-maiden ja Venäjän välissä olevat valtiot, jotka eivät ole ydinasepelotteen alla.

Kaikki kylmän sodan ajan jälkeiset sotatoimet ovat tapahtuneet maissa, jotka eivät ole ydinasepelotteen suojaamia: Jugoslavian hajoamissodat vuosina 1991-1999, Georgian sota vuonna 2008, Itä-Ukrainan sota vuodesta 2014 sekä jäätyneet konfliktit Georgian Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa, Azerbaidžanin Vuoristo-Karabahissa ja Moldovan Transnistriassa.

Ratkaisevaa siis on, että maa ydinasepelotteen alla. Nato-maat ovat ydinasepelotteen alla eikä niihin hyökätä konventionaalisin asein, koska hyökkääjä ottaisi tällöin riskin joutua ydinaseiskun kohteeksi. Tämä on myös yksi syy, miksi Venäjä vastustaa Naton laajenemista. Venäjän mahdollisuudet vaikuttaa eri maiden asioihin sotilaallisesti kapenisivat.

On myös muistettava, että ne Nato-maat Euroopassa - kuten Norja, Tanska ja Espanja -, jotka eivät salli ydinaseiden olevan alueellaan, ovat kuitenkin puolustusliiton ydinasevaltojen luoman ydinasepelotteen suojassa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Venäjän sotilasdoktriini perustuu siihen, että mahdollisesti ehkä odotettavissaoleva sota ja toisen valtion asevoimat pyritään käymään vieraalla kolmannen valtion maaperällä Venäjän oman maaperän säästämiseksi sotatoimilta. Venäläinen sotilasdoktriini tarkoittaa suomalaisille käytännössä sitä, että jos ja kun idän ja lännen välinen konfrontaatio eskaloituu, Suomi ja suomalaiset ovat, liittoutumattomina kriisin ensimäinen uhri jo ennen kuin mikään konfrontaatio eskaloituu avoimeksi sodaksi. -Suomen ja suomalaisten kannattaisi siis pitää hyvä ja parempi huoli puolustuksensa uskottavuudesta. Toki mielenkiinnolla odotan kommentteja, joissa perustellaan, että Suomi yksinään pystyy torjumaan venäjän hyökkäykset. Jos näitä perusteluja ei löydy niin kyse on pään pensaaseen panemisesta ja antautumisesta venäjän armoille.

Vuoden 2008 Georgia ja 2014 Ukraina ovat malliesimerkkejä sitä mitä tapahtuu kun oman puolustuksen uskottavuus laiminlyödään. Venäjän oli helppoa tehdä päätös asevoiman käytöstä näitä rajavaltioitaan vastaan ongelmatilanteessa, koska niin Ukraina kuin Georgiakin olivat puolustuksen lisäksi kansainvälisiä liittolaisia (Nato) vailla, ja siksi Venäjä saattoi kurmoottaa niitä haluamallaan tavalla tarvitsematta pelätä sellaisia Venäjään itseensä kohdistuvia kansainvälisiä vastatoimia kuin joihin esimerkiksi Nato olisi pystynyt.

Viime sodissa siis Neuvostoliiton aloittamissa sodissa kaatui yli 92 000 ja vammautui pysyvästi noin 96 000 suomalaista. Useat parikymppisiä nuorukaisia, joilla piti olla elämä edessä. Silloin ei ollut Natoa olemassa. Nyt on!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Suomen kannalta ehdottomasti paras vaihtoehto on EU:n oma riippumaton vahva kaikkia jäsenmaita ehdottomasti velvoittava puolustusjärjestely turvaamaan jäsenmaiden koskemattomuus mm. Venäjän toimia vastaan.
EU:n on liityttävä yhteisöjäsenenä NATO:n täysjäseneksi edustamaan kaikkia eurooppalaisia EU valtioita siellä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kultarannassa EU:ta käsittelevän paneelikeskustelun yhteydessä kuultiin yllättävä yleisökysymys, kun valtiotieteiden tohtori Jukka Tarkka nousi ylös ja kysyi, miksi EU ei voisi liittyä Natoon järjestöllisenä jäsenenä?

On selvä, että EU ja Nato eivät halua tehdä mitään päällekäistä. Valtaosa EU:n jäsenmaista on Naton jäseniä ja työnjako on selvä.

Ihan hyvä idea että "EU:n on liityttävä yhteisöjäsenenä NATO:n täysjäseneksi edustamaan kaikkia eurooppalaisia EU valtioita siellä.2

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Aivan kuten Georgia ja Ukrainakin olivat liittoutumattomia, ja samalla myös Venäjän rajanaapurivaltioita, niin on myös Suomikin. Venäjän oli helppoa tehdä päätös voimankäytöstä liittolaisia vailla olevaa valtiota vastaan, koska asevoiman käyttöä koskevan päätöksen tehdessään Venäjällä tiedettiin, että kukaan ei tule liittolaisia vailla olevan valtion avuksi. -Lliittoutumattomuus ei siis suojaa mitään valtiota joutumasta Venäjän voimankäytön kohteeksi, vaan mahdollistaa sen. Suomen luonnolliset kumppanit ovat EU ja Nato.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kuten kirjoittaja itsekin toteaa, suurvallat käyvät sotia nimenomaan sotilasliittoumien ulkopuolisissa maissa. Näin oli koko "vanhan" kylmän sodan ajan ja näin on myös nykyään. Liittoutumattomana Suomi on nimenomaan altis näille proxy-sodille.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Suomella ollut rauha yli 70 vuotta, paljon pidempään kuin koko nato on ollut olemassa. Suomi on ihan eri, kuin ukraina. Onko Virossa seuraavat 75 vuotta varmuudella rauha????

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kun Neuvostoliitto romahti, länsinaissa aloitettiin aseistariisunta. Suomikin karsi reservinsä 560.000 miehestä 230.000:een ja Ruotsi lopetti yleisen asevelvollisuuden kokonaan lopettaen samalla 820.000 miestä vahvan reservinsä. Saksassa ja Ranskassa siirryttiin minikokoisiin ammattiarmeijoihin. Mutta, tilanne muuttui vasta kun Venäjä ryhtyi käyttämään asevoimaa Georgiaa ja Ukrainaa vastaan 2008 ja 2014, sekä aloitti sen jälkeen asevoimillaan harjoittamansa uhkailupolitiikan joka viime vuonnakin realisoitui Zapad 2017 -harjoituksessa Baltian maidhin suunnatuksi hyökkäysharjoitukseksi.

Mitä tulee vertailuun Ukrainaan niin venäjällä on tismalleen samat intressit kuin Neuvostoliitolla aikoinaan hyökätessään Suomeen. Itämeri ja Pohjola ovat strategisia kohteita.

Meille suomalaisille Kekkosen aikakaudet ja YYA-aika eivät näyttäytyneet suinkaan valoisina.

Suomen itsenäisyys ei ollut 1945-1992 itsenäisyyttä siinä mielessä miten suomen kielen sanakirja itsenäisyyden kuvaa: Itsenäisen valtion tunnusmerkistöön kun ei kuulu se, että se hyväksyttää jopa hallituksensa kokoonpanonkin vieraan valtion pääkaupungissa ennen hallituksen nimeämistä, vaalituloksesta riippumatta. Neuvostoliiton jatkuva sekaantuminen Suomen sisäisiin asioihin osoitti sen, että Neuvostoliitto ei pitänyt Suomea itsenäisenä kansakuntana itsenäisten kansakuntien joukossa.

YYA-aikakauden Suomessa ei kunnioitettu ihmisoikeuksiin kuuluvaa sananvapautta tai poliittisen järjestäytymisen vapautta. KGB:n johtamana harjoitettu itsesensuuri vääristi monen suomalaisen maailankuvan jopa siinä määrin, että kyvykkäimmät lähtivät pois Suomesta. Kotir-sä -järjestelmän kautta vahvistettiin toki Kekkosen asemaa, mutta samalla heikennettiin demokratian ja kansanvallan tilaa Suomessa: Neuvostoliitto pyrki myötäjuoksijoittensa avulla hallinnoimaan Suomea ikäänkuin sisältäkäsin, suomalaisten myötäjuoksijoittensa suosiollisella avustuksella.

Sotakorvausteollisuus velkaannutti Suomen. Suomi maksoi sodan aloittaneelle Neuvostoliitolle sotakorvaukset velkarahalla. Sotakorvausten suorittamisvelvoitteet kehittivät toki suomalaista teollisuutta, mutta pitäisikö rikoksen kohteeksi joutuneen ja rikoksen seurauksena velkaantuneen uhrin muka kiittää päällekarkaajaansa siitä, että päällekarannut Neuvostoliitto riisti Suomesta osia ja orjaannutti Suomen ja suomalaiset ?

Käytännössä Suomesta tuli itsenäinen sanan varsinaisessa merkityksessä vasta liityttyään Euroopan Unioniin vuonna 1995.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Väärä luulo, että reserviä olisi Suomessa karsittu.

Sodan ajan joukkojen vahvuutta on Suomessa vähennetty, ei reserviä. Edelleenkin varusmies siirtyy kotiutuksen jälkeen reserviin, mutta aiempaa harvemmille on määrätty paikkaa sodan ajan joukoissa. Sodan oloissa reservistä täydennetään sotatoimien harventamaa joukkoa, joten reserviä pitää olla riittävästi. Talvisodassa Suomen vakavin ongelma oli se, että koulutettua reserviä ei ollut riittävästi, vaikka miehiä vielä olikin. Rintamalle jouduttiin viemään nuoria suojeluskuntapoikia, joilla oli edes jotain sotilaskoulutusta.

Tulevaisuuden sodissa pyssymiesten määrä ei ratkaise, vaan aseteknologian tehokas käyttö.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Virossa on varmuudella rauha seuraavat 75 vuotta ja siitä eteenpäinkin. Suomesta en ole niin varma.

Nato, Otan...

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni...

Näin se on ollut viimeiset tuhat vuotta, ja jatkosta voi olla vain arvailuja. Suomalaiset eivät ole milloinkaan, talvisotaa ehkä lukuun ottamatta, yksin ja omin voimin pystyneet puolustautumaan - pitämään omastaan kiinni. Syykin siihen on selvä, sillä talvisodassa väestösuhde kasakoiden hyväksi oli 50:1 ja vielä nytkin 25:1. Liittoutumisen puolesta puhuu tämä karu tosiasia.

Tämän päivän Suomen kohdalla sotilaallisesta liittoutumattomuudesta puhuminen alkaa tosiasioiden valossa olla todella outoa. Sokea Reettakin näkee että olemme jo nyt vahvasti liittoutuneet. Liittoutumiskehitys alkoi aika pian Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Näkyvin todiste tästä oli armeijan kalustossa vauhdilla alkanut muuttuminen läntiseen kalustoon. Hornetit nousivat 1990 luvulla alkaneen muutoksen näkyvimmäksi symboleiksi.

Nykyinen Suomen armeija on vahvasti Nato-standardeihin pohjautuva omine kansallisine sovellutuksineen. Tätä yhteensopivuutta testataan ahkerasti kansainvälisissä harjoituksissa. Todella merkittävä päätös sinetöitiin tasan vuosi sitten, kun eduskunta sääti kansainvälistä sotilaallista apua koskevan lain, joka tuo puolustusvoimille kokonaan uuden, lakiin pohjautuvan tehtävän (Laki kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta, 28.6.2017). Lastu ei kellu enää irrallaan kansainvälisen myrskyjen meren laineilla.

Sotilaallisesta liittoutumattomuudesta puhujat ovat unohtaneet päivittää tietonsa tämän päivän todellisuuteen.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

100 % samaa mieltä. En todellakaan halua olla samassa sotaliitossa turkin ja usan kanssa, vaan erittäin kaukana niistä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Suomen kansa on viisas ja luottaa vilpittömään kunppanuuteen ja rauhalliseen rinnakkaiseloon. On kummallista ja valitettavaa että päätöksiä tekevä herraporukka on erimieltä ja rähmälleen Eu: n ja Naton kapinetteihin ja uskoo kuuliaisetI mitä mörköjä he mielikuvissaan näkevät ja näin mieltävät ja johdattavat eri suuntiin kuin mihin kansa uskoo ja luottaa. Mutta tämän ymmärtää kun palaa historiassa taakse päin ja miettii mitä tässä maassa on tapahtunut ja miten karkeita virheitä on tehty!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kirjoitat että "Suomen kansa on viisas ja luottaa vilpittömään kunppanuuteen ja rauhalliseen rinnakkaiseloon." Aivan kuten viime sotia ennen. Silloinkin Suomi luotti Neuvostoliiton vilpittömyyteen ja viimeseen saakka yritti neuvotella ja uskotella että löytyy rauhanomainen ratkaisu. Vaan Neuvostoliitto hyökkäsi. Viime sodissa kaatui yli 92 000 ja vammautui pysyvästi noin 96 000 suomalaista. Useat parikymppisiä nuorukaisia, joilla piti olla elämä edessä. Silloin ei ollut Natoa olemassa. Nyt on!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Niin Iiro ei ollut vielä Natoa mutta olihan meillä Saksa "apuna" ?( Nykyinen Natomaa) Mutta miten sitten kävikään? Kannattaako Sodassa luottaa kehenkään, sodassa tahtoo olla apu ja luottamus korulauseita !

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Näytä kaikki kommentit (45)

Uutisvirta

Etusivulla nyt

Paikallissää

Varoituksia voimassa!

Hellevaroitus: Lähivuorokauden aikana on odotettavissa erittäin tukalaa hellettä Lapissa ja tukalaa hellettä muualla maassa.

Metsäpalovaroitus on voimassa koko maassa.

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Työttömät sylkykuppina

261 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Arvokeskustelua köyhyydestä

Hyvä kirjoitus. Hyviä esimerkkejä siitä, miten työstä on tehty ahdistavaa on kotisairaanhoitajat ja siivoajat, joiden ty... Lue lisää...
Liian suuret alueet ...

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.

Naapurit

19.7.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image